Perjantaina me lähdettiin "yökylään" Haltin kasvattajan Nooran luokse. Ei sillä että Noora niin kauhean kaukana asuis, mutta onhan sitä joskus kiva istua iltaa ihan rauhassa niin, ettei tartte enää lähteä ajelemaan mihinkään. :) Myös Haltin Rova-sisko omistajansa Hennan kanssa oli mukana geimeissä. Ensin tosin katseltiin, vieläkö Veikko sietäisi Haltia, kun pojat eivät olleet ihan hetkeen toisiaan nähneet ja Haltikin on tässä välissä kasvanut aika kovasti. Pienen alkujäykistelyn jälkeen Veikko kuitenkin sulatti ihan hienosti ton mun pikkumiehen ja tyypit saivat vähän rallatella pihalla. Sitten lähdettiin lenkille, mulla oli myös Kuru mukana, mutta visusti hihnassa. Käveltiin joku reipas tunnin tai puolentoista lenkki, ja kakarat saivat olla vähän aikaa irtikin ja painia toisistaan pahimmat virrat pois. Noora olis mielellään pöllinyt mun pienen mussukka-Haltin kokonaan itselleen, mutta sai tyytyä taluttamaan sitä kun mä taistelin Kurun hihnakäytöksen kanssa.. Kuru kun olis mielellään käynyt vähän rähisemässä Veikolle tai vaihtoehtoisesti tehnyt lähempää tuttavuutta Rovan "isosisko"-Nilaan.

Lenkin jälkeen kakarat lykättiin pihan tarhaan painimaan itsensä väsyneiksi ja Kuru kodinhoitohuoneeseen. Jossain vaiheessa iltaa vaihdettiinkin järjestystä niin, että Kurukin pääsi meidän ihmisten kanssa hengailemaan ja Nooran koirat olivat ovien takana. Kaikki taisivat olla ihan tyytyväisiä järjestelyyn. Rauhassa syötiin ja parannettiin maailmaa Hennan ja Nooran kanssa, kakarat haettiin jossain vaiheessa pihalta sisälle ja tehtiin vielä vika pikapissatus. Ihan hieman myöhään meillä saattoi mennä, kun nukkumaan päästiin vähän kolmen jälkeen, mutta saatiinpahan ainakin rauhassa höpötellä. :P "Aamulla" kävin pikapissattamassa koirat ja aamupalan lähdettiin suunnilleen tunnin lenkille. Hiukan oli heikohko olo, mut onneksi ei mitään urheilusuoritusta tavoiteltukaan. Kurukin malttoi kävellä vähän paremmin kuin edellisenä päivänä. Tovi otettiin vielä aurinkoa pihalla ennen lähtöä, katseltiin koirien leikkiä. Halti ajoi Veikkoa takaa auton ympäri ja piti järkyttävää väh-väh-väh-ajohaukkua jahdatessaan. :D Oli kyllä aivan käsittämättömän lämmin ja aurinkoinen päivä. Kiitokset vaan Nooralle, meillä oli hauskaa ja teki kyllä hyvää! Illalla oli "pakko" käydä vielä vajaan tunnin lenkki tossa merenrannassa, kun sää oli niin mahtava. Valitettavasti vaan liikkeellä oli kyllä muutakin porukkaa ihan riittävästi, kovin rauhassa ei saatu kulkea.

Sunnuntaina ajelin toistaiseksi koirattoman kaverin kanssa Haltialaan lenkille. Siellä oli "pari muutakin" pääsiäisen kunniaksi, tilalla kun oli pikkutipuja, karitsoita jne. Mutta viiden jälkeen sekaan jo mahtui, ja joenrannassa sai kulkea kohtuullisen rauhassa. Haltilla oli ihan pikkuisen ylimääräistä energiaa, tyyppi pyöri alkulenkistä ihan väkkäränä ja löysi taas vaihteeksi kalanraadon, jonka se jo aiemmin raahasi jostain joenrannasta.. Kurukin sai hetken olla joenrannassa irti, kun vastaantulijoita oli vähemmän, ja se pyörittelikin pikkuveikkaa ihan mukavasti. Rannasta suunnattiin isolle pellolle, jolla ei onneksi turhan paljoa ollut muita kulkijoita, ja koirat saivat rallitella ihan vapaasti. Kuuma niilläkin kyllä oli, ja mukaan raahattu vesipullo tuli ihan tarpeeseen. Uskomattoman kuuma ja aurinkoinen pääsiäinen - vähintään +15 varjossa ja auringossa ties kuinka kuumaa. Pojat saivat riehuttua tarpeekseen ja suunnattiin samaa reittiä takaisin, puolitoista tuntia niillä siinä riehuessa meni. Hienoja kuviakin saatiin, kiitos vaan Linnea. :)

