Sunnuntaiaamuna meillä oli ohjelmassa Kurun kehä. Tällä kertaa mua tais jännittää jo kotoa lähtiessä, kun oli kylmä kivi vatsassa.. en Haltin kanssa jännittänyt ollenkaan niin paljon, vaikka vähän paiseessa olinkin. Kurun kanssa kun se hyvä käytös ei ole mikään itsestäänselvyys, ja onhan noissa nuorten aikuisten urosten kehissä muutenkin vähän eri tavalla haastetta, kun räyhää siellä kyllä riittää. Kuru yritti vähän alkuun paikalle tullessa huudella, mutta hiljeni kyllä pian, kun komennettiin. Meidän kehän alkua odotellessa paikalle saapui Kurun Junnu-veli, jota ollaan viimeksi nähty kaksi vuotta sitten edellisessä Helsingin Katselmuksessa. Junnu oli entistä enemmän isä-Savun näköinen, jos mahdollista! Uskomattoman hieno siitä on kyllä kasvanut. Pian Junnun jälkeen paikalle saapui myös Pyrtsi-veli, joka taas muistuttaa todella paljon Tiitu-emoa. Välimuotoja tässä pentueessa ei oikein taida ollakaan.

Avo1-uroksia oli 32, ja koska kehien aurausta ei ollut hoidettu ihan sopimuksen mukaan (ollenkaan..), kehät olivat tosi pienet. Tuomari oli onneksi järjen ihminen, eikä ottanut kaikkia voimansa tunnossa uhoavia nuoria aikuisia toisilleen rähjäämään, vaan aloitti suoraan yksilöarvostelun. Mua taas "hieman" jännitti, mutta aika turhaan. Liikkeitä yritettiin esitellä lumihankeen tallautuneessa pienessä urassa, mutta Kurulla se meni haisteluksi, ja mulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Sen sijaan tuomarin kopelointi ja seisominen menivät ihan hienosti. Tuomari kysyi, onko Kurulla karvanlähtö, ja mä myöntelin.. no, on sillä, mutta kerroin kyllä tuomarille, ettei sillä koskaan kovin kauheasti sitä karvaa ole. :D Takapäästä tuomari sitten pystyi kyllä toteamaan, että on sillä normaalisti sentään pohjavilla olemassa. Tuomari oli tosi mukava, ja kertoi myös yleisölle joka koirasta lyhyesti jotain ääneen. Kurusta totesi, että tällä koiralla on kaikki kohdallaan, vaikka karvaa onkin niukasti - nämä pohjoiset koirat kun tuppaavat vaihtamaan turkin aina välillä. Ja me saatiin punainen nauha! Mä olin ihan riemuissani tästä, tosi hieno saavutus! Eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys..

Kurun jälkeen kehään meni Junnu-veli, joka oli kyllä käsittääkseni ihan tuomarin mieleen, mutta raakattiin sinisellä nauhalla ulos huomattavan ylipainon takia. Muutenkin tuomarilla oli (mun mielestä hyvä) tiukka linja ylipainon suhteen. Avo1-urokset ovat kuitenkin alle 4-vuotiaita, eikä sen ikäisten paino-ongelmia voi musta katsoa niin paljon sormien läpi kuin vaikka veteraani-ikäisillä. Vaikka niillähän se sopiva paino on erityisen tärkeä asia. Junnun jälkeen kehään meni Pyrtsi, joka esiintyi tosi hienosti! Se taisi olla eka (ja ainoa) koira, jonka mä näin liikkuvan hyvin siinä kauheassa hangessa. Ja vaikka se pyrkikin välillä arvostelussa istumaan, niin koko ajan se piti ihanasti kontaktia omistajaan ja halusi selvästi olla hieno koira ja tehdä parhaansa! Niinpä Pyrtsikin sai punaisen nauhan, ja tuomari toisti samat sanat kuin Kurunkin kohdalla: koiralla on kaikki kohdallaan, ja karvanlähdöstä huolimatta palkitaan. Tosi hieno juttu!

