Torstaiaamuna käytiin vähän lyhyellä suunnittelulla lenkillä Haltin Rova-siskon, Nilan ja emäntänsä Hennan kanssa Paloheinän metsissä. Mulla kun ei ole niitä lumikenkiä, niin ei viitsitty lähteä Haltialan pelloille rämpimään. :D Halti oli aika innoissaan siskonsa nähdessään ja Kurunkin mielestä seura oli tosi hemaisevaa. Rova oli sentään vähän pienempi kuin veljensä, mutta ei Haltia kyllä kovin isoksi voi vielä mennä kehumaan. Huomasi kyllä että tyypeissä oli vähän virtaa hiljaisemman viikon jälkeen, ja kirpakka pakkanenkin varmaan teki osansa. Halti ja Rova kuulostivat tosi kivoilta kilteiltä pikkupennuilta... not, tyypit örisivät jatkuvasti painiessaan. Kurukin innostui juoksemaan ainaisen haistelun sijaan. Puolitoista tuntia me saatiin aikaa kulutettua metsässä mun osaaman lenkin kiertämiseen, eikä ees eksytty mun suunnistustaidolla. Saavutus sekin! Olivat ne koirat sentään vähän väsyneitä tän jälkeen.

Perjantaina me saatiin mieluinen vieras kaukaa: Kurun Kuura-siskon omistaja Katja tuli käymään meidän uudella kämpällä. Alkuun käytiin kävelemässä reipas lenkki jäällä moottorikelkan jäljillä, ja koirat olivat jo heti Katjan nähdessään ihan sekaisin onnesta. Haltikin näytti muistavan Katjan aikaisemmalta lenkiltä, tai siis ainakin hyppimällä ja kiljumalla (!) suoritetusta tervehdyksestä voisi näin päätellä. Ei se sentään ihan kaikille kilju. ;) Kuru oli ihan hepulissa, se kyllä taatusti muistaa Katjan jo pentulaatikkoajoilta. Tyyppien hepulointi jatkuikin jäällä, kun pääsivät oikein huolella juoksemaan. Kurun haisteluvimmasta ei ollut jälkeäkään, vaan se paini ahkerasti pennun kanssa, eikä ees koko aikaa yrittänyt keilata pentua. Pakkanen oli taas ihan napakka, aurinko paistoi ja muutamasta ohi menneestä moottorikelkasta, yhdestä takaapäin tulleesta hiihtäjästä ja parista vastaantulijasta huolimatta lenkki oli aika täydellinen, molemmat koirat jopa käyttäytyivät aika moitteettomasti. Sitten me saatiin vielä Katja teelle tän muuttosekasorron keskelle käymään. Täytyy sanoa, että meillä oli aika mahtava perjantaipäivä, kun Italian-vieraita ei ihan joka päivä käy. :) Vaikka olihan Katja muutossa auttamassa, niin on toi rento lenkkeily ja teenjuonti vähän eri juttu kuitenkin.

Lauantaipäivä me vietettiin vanhalla kämpällä muuttosiivousta tehden, koirat saivat olla portin takana seuraamassa mun kiroilua siivouksen takia. Oli niillä siellä silti varmaan kivempaa kuin yksin kotona. Lauantai-illaksi Haltin kasvattaja Noora oli kutsunut meidät käymään, ja Kuru meni ihan suosiolla illaksi ja yöksi Ristolle hoitoon. Halti sai Nooran luona painia aika loputtomasti Rova-siskon kanssa, tutustuipa se myös vähän isompaan pentuun Impiin ja tietysti riehui Veikko-porokoirankin kanssa. Näiden lisäksi se tapasi siis koko meidän poropaimennusreissuporukan ja pari muutakin Nooran kaveria, ja loppuillasta vielä velipuolensa Leevin ja sen pojan Rontin. Aika sitkeä sissi se Haltikin on - vielä yhdentoista jälkeen se jaksoi vääntää Rovan kanssa. Mutta oli se sitten kotiin mennessä aika väsynytkin - ilme oli aika mielenosoituksellinen kun nostin kiepillä nukkuvan pennun autosta pakkaseen. :P 

Alkuviikosta koirat ovat taas saaneet opetella yksinoloa mun työpäivien ajan. Hienosti ne ovat kyllä olleetkin, nauhoitusohjelman ei ole tarvinnut mun lähtökolinoiden jälkeen mitään äänittää kumpanakaan päivänä. Tosin mä olen kyllä lenkittänytkin tyyppejä tunnin verran molempina aamuina, ja ne ovat saaneet siitä ajasta suurimman osan juosta irti jäällä. Ei oo siis sentään tarvinnut yöunien jälkeen tyytyä pieneen pissatukseen vaan ovat saaneet pahimmat virtansa juosta keskenään pois. Ja pentua kummasti auttaa varmaan sekin, että sille jää niin paljon syötävää, että vetää napansa täyteen ja nukkuu sitten loppupäivän sen pullottavan mahansa vieressä. Hienot pojat, vaikka ne sen yhdeksän tunnin yksinolon jälkeen käyttäytyvätkin lenkillä kuin sisävesihinaajat. Mutta onhan se ihan ymmärrettävää, että pitkien unien jälkeen virtaa taas riittää. Pitäis jaksaa antaa niille enemmän aivotyötäkin lenkityksen lisäksi - Kurua se ainakin väsyttää.

Tiina