Kurun tiistaisen poropaimennusharjoituksen jälkeen olin aika skeptinen sen suhteen, että Kuru innostuisi perjantain testissä tekemään yhtään mitään. Päätin kuitenkin mennä testiaitaan - tulee vähän kova kilohinta poronkakalle, mutta täytyyhän sinne mennä kun on kerran paikka saatu ja maksettu. Kun testijärjestys arvottiin, mä meinasin saada paskahalvauksen. Mua jännitti muutenkin, mutta hitto sitä tunnetta, kun näin Kurun nimen ensimmäisenä lähtöjärjestyksessä. Kuru oli siis koko testin eka koira, ja mä en itse ollut koskaan nähnyt yhtään poropaimennustestiä. Ja jännitän "ihan pikkuisen" muutenkin noita tilanteita, saati sitten, kun en tiennyt yhtään mitä olin tekemässä. Onneksi Kuukasjärven Juha oli vielä ennen aitaan menoa käynyt vähän neuvomassa mua ja kehotti kävelemään itse poroja kohti Kurun kanssa, niin sillä riittäisi kanttia lähteä.

Liekaporolle mentiin tietenkin lähtöjärjestyksen mukaisesti ensimmäisinä. Portilla meidät sisään päästänyt nainen neuvoi, että koira saa olla irti tai kiinni. Tuomarit kehottivat päästämään porolla koiran irti, mutta koska mulle oli sanottu että saa olla kiinnikin, kysyin vaan "onko pakko". Ei ollut, ja niin me käveltiin vähän poron ympärillä. Kuru haisteli maata ja söi paskaa sen näköisenä, että ei halua huomata koko poroa. Vähän se haukkui, mutta ei porolle, vaan sille tilanteelle - hittoako me tässä seisoskellaan? Aika pian me sitten saatiin lähteä pois, liekaporolla kun on kai tarkoitus vaan todeta, ettei koira ole aggressiivinen poroa kohtaan. Muiden käydessä vuorotellen liekaporolla me käveltiin tietä edestakaisin lämmittelytarkoituksessa, ja mä olin ihan käsittämättömän jännittynyt. Onneksi kyttäilin itse aika tarkkaan siinä portin kohdalla, koska missään vaiheessa ei ainakaan kovin ääneen sanottu, kun nollakoira aloitti hommat ja testin kulku selitettiin. Onneksi tuttu koiraihminen suostui sen ajan pitelemään Kurua kauempana (nollakoiran suorituksen aikana koiria ei saanut olla portilla) ja mä kuulin edes suurimman osan ohjeistuksesta. Sitten olikin meidän aika mennä aitaan.

Ekassa aidassa sai emäntäkin vähän liikuntaa, kun lumisessa rinteessä tartti itsekin kävellä että Kuru uskalsi lähteä ja saatiin porot liikkeelle. Vähän se kävi porojen perässä juoksemassa ja haukkumassa. Hyvin helpolla ne porot sitten liikkuivat toiseen aitaan, jossa Kuru sitten muistaakseni innostui jo itsekin vähän enemmän hommasta. Oikeastaan mitään en muista, koska jännitin niin tautisesti. Sen verran kuitenkin, että Kuru pyöritteli niitä poroja ihan kohtuullisesti ympäri aitaa ja sitten juoksi itse poron alle. Ja mä olin kauhuissani. Kuru pyörähti ympäri lumessa poron alla ja vaikka mä olin ihan varma, että se ei ikinä enää lähde poron perään, se vaan jatkoi! Aika pian sen jälkeen kirnun portti taidettiin avata ja Kuru sai porot kirnuun. Itsekseen se pysähtyi aina, ei mun tarvinnut edes komentaa. Kaksi hernettä oli siis kohdannut sen ensimmäisen harjoituksen jälkeen.

Mä olin niin helpottunut päästyäni aidasta, että suunnilleen vellit housussa ja vapisevin jaloin raahauduin lähimpään lumihankeen istumaan ja itkemään, kun sain koiran suurin piirtein ehjänä aidasta takaisin. Emäntä ansaitsis varmaan testin hysteerisimmän ihmisen palkinnon.. Olin vaan jännittänyt aivan tautisesti ja säikähtänyt jumalattomasti, kun Kuru jäi poron alle, ja se helpotus kun päästiin pois sieltä, oli aika mieletön. Onneksi oli auttavia käsiä (kiitos Tarja!), koska mä en siltä tärinältä ja hysterialta saanut edes itse koiralle pantaa kaulaan, hyvä että mua oli neuvottu ottamaan aitaan mukaan noutajahihna jolla sain Kurun ees aidasta pois. Mun taitava pieni koira hoiti taas homman kotiin, vaikka sillä on tämmöinen riippakivi omistajana. Ja kaiken lisäksi sen testi siis hyväksyttiin! Se tosin tuntui aika pieneltä jutulta sen rinnalla, että me selvittiin sieltä aidasta!

Kurun arvostelulomakkeeseen oli merkattu näin:

A. Koira kohtaa ohjauksen alaisena kiinni olevan poron
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan: Välinpitämätön
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: Hallinnassa (lisätty: hihnassa), Tulee luokse kutsuttaessa

B. Ohjaaja ajaa koiran avulla porotokan aitauksesta toiseen
3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavissa, tasapainoinen, Haistelee maata
4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee käskystä
5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Tokka valmiiksi koottuna, Kokoaa tokan haukulla
6. Ajotapa jahtaava - paimentava: Paimentava, Ajaa takaa
7. Haukun taajuus ja laatu: Rauhallinen
8. Etäisyys poroista: Sopiva
9. Koiran hallittavuus ajon aikana: Hallinnassa
10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon käskystä (lisätty: itsenäisesti), Pysähtyy portilla
11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: Pysyy paikalla

C. Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Hyvä yhteistyö, Ajoittain hyvä yhteistyö
13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: Tukeutuu ohjaajaan
14. Koiran fyysinen kunto: Kunto riittää koko testin ajan
15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Osoittaa paimennusvaistoa
16. Käyttäytyminen aggressiivisen poron kohdalla: ei merkintää, ei ollut aggressiivista poroa
17. Olosuhteet: hyvät!

Huomautuksia: sop. rauhallinen, ei säikähtäny jalkoihin jääntiä
Hyväksytty

Hiemanko olen nyt ylpeä Kurusta!

Muidenkin meidän mökissä olleiden testit menivät läpi. Ilpo testattiin heti Kurun jälkeen (lähtöjärjestys oli varmaan arvottu mallilla Espoo, Helsinki.. ;)) ja vaikka se Kuukasjärven aidassa oli ollut aika korvaton, se kuunteli kuitenkin testiaidassa Katia niin hyvin, että testi hyväksyttiin. Tosi makealta sen suoritus näyttikin videolla! Meidän suoritusta ei valitettavasti saatu nauhalle, kun videokameran käyttäjää ei ollut ohjeistettu.. Myös Rontti ja Mierka hyväksyttiin (tosin se oli mun mielestä harjoitusten perusteella melkein itsestäänselvyys) ja Rontti sai vielä kunniapalkinnonkin! Kaiken kaikkiaan aika mahtava testipäivä siis.

Tiina