Uutta vuotta otettin tosiaan vastaan mun faijan talossa, ja sisällä ei kumpikaan koira korvaansa lotkauttanut paukuille. Ilta meni hyvin rauhaksiin koirien nukkuessa ja mun katsellessa telkkaria. Halti heräili kymmenen maissa ja koska edellisestä pissakeikasta oli mennyt jo viisi tuntia, ajattelin käyttää sen pikaisesti pihalla Kurun kanssa. Alkuun menikin ihan hienosti, mutta Halti vaan ei missään välissä malttanut pissata ja käveltiin sitten tietä talon edessä edestakaisin. Sitten viereisen talon pihasta ammuttiin raketti ja Halti säikähti sitä, ja heti perään tuli ihan vierestä taas pari pamausta. Häntä meni koipien väliin ja alkoi neliveto takaisin sisään. Reppana. Kuru ei onneksi ollut moksiskaan. Halti suostui kuitenkin syömään namia ulkona ja reagoi omaan nimeensä, joten ei se ihan paniikissa ollut. Ja sisällä se oli taas välittömästi ihan normaali. Mutta ihan täysin turha reissu, olis vaan pitänyt suosiolla jättää väliin, koska uloshan se ei pissannut, ja sisään tullessa huomasinkin lammikon keittiön lattialla. Halti oli ehtinyt pissata sinne ennen lenkkiä, kun olin laittamassa pyykkejä kuivumaan. Hölmö minä.

Puoli kahden aikaan käytiin vielä toisen kerran pihalla, alkuun meni taas ihan hyvin, mutta jälleen lähellä pamahti ja pentu pyrki päättäväisesti sisään. Malttoi kuitenkin pissata ulos ja söi nameja, joten ei ollut ihan paniikissa. Toivottavasti se nyt ei tosta mennyt rikki.. harmittaa aivan sikana, että se pääsi säikähtämään niitä paukkuja. Sisällä se oli kuitenkin heti ihan normaali, eikä sitä aamullakaan jännittänyt mitenkään ulkoilu. Eikä se kauempaa kuuluvia pamauksia huomannut aamullakaan (kun joidenkin sankareiden oli pakko jatkaa ampumista aamullakin). No, tulevat vuodenvaihteet sitten näyttävät, kuinka kävi tän asian kanssa. Toivotaan nyt parasta kuitenkin.

Keskiviikkona käytiin Kirsun ja mammojen kanssa lenkillä Paloheinässä, meidän viikkolenkki Janikan ja Nopan kanssa peruuntui, joten lenkkeiltiin sitten "vain" Kirsun porukan kanssa. Mulla oli taas vaikeuksia pidellä kahta riekkuapinaa, kun ne näkivät mammat. Mitähän tästäkin tulee sitten kun Halti on iso.. No, homma onneksi helpotti huomattavasti kun päästiin metsään asti ja koirat saivat olla irti. Kuru oli pääosin ihan kivasti kuulolla, ja Halti tapansa mukaan ihanan korvallinen ja tottelevainen. Kuru tosin onnistui löytämään ihmispaskaa metsästä ja kävi sitten syömässä sitä sekä meno- että paluumatkalla. Yääk.... Mutta jotain hyvääkin, Kuru innostui pitkästä aikaa oikein kunnolla juoksemaan mammojen kanssa. Jopa Beana taisi ainakin kerran spurttailla nuorempien mukana. Mutta kaikista parhaat juoksuleikit saivat aikaan tietenkin Tiitu ja Kuru keskenään. Meidän lapinvinttikoirat. Haltikin oli ihan reippaasti mukana, mutta ei sillä reppanalla oo ihan sellaisia koipia vielä, ei se ihan pysy perässä vaikka yritys on kova. Me reippailtiin ensin samaa reittiä isolle kivelle ja takaisin kuin aina ennenkin, mutta innostuttiin sitten lähtemään vielä meidän normaalilta paluureitiltä polkua toiseen suuntaan. Ja kappas! Löydettiinkin jälleen itsemme siltä isolta kiveltä - eli onnistuttiin löytämään ympyräreitti! Aika mainiota, täytyykin siis jatkossa yrittää käyttää sitä polkua, jos vaan vielä löydetään sama reitti. :D Pari tuntia uusia polkuja etsiessä vierähti, kiitos Kirsulle lenkkiseurasta.

Tänään kävin Haltin kanssa Haltin kasvattajan Nooran luona lenkkeilemässä ja parantamassa maailmaa. Ensin Halti sai vähän riehua kasvistädin pihalla Veikko-porokoiran ja Mökö-lapinkoiran kanssa ja sitten lähdettiin Nooran ja Veikon kanssa lenkille. Haltille teki ihan hyvää harjoitella hihnakävelyä toisen koiran kanssa niin, että mulla oli kuitenkin vaan yksi koira huolehdittavana. Ihan kohtuullisen nätisti se jaksoikin kävellä. Hetken kävelyn jälkeen päästiinkin sen verran väljemmille vesille että koirat saivat juosta irtikin. Uskaltauduttiinpa me jäällekin kävelemään, mutta siinä vaiheessa kun jalan alla muljahti ikävästi (sohjokerros), käännyttiin kyllä ihan suosiolla takaisin, vaikka jäällä oli muitakin liikkujia. Mun yllätykseksi meillä vierähti kolme tuntia lenkillä ihan käsittämättömän nopeasti. Tän jälkeen mentiin vielä Nooralle vähän parantamaan maailmaa, ja Halti sai tutkia taloa ja tavata kissan (Halti käyttäytyi käsittämättömän nätisti!) ja pissata lattialle ja syödä keppiä - ja lopulta se simahti onnellisen oloisena meidän lähelle keittiön matolle. Kiitos Nooralle hauskasta päivästä, pääntuuletus tuli kyllä tarpeeseen.

Meidän haasteena tänä vuonna on opetella elämää nyt sitten ihan kolmestaan, kun lauma pienenee yhdellä ihmisjäsenellä. Muutto yksiöön on edessä helmikuun alussa, saa nähdä, mitä koirat siitä tuumaavat. Onneksi noi tuntuvat olevan helposti sopeutuvia, reippaita mussukoita.

Tiina