Tällä viikolla on tapahtunut paljon ja monella rintamalla. Tiistaina lähdettiin poikien kanssa tapaamaan Janikaa ja Noppaa, ja tällä kertaa ajeltiinkin Sipoon koirametsään lenkille. Kuru ja Halti yrittivät parhaansa mukaan turvavöistä huolimatta päästä etupenkille, kun Janika ja Noppa tulivat kyytiin, mutta Haltin korvanjuuressa haukkumisesta huolimatta me päästiin kuitenkin ihan sivistyneesti perille, ja pojatkin rauhoittuivat matkalla. Koirametsässä en ollutkaan ikinä aiemmin käynyt, eikä paikka ollut kovin tuttu Janikallekaan, mutta hyvä lenkki me silti saatiin aikaiseksi. Alkuun tehtiin pari pyörähdystä edestakaisin samoilla poluilla, mutta lopulta päädyttiin seuraamaan meitä ennen metsään menneen naisen jalanjälkiä, ja saatiinkin järkevä ympyrälenkki aikaiseksi. Reilun tunnin verran koirat saivat metsässä rallatella - ja kerrankin ihan luvan kanssa. Nopalla ja Haltilla oli tälläkin kertaa hyvät leikit keskenään, ja Nopan mielestä taisi olla taas kivaa seurata Suurta Johtajaa eli Kurua. :P Hassu pentu.

Keskiviikkona käytiin pikapäätöksellä Cissen kanssa Nurmijärvellä lenkkeilemässä. Mulla oli tekemistä, että päästiin sivistyneesti poikien kanssa hihnassa siihen asti, että saatoin päästää koirat irti.. olivat siis ihan hieman innoissaan. Kuru oli erityisen sekaisin, koska Sipellä ja Ronjalla oli juuri loppunut juoksut, ja kyllähän ne Kurun nenään haisivat hemaisevilta. Niinpä kolmen tunnin lenkki meni Kurulla ehkä viittä minuuttia lukuunottamatta Ronjan ahdisteluun, perässä kulkemiseen ja haisteluun. :F Onneksi Ronja osasi myös sanoa Kurulle ja oli myös sen verran ovela, että kävi välillä upottamassa suuren casanovan hankeen, jossa Kuru siis pääsi hitaammin etenemään kuin Ronja. Metsätiellä saatiin taas kerran olla ihan keskenämme, eikä tielle sataneessa lumessa edes ollut kuin hiirien ja hirvien jälkiä. Ihan mieletön lenkkipaikka, ja sää oli uskomattoman kaunis: pakkasta -15, aurinko paistoi eikä edes tuullut. Täytyy sanoa, että Kurun käytöksestä huolimatta lenkki oli kyllä aika lailla täydellinen. Vaikka Haltille ei oikein leikkiseuraa nyt riittänytkään (Sipen puuhatessa omiaan ja Ronjan hätistellessä Kurua), niin molemmat pojat vaikuttivat kyllä hyvin väsyneiltä ja tyytyväisiltä, kun kotiin päästiin..

Tänään me saatiin lenkkikavereita ihan kotinurkille, kun Sansi emäntänsä kanssa tuli jäälle meidän kanssa lenkkeilemään. Heti alkuun piti saada kunnon hihnahärdelli aikaiseksi: Kuru oli tekemässä tarpeitaan kävelytien varressa, kun ohi käveli kaksi naista, jotka ihastelivat mun söpöä pentua - ja sitten Kurua, joka oli hommansa hoitanut. Kuru tietenkin innostui, vispasi häntäänsä ja haukkui ja pojat käyttäytyivät muutenkin hallitsemattomasti.. ja samaan aikaan kun mä pitelen yhdellä kädellä silittäjiä kohti hinaavia koiria, mä yritän toisella kädellä korjata niitä kakkoja tien vierestä. :P Heti perään tulikin vastaan Sansi emäntineen. No, siitä härdellistä selvittiin, kun Kurukin malttoi ees sen verran rauhoittua, että päästiin se parisataa metriä jäälle kävelemään. Jäällä käveltiin sellainen pari tuntia, ja tyypit saivat olla koko ajan irti. Sansi keskittyi leikkimään enimmäkseen Haltin kanssa, kun Kuru edelleen keskittyi tylsästi haisteluun ja innostui lähinnä alussa vähän leikkimään juoksuleikkejä. (No, eipähän ainakaan ahdistellut Sansia. :P) Hienosti tyypeillä meni pääosin, kerran niillä vähän käämit kärähtivät keskenään, mutta onneksi pojilla on pahaääninen emäntä ja rähinä loppui heti alkuunsa. Saateltiin vielä Sansi ja Amy bussille (aika hyvä ajoitus, just ehtivät) ja harjoiteltiin samalla poikien kanssa "sivistynyttä hihnakäytöstä". Joo ei, on pikkuisen hakusessa vielä.. mutta kyllä kai se siitä.

Viikon paras uutinen on kuitenkin se, että Kurusta tuli eilen, 27.1. isäkoira. Kaunis Unna (Villi-Joikhu Unelma) sai 7 pentua, 5 urosta ja 2 narttua. Valitettavasti niiden maailmaan tuloa avustamaan tarvittiin eläinlääkärin apua, mutta ilman keisarinleikkausta olisi varmaan käynyt huonosti. Pienen Unnan kohtu oli pinkeänä seitsemästä pennusta ja hyvistä supistuksista huolimatta synnytys ei ollut edennyt. Onneksi kokenut kasvattaja oli huomannut ongelmat ajoissa ja sekä emä että pennut säilyivät hengissä - olis ollut kyllä kaikki katastrofin ainekset koossa. Mutta nyt siis suurin jännitys on ohi ja mä saan seurata Kurun jälkeläisten kasvua. :) Voi, kun joku niistä pennuista päätyisi jollekin tutulle.. Ensimmäiset kuulumiset ja kuva pennuista löytyy kennel Villi-Joikhun sivuilta.

Samana päivänä myös Halti täytti tasan puoli vuotta. Sen kummemmin me ei tapausta juhlittu, mutta kyllä musta "isoveikan" pentueen syntymä on aika hieno tapahtuma puolivuotissynttäripäivälle. :) Aika menee kyllä tosi nopeasti, vastahan Halti oli sellainen ihan pieni pötkylä, ja nyt se on muka jo iso puolivuotias roikale. Onneksi se on sentään niin pienikokoinen, että mä voin kuvitella sen olevan vielä ihan vauva. (Onhan se!)

Tiina