Edellisen tokotreenipainotteisen viikon tasoittamiseksi ollaan treffailtu viime päivinä ahkerasti kavereita. Torstaipäiväksi oltiin sovittu pitkästä aikaa lenkki Janikan ja Kirsun eli Nopan, Tiitun ja Beanan kanssa. Olipa kiva, että saatiin taas sumplittua kaikki menemiset sopivasti niin että päästiin kaikki yhdessä lenkille. Mä kävin hakemassa Kirsun ja mammat uudesta talostaan ja oltiin kerrankin ajoissa Haltialan parkkiksella. Oli siellä sitten joku muukin... helatorstaina näytti siis kaikilla muillakin olevan aikaa lenkkeilyyn. Joenrannassa tulikin niin paljon porukkaa vastaan, ja takaa, ja sivulta, että käveltiin suosiolla sille aidatulle tyhjälle laitumelle, jolla ollaan nyt muutamalla lenkillä käyty. Noppa antoi isojen koirien taas osoittaa oman asemansa, ja esitti ihan pientä pentua niille, ja keskittyi sitten Haltin kanssa painimiseen. :P Ainakin ne saivat juosta tarpeekseen! Taisi Kurukin jonkun kierroksen (Haltia kurmuuttamassa) juosta, joka tapauksessa jotain pari tuntia me saatiin taas kulutettua aika lyhyen matkan kävelyyn. Mutta kivaa oli, kiitos!

Perjantai-illaksi me saatiinkin yllättäen lenkkiseuraa Kurun Kuura-pojasta, jonka kanssa jälleen suunnattiin Haltialaan. Vaikka oli perjantai-ilta, joenrannassa riitti silti kaikenlaista ulkoilijaa. Aargh.. mutta kun laidun kasvaa sen verran pitkää heinää, ettei pientä Kuuraa olis varmaan edes näkynyt sieltä seasta. Saivat pojat sentään aika suuren osan matkasta rallatella vapaana, mitä myöhempi tuli, sitä vähemmän oli vastaantulijoita. Meno olikin aika lailla tasaväkisempää kuin aiemmin, Kuura piti hyvin puolensa Haltin kanssa leikkiessään. Kuru oli taas sitä mieltä, että kakarat saavat leikkiä keskenään ja tyytyi vain harvakseltaan leikkimään niiden kanssa. Aika iso yllärikin koettiin, nimittäin joenrannassa ohitettiin hevosia! Kuutisen kappaletta issikoita ratsastajineen ohitti ensin meidät takaapäin, ja mulla oli koirissa pitelemistä. Kuru nyt käyttäytyikin ihan nätisti, mutta Halti sekosi täysin, ihan niin kuin silloin kun se näki poroja. Se haukkui ihmeellistä kiljuntahaukkua, meni vähän kuppi nurin.. ja kun hetken päästä issikat tulivat takaisinpäin ja meistä siis taas ohi, Halti sekosi uudestaan. Onneksi mulla oli siis ihan tukeva ote kummankin pannoista. Kun käveltiin eteenpäin sinne, mistä issikat olivat tulleet, Halti oli edelleen ihan kierroksilla ja juoksi vaan korvattomana eteenpäin pää maassa. Jouduin karjaisemaan sille useampaan otteeseen rumasti, kun se ei meinannut millään malttaa kuunnella. