Puuh. Viikkoon onkin mahtunut vähän turhan paljon jännitystä, edelliseen päivitykseen verrattuna vielä enemmän. Keskiviikkona mentiin tavalliseen tapaan Janikan ja Nopan sekä Kirsun ja mammojen kanssa Paloheinään metsälenkille. Tällä kertaa metsässä oli muitakin - nainen kahden pikkuterrierin kanssa tuli takaapäin ohi. Nainen ilmaantui keskeltä metsää polulle ja sentään yskäisi tullessaan, joten me kerettiin ottaa koirat kiinni ja väistää, kun nainen marssi koirineen ohi. Ei tosin voinut tippaakaan odottaa, vaikka pyydettiin (ettei olis umpihankeen tarvinnut rämpiä), vaan käveli vaan päälle jolloin me katsottiin viisaammaksi mennä sitten reittä myöten sinne hankeen.. No, katsottiin että nainen kääntyi koirinensa vasemmalle ja me itse jatkettiin polkua suoraan ja hetken odoteltuamme päästettiin taas koirat irti. Ikävä vaan, että nainen olikin sitten kääntynyt koirinensa takaisin samalle polulle, ja mutkan takaa kuuluikin yhtäkkiä haukkumista ja huutoa. Muut koirat tulivat kutsusta pois, mutta Kuru jatkoi naisen ja vieraiden koirien luokse ja jäi muutaman metrin päähän koirista rähisemään. Tuli kuitenkin kutsusta pois, kun menin itse lähemmäksi.

Tosi kurja tilanne, mutta normaalistihan tällaisesta selvitään anteeksipyynnöllä ja koirien tarkistuksella, vaikka tällaista ei tietenkään saisi päästä tapahtumaan. Tämä täti oli toista luokkaa ja oli hysteerinen, koska oli joutunut nostamaan koiransa pannoista syliin (en tosin ymmärrä, miksei niitä voinut nostaa ihan normaalisti). Mitään reikiä ei koirissa tietenkään ollut, koska Kuru ei muuta tehnyt kuin haukkui parin metrin päässä, mutta nainen vänkäsi, että koirat ovat voineet saada lihasvammoja syliin nostamisesta. No, vaihdettiin toki yhteystietoja, koska nainen halusi käyttää koirat tarkastuksessa eläinlääkärissä, mutta tämäkään ei meinannut kelvata naiselle, koska mulla ei ollut paperia ja kynää metsässä mukana.. siis tekstiviesti kännykkään ei olis riittänyt. Sen lisäksi saatiin toki kuunnella solvauksia ja muutenkin asiatonta kieltä. Soittelin heti vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen ja jatkon nainen saikin hoitaa heidän kanssaan - eläinlääkärintarkastuksessa todettiin, että koirista ei löytynyt mitään vikaa (no ylläri, haukkuminen ei ole kovin vaarallista). Nainen tosin huomasi muutaman tunnin odotuksen jälkeen saaneensa itse niska- ja hartiavaivoja kahden kääpiökoiransa nostamisesta.. no, setviköön vakuutusyhtiön kanssa, onneksi on se vastuuvakuutus. Eivät ne sentään muuta rupea korvaamaan kuin sen, mistä mä oikeasti olen korvausvelvollinen. Puuh. Mutta olipahan mukava keskiviikkopäivä.. not. No, toivottavasti ei tartte enää koskaan tollaseen tilanteeseen joutua.

Keskiviikkoiltapäivällä Kurulla oli sitten taas fyssarin määräaikaishuolto, tällä kertaa vähän lyhyemmällä välillä, kun Kuru kuitenkin oli käynyt siellä poron alla pyörähtämässä, istui 13h suuntaansa autossa ja Katselmuskin on tulossa. Haltikin oli taas seuraherrana mukana, ettei tarvinnut jäädä yksin kotiin enää siksi aikaa. Edellisen kerran ympäriinsä nuohoamisesta viisastuneena pidin sen alun jälkeen hihnassa, ja pian se rauhoittuikin vetämään sikeitä huoneen lattialle, siitä huolimatta että yläkerrasta kuului jonkun heräämässä olevan koiran ulinaa. Kuru käyttäytyi taas fyssarilla kuin vanha tekijä, ei se oo pitkään aikaan ees yrittänyt nousta ilman lupia lattialta. Muuten ei koirasta onneksi löytynyt sen kummempia, mutta oikea kylki oli ilmeisen jumissa. Fyssari kysyikin, kummalle kyljelle Kuru kierähti sen poron alla, ja oikeahan se oli, ei siis mikään ylläri että se oli vielä vähän juntturassa. Seuraavaa aikaa ei ees varattu valmiiksi, vaan katsellaan sitten taas parin kuukauden päästä, jos toi nyt ei aiemmin onnistu tekemään mitään radikaalia.