Maanantaina lähdin vähän hetken mielijohteesta poikien kanssa mätsäriin Malminkartanoon, Risto lähti mulle apukäsiksi. Ilmoittautumisessa kävi joku kämmi, ja Kuru sai aluksi pentuluokan numeron, vaikka multa vielä erikseen kysyttiin että "aikuinen" ja mä tarkensin että joo, iso aikuinen. Onneksi kuitenkin huomattiin ajoissa, ja saatiin isojen aikuisten luokan loppuun sitten ihan oikea numero. Joskus vähän yhdentoista jälkeen oltiin jo paikalla ilmoittautumassa, ja kehät alkoivat vähän myöhässä kahdentoista jälkeen. Halti oli pentuluokan nro 27, ja aika tovi saatiin Haltinkin vuoroa odottaa.. lopulta kuitenkin päästiin kehään, parina nelikuinen jackrusselinterrieripentu. Esiintyminen meni ihan hienosti, Halti malttoi seistä ja ravasikin nätisti, mä tosin tietenkin onnistuin kylvämään liikkeitä esitellessä puolet namipussin sisällöstä kehään.. ei näin. Onneksi kehäsihteeri huomasi, ja keräsi pois mun kylvökset muita häiritsemästä. Halti antoi katsoa hampaat hyvin nätisti, eikä häiriintynyt muustakaan kopeloinnista. Tuomari jopa kysyi, mihin käyttötarkoitukseen mulla tää pentu on - ja mä hämmästyneenä, että ihan seurakoirana tää mulla on. :D Tuomari sitten siihen, että tälle sais kyllä helposti hyvän seuraamisen (jep, Halti tarjoilee sitä ihan itse), ja patisteli tokouralle. Tuomari antoi punaisen nauhan kuitenkin sille terrieripennulle, koska se esiintyi ikäisekseen niin hyvin, vaikkei Haltinkaan esiintymisessä ollut moitittavaa. Eipä sillä meille väliä, koska sitä harjoitusta me just tultiin hakemaan ja hyvä kopelointi koko rahan edestä saatiinkin.

Kuru oli isojen aikuisten kehässä numero 188, siis 87 koiraa ennen Kurun vuoroa.. onneksi kehä oli jo suunnilleen puolivälissä, kun pääsin Haltin kanssa pois pentukehästä. Kuru oli valkoisenpaimenkoiran parina, ja esiintyi ihan hienosti. Alkuun yritti vähän haistella ja laukata liikkeitä esittäessä, mutta korjasi nätisti raville kun komensin, ja nenäkin pysyi ylhäällä. Muuten Kuru antoi tuomarin kopeloida nätisti, mutta iski takapuolen tiukasti maahan kun tuomari tuli tarkastamaan kiveksiä. Siis wtf? Enpä ollut varautunut, kun se ei ole sitä tehnyt pitkään aikaan. Nostin sen sitten uudelleen seisomaan ja kopelointi sujui ihan kohtuullisesti sillä kertaa. Tuomari vielä kyseli multa ennen liikkeiden esittämistä, kuuluuko näiden hännän olla kippuralla - "vai oliko se just niin että näillä lappalaisilla se ei saa nousta" - totesin että liikkeessä se nousee ja muuten on mielialan mukaan. Ja niinhän se Kurulla onkin. Mun hämmästykseksi tuomari antoi Kurulle punaisen nauhan (vaikka se siis istui "karkuun" kivesten tarkastamista!). Pian meidän jälkeen oli sinisten loppukehä ja heti perään punaisten loppukehä, joissa kummassakin oli älytön määrä koiria. Sen suurempaa menestystä Kurulle ei enää tullut, sieltä yli 40 punaisen nauhan saaneen joukosta löytyi vaikuttavampiakin ilmestyksiä. Tän jälkeen mentiin odottelemaan Haltin pentukehää, siis sinisen nauhan saaneiden loppukehää, ja sama lopputulos, ei sen kummempaa menestystä. Mutta Halti esiintyi kyllä hienosti, ja malttoi ravatakin nätisti, kun tuomari jakoi kehän muutamaan osaan, ja osa kerrallaan ravasi toisten odotellessa reunoilla. Aika hieno pentu siis, ottaen huomioon että siinä vaiheessa oltiin hengailtu mätsäripaikalla neljä tuntia! Lopuksi otettiin vielä viralliset poseerauskuvat hienoista pojista. Aika väsynyttä sakkia oli takapenkillä, kun lopulta päästiin kotiin.

Tiina