Punaisen nauhan saaneiden kanssa odoteltiin loppukehiin menevien valintaa, ja Pyrtsin entinen omistaja Minna oli tehnyt meille upeat lahjat, itse solmitut narulelut! Haltille Minna oli tehnyt oman minikääpiöiden, ei kun siis pentujen mallin, ja mä olin aika liikuttunut. Aika ihanaa! Kuru sai itse valkata mielestään parhaan lelun Minnan käsistä, ja hieno lelu saatiinkin. Isot kiitokset Minnalle, meidän pojat ovat kyllä kiitollisia. Tosi ihana ele. Tässä vaiheessa Kurun kasvis-Muskakin oli saapunut paikalle lasten kanssa, ja Kuru oli ehtinyt jo villiintyä Muskasta ja sen jälkeen Kirsusta, joka saapui vähän Muskan jälkeen. Nakitin heti Kirsulle Haltin pitelemisen (Halti oli saanut viihtyä tolpassa) kiinni, ja aika pian olikin urosten loppukehään menijöiden valinta. Pyrtsi ja Kuru olivat peräkkäin kehässä, ja vaikka tässä vaiheessa osa 32:sta uroksesta oli jo tiputettu sinisellä nauhalla pois, oli aika tiivis tunnelma.. tunteet kuumenivat toisella puolella kehää oikein kunnolla, mutta meidän pojat ne vaan katselivat nätisti omistajiaan, eikä niillä ollut tarvetta räyhätä. Voi mussukat! Ja sitten tapahtui viikonlopun suurin jättiyllätys - tuomari valitsi Kurun ensimmäisenä loppukehään! Mun ilme oli kuulemma tässä vaiheessa aika näkemisen arvoinen. :D Kirsu porukoineen siellä kehän laidalla taisikin hurrata. Hetken päästä mun viereen kehän keskelle ilmaantui Pyrtsi-veli, ja mä olin niin ylpeä meidän pojista! No, todennäköisesti Kurun kohdalla sen hieno käytös vaikutti aika paljon valintaan, mutta joka tapauksessa. Uskomatonta! Mä kun olin etukäteen todennut, että Kuru sijoittuu, kun helvetti jäätyy..

Loppukehät alkoivatkin aika lailla heti meidän valintojen jälkeen, ja ensimmäisenä laitettiin järjestykseen veteraaniurokset. Kurun isä Savu sijoittui hienosti kolmanneksi, se onkin todella upea, ja edelleen 13-vuotiaana hienossa kunnossa. Heti perässä neljäntenä oli Marjan Stahpi, joka on myös kestomenestyjä, sietää ollakin, kun on niin komea. Vetskujen jälkeen oli meidän vuoro mennä arvosteltaviksi. Siinä me tönötettiin Pyrtsi ja Kuru vierekkäin, ja pojilla oli aika rauhallista rinnakkaiseloa. Juostessa Kurun piti vähän vastata edellä menneelle vieraalle urokselle, kun meidän vauhti olisi ollut kovempikin, mutta se rauhoittui kuitenkin kohtuullisen vähällä, eikä mennyt miksikään rähjäämiseksi. Seisominen meni muistaakseni varsin hienosti, vaikka mua jännittikin ihan tautisesti. Tuomarit vaihtoivat hieman järjestystä, ja lopulta Kuru sijoittui toiseksi! Ihan käsittämätön saavutus! Ja mikä vielä hienompaa, ykkösenä oli Kurun Pyrtsi-veli! Oli kyllä aika uskomaton fiilis, kun sijoitukset kerrottiin. :D En voi oikeastaan vieläkään käsittää, että siinä todellakin kävi näin. Niinpä me saatiin viedä kotiin palkinnoiksi 3kg lisää Pedigreetä (heh, näitä syödään sitten nameina syksyyn asti), märkäruokaa, nameja ja matkajuomapullo. Huh! Oli kyllä hieman hämmentynyt fiilis sieltä kehästä tullessa, tähän ei todellakaan osannut varautua.