Perjantaina pojat olivat päivähoidossa Ristolla, koska mun kämpillä testattiin automaattista palohälytinjärjestelmää. Tääkin tuli taas alle viikon varoitusajalla, mutta onneks onnistui näin helposti.. testaus kun tarkoitti sitä, että satunnaisissa asunnoissa käydään, ja joka tapauksessa testauksesta aiheutuu turha palohälytys, joka Kurun kohdalla tarkoittaa aika pirunmoista haukkumista. Iltapäivällä koulun jälkeen kävin hakemassa pojat, pienen kotonaolon jälkeen jätin Haltin harjoittelemaan ihan yksin-yksinoloa ja lähdin Kurun kanssa hammaslääkäriin. Huomasin nimittäin joskus viime viikonloppuna, että Kurun parin yläetuhampaan kohdalta ovat ikenet vetäytyneet ylöspäin, ja huolestuin tietenkin, onko niissä joku pahastikin vialla, ja tippuuko mun alle nelivuotiaalta kohta hampaat suusta.. vaikka tyypillä ei edes ole hammaskiveä kuin ihan millin viirut kulmahampaissa, ja noi etuhampaat ovat ihan puhtaat.

No, eläinlääkäri totesi heti alkuun, että ei kyllä näytä yhtään siltä, että ne hampaat sieltä olisivat tippumassa. Se tauti mikä pikkukoirien hampaat irroittaa on parodontiitti, eikä Kurun suu näyttänyt siltä, että parodontiitti olisi iskenyt. Sen sijaan joku muu on iskenyt - eli eläinlääkärin mielestä ikenet olivat vetäytyneet niiden kahden hampaan kohdalta jonkun trauman takia. Lisäksi eläinlääkäri huomasi, että kolmannesta yläetuhampaasta näiden kahden vierestä oli katkennut minimaalinen pala kärjestä. Itse en edes huomannut, ennen kuin vertasin toisen puolen vastaavaan hampaaseen. Kuru on siis saanut jonkun tällin niihin hampaisiin, ja kun eläinlääkäri kyseli multa, olisko tällainen mahdollista, en voinut kuin nyökytellä. Kuruhan tekee kaikki asiat aina täysii, ja tuohon riittäisi kuulemma esim. kivisen jääpaakun syöminen. Ja kävihän se siellä poron alla pyörähtämässä - ei poro siihen osunut, mutta kuono edellä se sinne maahan sukelsi. Tiedä häntä, mutta eläinlääkäri lohdutti, ettei näyttänyt ollenkaan pahalta. Hampaat eivät heiluneet, ja kun kyseessä ei ole parodontiitti, tilan ei pitäisi edetä.

Kuulemma on kuitenkin mahdollista, että johonkin hampaista olisi tullut tällissä mikromurtuma, jonka kautta voi ajan myötä päästä hampaan ytimeen bakteereja, jolloin syntyisi juuripaise. Tämän varalta pitää siis seurailla hampaita/ikeniä Kurun loppuikä - voi siis mennä vuosikaudet, ennen kuin tällainen rupeaa vaivaamaan, jos edes rupeaa. Kunhan hampaiden väri ei muutu, eivätkä ikenet turpoa/arista. Päätinkin nyt, että hampaiden harjaus otetaan jokailtaiseksi rutiiniksi, niinhän sen on pitänytkin olla, mutta tuppaa helposti jäämään. Tulee samalla pidettyä huolta niistä paljastuneista hampaan juurista (ei kiillettä -> plakki tarttuu helpommin) ja varmasti saa tarkkailtua niitä hampaita. Harmi, että tyypin on pitänyt rypeä niiden hampaidensa kanssa, mutta hyvä tietenkin ettei tän vakavammasta ollutkaan kyse. :) Ihan tyytyväisin mielin sain siis tulla kotiin, ja Haltikin oli osannut olla hienosti hiljaa yksinoloaikansa.

Huomenna alkaakin Katselmus, ja saan jännäillä heti aamusta kehässä Haltin kanssa. Voi kääk! Mutta toisaalta, sitten se on ohi, ja loppupäivän saa katsella muita koiria ihan rauhassa. Sunnuntaiaamuna on vuorossa Kurun kehäesiintyminen. Iik ja kääk, mutta kyllä se siitä.

Tiina