Lauantaiaamuna suunnattiin auton nokka kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta ja vuoden kohokohtaa, PLS:n Katselmusta. Lauantaille meillä oli ohjelmassa Haltin pentukehä ja Haltin sisarusten tapaamista. Urospentujen kehä olikin heti alkuun (onni on omistaa uroksia, ei tartte odotella polvet vetelinä koko päivää), ja Halti kävi siellä näyttämässä kuinka hieno pieni taitava se osaakaan olla. :) Se nimittäin pisti jälleen parastaan ja esiintyi todella nätisti. Yhdessä muiden pentujen kanssa juostessa se yritti ehkä kerran jotain pomppuloikan tapaista, mutta sen jälkeen keskittyi hienosti ravailemaan mun vieressä, vaikka kehä oli järkyttävän liukasta muhkuraa täynnä ja mä pystyin vain kävelemään. Ja taivaalta tuli vain lisää räntää, mutta tyyppi silmiin satavasta rännästä huolimatta piti jatkuvasti kontaktia. Uskomaton mussukkapentu. Omalla esiintymisvuorolla se sitten kävi hurmaamassa tuomarin, joka ihanasti jaksoi kehua koko ajan Haltia ja sen käyttäytymistä. Halti kyllä kiipesi syliin nuolemaan tuomarin naaman (mutta se kuuluu asiaan pentukehässä), antoi kuitenkin nätisti rauhassa tuomarin katsoa hampaat ja pallit ja tunnustella muutenkin. Juoksukierros kehässäkin taisi mennä ihan hienosti, tosin mun osalta kävellessä. Tuomari kehui Haltin esiintymistä, ja antoikin Haltille punaisen nauhan!

Haltin jälkeen kehässä oli Haltin Kuru-veli, tai "Tampereen Kuru" niin kuin me sitä kutsutaan erotuksena mun Kurusta. Tampereen Kuru oli sitten ihan hieman kasvattanut karvaa! :D Sillä oli aivan täysin käsittämätön turkki, en oo ikinä nähnyt niin karvaista pentua. Eikä kukaan olis taatusti uskonut, että Halti ja Kuru ovat veljekset.. Aika saman kokoinen Kuru taisi olla kuin Haltikin, mutta sitä karvaa oli vaan niin tautinen määrä, että kokoero näytti suurelta. Kerrostalokoira se Kurukin on, kuten Haltikin, mutta jännästi on geenilotossa käynyt. Tosin mä olen kyllä hyvin, hyvin tyytyväinen että Haltilla ei oo sellaista karvaa hoidettavana. Muutenkin Kuru vaikutti kehittyneemmältä, sillä oli esim. 1,5-kertainen pää Haltin päähän verrattuna. Kurukin kävi hurmaamassa tuomarin ja sai myös punaisen nauhan, ja lopulta molemmat veljekset pääsivät loppukehään kilpailemaan kahden muun urospennun kanssa. Loppukehässä sitten tuomari vaihtoi veljesten paikkaa, Tampereen Kuru sijoittui toiseksi ja Halti kolmanneksi! Aika mahtavan hieno sijoitus siis kummallakin, ja huonolle ei taatusti hävitty! Ykkösenä oli aivan syötävän söpö (ja myös tosi hieno) Iki-Wanhan urospentu, joka oli näitä paljon nuorempikin. Mä olin aivan äärettömän tyytyväinen Haltin käytökseen, tyyppi esiintyi kuin vanha tekijä, tosin loppukehässä kaveri oli jo aika väsynyt ja vaati palkkaa aika tiiviiseen tahtiin. Hitsi, että menikin hienosti! Palkaksi saatiin viedä kotiin 2kg sponsorin Pedigreen penturuokaa. Kaipa se palkkana menee - ainakin toi pentu syö ihan mitä vaan.

Tuomari Outi Pikkarainen saneli Haltille seuraavan arvostelun:

8-kuinen pentu, jolla hyvät tyyppi, pää, ilme. Liikkuu hyvin ikäisekseen, mukava luonne, esiintyy erinomaisesti.