Tuomari Lasse Tuominen saneli Kurulle seuraavan arvostelun:

Oikeatyyppinen, keskikokoinen, kevytrakenteinen. Pää, runko ja raajat hyvät. Karvapeite oikeanlaatuinen. Pohjavilla karvanlähdön vuoksi niukka. Luonne hyvä.

Hetken aikaa pojat saivat vielä hengailla hihnassa kun katseltiin meininkiä, sen verran näin, että meidän reissukaveri-Leevi sijoittui hienosti avo2-uroksissa viidenneksi. Halti sai vähän painia hihnassa Nopan kanssa, mutta muuten se vain katseli meininkiä. Jossain vaiheessa se alkoi vaikuttaa aika väsyneeltä ja menikin maahan nukkumaan, joten vein sitten pojat autoon nukkumaan. Sen jälkeen mulle olikin käyttöä hihnanpitelijänä - nartut tosin olivat aika paljon helpompia pideltäviä kuin noi mun pojat. Kirsun ja Muskan koirat kun ovat niin hyväkäytöksisiä, ettei siinä tartte muuta kuin pidellä narua ja katsoa, ettei kukaan tuo omaa koiraansa härkkimään. Veteraaninarttujen ja avo2-narttujen kehät olivat kätevästi vierekkäin, ja molempia pystyi näppärästi katsomaan samasta paikasta. Tiitu meni hienosti Kirsun tyttären esittämänä kehässä, ja hakikin punaisen nauhan. Loppukehään Tii ei kuitenkaan päässyt, vaan määrättiin laihdutuskuurille. Beana-mummo oli i-ha-na kehässä esiintyessään, ja ihmettelen, jos tuomari ei hurmaantunut sen naamasta. Veteraaninartuissa esiintyi myös Haltin mummo Kello Riina, joka kyllä "näytti tutulta" - Haltissa on siis selvästi myös mummon näköä. 13,5-vuotias Riina oli vielä hyvässä kunnossa ikäisekseen, ja saikin punaisen nauhan, kuten kaikki veteraaninartut. Riina oli myös Katselmuksen vanhin narttu. Tuomarilla oli aika haastava tehtävä, koska taso oli kyllä todella kova. Loppukehään ei päässyt kukaan hienoista liehkuista (vaikka mukana olivat mm. Leimu ja Ulda, jotka olivat niin kauniita), mutta viidenneksi sijoittui sentään meidän Pellon reissun matkakaverin Hennan Halti. Hienosti nimetty koira muuten.

Avo2-narttuja katsellessa saatiin jännittää, kun peräkkäin punaisen nauhan saaneissa esiintyivät kauniit liehkurouvat Aava, Nila, Tiitu, Omppu jne. Hymykin oli kehässä, ja vaikka punaisen nauhan saaneita oli valtavassa narttuluokassa todella paljon, Hymy valittiin sitten loppukehään! Loppukehään pääsi myös Stahpin tytär ja Peski Lutikka, "Ninni", jonka kanssa Kuru vietti pari vuotta sitten kesäleirillä paljonkin aikaa. Lopulta Stahpin tytär vei jo toista kertaa koko potin, Ninni sijoittui kolmanneksi ja Hymy viidenneksi. Ei siis lainkaan hullumpi menestys! Kun vielä avo1-nartuissa toiseksi sijoittui Liehkun Ailegas Beaivi, kolmanneksi Ailegas Muitu ja neljänneksi meidän lenkkikaveri Lumo, ei voi olla kuin tosi iloinen tuttujen menestyksestä. Kaiken kaikkiaan aika hieno sunnuntaipäivä siis! Hiukan väsynyttä oli kyllä meininki jo iltapäivästä, mutta sinnillä oli pakko katsoa kaikki loppukehät. Oli kyllä varsinainen vuoden kohokohta. Isot kiitokset siis talkooväelle ja osallistujille - oli todella paljon ihania, erilaisia koiria paikalla. Voi, kun ei millään jaksaisi odottaa ensi vuoteen seuraavaa Katselmusta! 

Tiina