Blogin päivittäjä on taas ollut muka-kiireinen kouluhommissa. No, seminaari on tältä osin melkein ohi ja seuraavat deadlinet ovat vain mun itse asettamia. Viime viikolla käytiin keskiviikkona lenkkeilemässä Petran, Lumon ja Aidan kanssa ja perjantaina Kirsun ja mammojen seurassa. Petran ja tyttöjen kanssa käytiin seikkailemassa myös Paloheinän metsissä, mutta lähdettiin liikkelle Pitkäkosken puolelta. Parisen tuntia me saatiin lumisessa metsässä kulumaan, Kurun mielestä Lumo oli hemaiseva nainen vielä monta viikkoa juoksujen loputtuakin, ja jopa Halti-kääpiö yritti haistella ihanaa naista siihen malliin. Meinaa vissiin kasvaa isoksi pojaksi sitten kuitenkin. Pienellä kurinpalautuksella Kuru kuitenkin malttoi lenkkeillä ihan siivosti mun takana Lumon hölkötellessä menemään meidän edessä. Päädyttiin lopulta kiertämään se sama iso kivi kuin joka kerta tuolta Paloheinän puoleltakin lenkille lähdettäessä.. :D 

Perjantai-iltapäivänä käytiin sitten samassa metsässä Kirsun, Kirsun tyttären, Beanan ja Tiin kanssa, mutta lähdettin liikkeelle tutulta Paloheinän puolelta. Pakkasta oli rapsakasti -18 astetta, mutta se ei koirien menoa hidastanut - päinvastoin, tyypeillä kyllä tuntui riittävän vauhtia. Varsinkin, kun edellisestä kimppalenkistä oli kulunut aikaa, kun Tiitu oli juoksuillut. Poikien mielestä Tiin takapuoli tuoksui vielä ihanalta, mutta Kuru uskoi kyllä heti Tiin komentoa, ja Haltikin sitten, kun Tii oli riittävän monta kertaa esitellyt hammaskalustoaan. Voi pientä poikaa, siinä oli vasta ensimmäiset elämän oppitunnit. Alkaa se Haltikin tosiaan olla iso poika. Tunnin verran me tällä kertaa käveltiin sitä meidän vakkarilenkkiä. Taisi se pakkanen vähän reipastuttaa meidän ihmistenkin askeleita. :P

Viikonlopun pojat saivat viettää ihan vaan tässä omilla huudeilla pyörien, kun mä opiskelin tai "opiskelin".. Jäällä kuitenkin lenkkeiltiin, tosin siellä oli tietysti ihan pari muutakin ihmistä aurinkoisessa pakkassäässä hiihtolomaviikkoa edeltävänä viikonloppuna.. mutta sekaan mahduttiin. Tiistai- ja keskiviikkoaamuina pojat saivat lenkkeillä tunnin aamulenkin ennen mun töihinmenoa, niin jaksoivat sitten olla työpäivän ajan yksinkin. Keskiviikkoiltapäivänä Kurulla oli taas pitkästä aikaa fyssarin "määräaikaishuolto", ja koska pojat tosiaan olivat olleet jo (vajaan) työpäivän verran yksin, otin Haltinkin fyssarille mukaan, ettei sen tarvitsis enää toista kertaa jäädä yksin. Ihan kunnialla siitä selvittiin, vaikka mietinkin, mitä klinikan odotustilassa tapahtuu kahden pikkuääliön kanssa.. :P Halti kyllä kiljui kaikille ohikulkijoille ja yritti kertoa olevansa tosisöpö pieni pentu, jota kaikkien pitäis silittää, mutta kukaan ei heltynyt. Voi reppanaa. Käytin pojat samalla vaa'allakin, ja Halti painoi aika tarkkaan 12,0kg. Kasvaa sekin siis, hitaasti mutta varmasti. Kurulle vaaka näytti 16,5kg, aika vähän, ottaen huomioon että se on nyt ihan kohtuullisessa lihaskunnossakin.