Sanomattakin selvää, että olen todella, todella tyytyväinen Haltin arvosteluun ja erityisen ylpeä sen kehäkäytöksestä. Tosin sitä ei hirveästi ole harjoiteltu, vaikka tuomari kuvailikin sitä ihan ääneen taitavaksi esiintyjäksi, sen kanssa on käyty tasan yhdessä pentunäyttelyssä.. mutta kun kaveri on niin ahne ja miellyttämisenhaluinen, että se tekee tasan sitä, mistä sitä palkataan. Eikä sillä ole vielä mitään intoa rähinöidä tai muutenkaan aiheuttaa hankaluuksia.

Loppukehän jälkeen meillä oli ohjelmassa "pentuetapaaminen" Haltin sisarusten ja emän kanssa. Kasaannuttiin siis ottamaan valokuvia koko pentueesta ja emästä, kauheasta räntäsateesta huolimatta. Saatiinhan niitäkin, mutta lievästi sanottuna haastavaa taisi olla. :D Kuru-veljeä kuvailinkin jo aiemmin, Halla-veli oli vielä suurempi ja vähintään yhtä karvainen! Itse asiassa Halla taisi olla Tampereen Kurua ja Haltia selkeästi korkeampi, ja sen karvakin oli vähän erilaista kuin Kurun pohjavillapörrö, siinä oli peitinkarvaa selkeästi enemmän. Silläkin oli jo selkeästi uroksen pää verrattuna mun kääpiö-Haltiin. Tytöt olivat hiukan enemmän samaa sarjaa keskenään. Hukka-sisko oli tytöistä kaikista isoin, selkeästi Rovaa ja varsinkin Tuiskua korkeampi, mutta aika pikkuinen narttu sekin on. Tuisku oli ihan minikokoinen ja ihan käsittämättömän sievä pentu! Noora taisi mainita, että se painaakin vain jotain 8kg - helppo uskoa, sen verran pikkuinen se tosiaan oli. Ei Rovakaan nyt kauheasti sitä suurempi ollut, mutta oli niillä kuitenkin kokoeroa. Tytöt taitavat tässä pentueessa olla poikia aika paljon pippurisempia, Rova olisi vedellyt emäänsä päin näköä. Halti sen sijaan sekosi ihan täysin Nili-äidin nähdessään ja taantui ihan pikkupikkupennuksi, sellaisia leikkiinkutsuja en oo tainnut ikinä Haltilta nähdäkään. Olipa ihanaa nähdä kaikki sisarukset ja vielä emäkin yhtä aikaa!

Kuru olikin pentuetapaamisen ajan ollut jo autossa nukkumassa ja sulamassa, ja sen jälkeen vein Haltinkin autoon. Taisi olla jo riittävän märkä sekin räntäsateen jäljiltä. Ja ilmeisesti aika väsynyt, koska se kävi heti nukkumaan kun nostin sen autoon. Iltapäivällä katseltiin vielä narttukehät, joissa tulikin kivasti tutuille menestystä. Haltin kaikki siskot olivat kehässä ja saivat punaisen nauhan, ja Rova valittiin vielä loppukehään esiintymään. Loppukehästä se nappasi itselleen neljännen sijan! Hieno pieni siskolikka! Juniorinarttujen kehässä meidän Pellon reissun reissukaveri Impi kävi hakemassa kolmossijan. Kaiken lisäksi Kirsun tytär voitti Junior Handler -kisan Tiitun kanssa! Ei voi siis olla kuin ylpeä ja tyytyväinen, tosi hieno päivä siis kaikilla. :) Meidän poikien päivä jatkui vielä noiden loppukehien jälkeenkin kohtuullisen jännittävänä, mulla oli nimittäin ohjelmassa siskontytön synttärit, ja sinne piti lähteä käytännössä suoraan Katselmuksesta. Otin siis Kirsun tyttärineen ja koirineen autoon ja heitin omat koirani sinne Kirsun riesaksi, vaihdoin vaatteet ja kävin juhlimassa synttäreitä. Juhlista sitten taas takaisin hakemaan väsyneet koirat Kirsulta. Kuru oli leikkinyt taas kaikilla leluilla ja syönyt pari, Haltikin oli uskaltautunut leikkimään - yksin eteisessä, ettei Kuru vaan tule viemään siltä leluja. :P Hetken istuskelun jälkeen käytettiin koirat Kirsun kanssa yhdessä lenkillä, ja kotiin päästiin sitten yhdeksän jälkeen. Kohtuullisen rankka päivä. Koirat vaikuttivat kyllä tyytyväisiltä ja nukkuivat hyvin raukeina.. 

Tiina