Sunnuntaina Halti sai tavata taas kasvis-Nooran, kun Noora reippaana ajeli tänne meidän nurkille lenkkiseuraksi. Haltin oli vähän vaikeaa pysyä pöksyissään, kun hoksasi Nooran ja Veikon tutun tien varrella. Onneksi ei ollut pitkä matka jäälle, jonne siis vihdoin uskaltauduttiin lenkkeilemään, ja Halti sai juosta rauhassa Veikon kanssa. Kurun mä jätin sattuneesta syystä kotiin.. Jäällä me reippailtiin varmaan 1,5 tuntia ja puolisen tuntia vielä hihnalenkkeiltiin, niin Noorakin näki nää meidän lenkkipaikat. Meidän jäällä lenkkeily tosin oli aika huvittavaa ja säälittävääkin puuhaa, kun ollaan kumpikin vissiin vähän hysteerisiä sen jään kestämisen suhteen.. vaikka siellä siis oli reilu parikymmentä muutakin ihmistä liikkeellä. Mutta hankikannon pettäminen jään päällä on aika ikävä tunne, vaikka tietääkin, että siellä on jää alla. Onneks meitä oli kaks yhtä hölmöä, niin saatiin sitten kiljua keskenämme. :D Kiitos Nooralle hyvästä seurasta. Halti oli tän reippailun jälkeen aika puhki, kun oltiin jo aamulla käyty lenkillä ja aiemmin päivällä tehtiin pieni kävely jäälläkin, että saatiin uusia kuvia koirista. Tais tehdä ihan hyvää kakaralle päästä väsyttämään itsensä ihan kunnolla.

Alkuviikko on ollut koirille vähän tylsää arkea, kun ollaan oltu vaan töissä tai asioilla - tänään torstaina tyypit pääsivät vihdoin taas kavereiden kanssa leikkimään. Kymmeneksi siis suunnattiin Pitkäkoskelle Petran, Lumon ja Aidan kanssa (Aida oli Petralla hoidossa). Tällä kertaa ei pyörittykään samoissa metsissä kuin yleensä, vaan vältettiin latuja ja käveltiinkin Silvolan tekoaltaan puolella. Kurun mielestä Lumo, jonka juoksut loppuivat pari viikkoa sitten, oli vielä aika hemaiseva, mutta Kuru pystyi kuitenkin hillitsemään itsensä ja lenkkeilemään ihan nätisti, kun sitä kielsi ahdistelemasta tyttöjä. Aidakin oli aika ihana Kurun mielestä, mutta enimmäkseen Kuru tyytyi vaan leikkimään Aidan kanssa kiltisti. Itse asiassa tyypit leikkivät keskenään yllättävänkin paljon, Kuru kun on ollut tylsä haistelija viime aikoina lenkeillä. Lenkin varrella oli vähän aukeampiakin paikkoja, joilla tyypit pääsivät rallaamaan, noilla metsään tallautuneilla poluilla kun rallattelu jää vähän vähiin.

Tuli siellä metsässä ylläreitäkin vastaan: ensin osuttiin keskelle päiväkotiryhmän (?) metsäpiknikkiä, sitten tuli vastaan sharpei ja pari bokseria isäntineen. Lapsilauma onneksi piti sen verran ääntä, että me kuultiin porukka jo kaukaa ja mä otin koirat kiinni, ja ohi päästiin ihan sivistyneesti. Haltin tosin piti käydä pussaamassa polun vieressä hangessa istunutta lasta, mutta ei siitä varmaan kauheita traumoja jäänyt. En nyt viittinyt Haltia ihan syliinkään napata, ei sitä paljon lyhyemmällä hihnalla olis voinut kävelyttääkään. Sharpei ja bokserit isäntineen tulivat sitten ihan kapealla metsäpolulla vastaan, onneksi koirat  olivat mun takana ja Petra mun edessä, joten mitään tilannetta ei päässyt syntymään. Tosin sharpei oli irti, eikä kovin kuulolla, sai isäntä sen lopulta mukaansa. En olis halunnut kokeilla, mitä käy, jos se pääsisi iholle. Loppulenkki sujui sentään onneksi ilman suurempaa dramatiikkaa. Kiitos Petralle, täytyy ottaa taas uusiksi. :)

Halti-rääpäleen strategisia mittoja tarkkailtiin taas eilen: kotivaa'alla se painoi n. 10 kg. Itse asiassa ilmeisesti n. 10,3 kg, mutta en oikein usko noin isoon painonnousuun näin lyhyessä ajassa, ja vaaka oli vissiin antanut vähän erilaisia lukemia välillä. Joka tapauksessa se kymmenen kilon raja taitaa olla nyt sentään rikki. :D Viimeinen maitohammas (kai) lähti viime perjantaina, ja heti lauantaina sieltä jo puski rautahammas esiin. Tällä hetkellä näyttäis oikein hyvältä senkin suhteen, kaikki hampaat ovat mun epämääräisten laskujen mukaan paikallaan ja purentakin on normaali, toivottavasti tilanne pysyykin näin. Tyyppi on vieläkin ihan ylikiltti, kynsienleikkuukin sujuu nykyisin niin, että kakara röllöttää mun sylissä selällään, mä nipsin kynsiä leikkurilla ja annan välillä namia. Aika pätevä kakara! No, Kurunkin puolesta on sanottava, että kyllä sekin on ihan rauhassa kynsienleikkuussa, tosin se on sen mielestä selkeästi ikävämpi toimitus. Mutta pientä tassun nykimistä lukuunottamatta Kurukin on hyvin nätisti paikallaan ja nousee vasta luvan kanssa. Pätevät jätkät!

Tiina