Fyssari huomauttikin mulle heti käynnin alkuun, että Kuru on vähän turhan hoikassa kunnossa. Kieltämättä, kun siihen noi pakkaset näyttävät vaikuttavan aika kovasti. Se syö nyt noin kolminkertaista annosta kesään verrattuna, mutta on tosiaan silti taas hoikistunut. Se vielä tapahtuu tosi nopeasti - kun pakkanen kiristyy, Kurulta tippuu heti painoa. Manailinkin sitä fyssarille, ja fyssari ehdotti sitten voin syöttöä (kun öljyä Kuru jo saa, muttei näytä auttavan riittävästi, ja mitään ihraa se tuskin suostuisi syömään). Sitä päätinkin kokeilla, ja ajoin kotiin kaupan kautta. Fyssari kävi Kurun läpi, ja tällä kertaa ei mitään kovin dramaattista löytynyt. Vähän se oli oikeasta kyljestä jumissa, viimeinen kylkiluu oli ilmeisesti erityisen juminen, mutta muuten ihan ok. Ristiselkää hoitaessa se yritti taas kierähtää selälleen, mutta oli siitäkin vaan "tavallisessa" jumissa. Haltin mielestä fyssarilla oli tosi siistiä - tyyppi hössötti huoneen läpi, nuuski joka nurkan, kävi kiipeilemässä fyssarin juoksumaton päällä, tutki vesijuoksumaton portaat, työpöydän takusen (:F) ja kaikki mahdolliset kaapit, hyllyt ja nurkat. Ja sen tehtyään tietenkin pissasi lattialle, vaikka oli just ennen fyssarille tuloa pissannut ulkona. Mutta kun on vauhti päällä, niin ei voi muistaa pidättää. Fyssaria ei haitannut, pennut ovat pentuja. :P Ehkä mä siis uskallan seuraavallakin kerralla ottaa ton kääpiön mukaan - mutta taidan pitää sen hihnassa..

Torstaina me käytiin taas treffaamassa Kirsua, Tiitua ja Beanaa tutuissa maisemissa. Pojat olivat taas ihan pikkuisen innoissaan, kun tajusivat, minne ajettiin. Kierrettiin taas sama tuttu lenkki, mutta tällä kertaa saatiin siihen kulumaan melkein 1,5 tuntia aikaa, kun ei kävelty ihan niin reippaasti. Noppa vielä puuttui joukosta, mutta Halti sai kyllä riehuttua Kurun ja Tiin (ja vähän Beanankin) kanssa ihan riittämiin. Haltin mielestä Tii tuoksui vieläkin huumaavalta, Kuru sentään osasi jo suhtautua tuoksuihin välinpitämättömästi. Ja Haltikin uskoi tällä kertaa vähän helpommin sitä komennusta. Huvitusta saatiin tällä kertaa vähän mammoista: Kirsu oli hankkinut turkkinsa pudottaneelle Beanalle ja muuten vaan Tiille takit (joita mä sitten sattumalta näppärästi saan lainata poropaimennusreissua varten), ja kun Kirsu riisui mammoilta takit antaakseen ne mulle matkaan, mammat saivat hepulin. Ihan kuin ne eivät olisi koko lenkillä aiemmin saaneet juosta. :D Niinpä ne rallasivat siinä viimeisessä pienessä metsäläntissä edestakaisin, ja Beanakin innostui laukkomaan Haltin kanssa sinne sun tänne. Voihan mammat!

Tänään ajelin Siuntioon katsomaan Kurun jälkikasvua. Eihän niistä muuta voinut sanoa kuin että IHANIA! Ovathan koiranpennut aina suloisia, mutta oman koiran pennut ovat kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Siellä ne seitsemän mussukkaa olivat nukkumassa, kun menin, ja sain hihitellä niiden hassuille unissa päästämille äänille. Ihan kuin isänsä.. siinäkin suhteessa. Kaksi tumminta poikaa, Kiljukaula ja Kukkulankunkku, muistuttivat kovasti isäänsä kun Koolainen oli samanikäinen. Olivathan ne muutkin kovin tutun näköisiä, mutta niistä tuli pikku-Kuru elävästi mieleen. Kun pennut heräsivät, ne pääsivät ensimmäistä kertaa ulos - aiemmin kun on ollut koko ajan -20 asteen pakkaset tai vielä kylmempää. Nyt mittari näytti "vain" -10 astetta, joten pennut pääsivät pariksi minuutiksi pihalle tutustumaan. Siellä ne tyypit menivät reippaasti hännät kippuralla ihmettelemään lunta ja jäätä. Mä en voinut muuta kuin ihastella niitä hassuja pikkumarsuja. Pikaulkoilun jälkeen läppäkorvat saivat ruokaa, ja hyvällä halulla ne sitä vetivät nassuihin. Ruokailun jälkeen vielä pieni leikkituokio, ja sitten minikoiralauma simahti taas niille sijoilleen. Pennut olivat kyllä uskomattomia.. oonhan mä ennenkin pentuja nähnyt, mutta näille menetin kyllä sydämeni. Ihania kultamuruja kaikki!

Ensi viikko onkin jännittävä, koska sunnuntaiaamuna lähdetään kohti Pelloa ja poropaimennustapahtumaa. Viikolla käydään vähän etukäteen treenaamassa poroilla, ja Kurulla on paikka perjantain poropaimennustestiin. Mä olen jo nyt vähän hermoraunio, joten onnea vaan matkaseuralle. :D 12 tuntia autossa tätä mun jännityksen kuuntelua..

Tiina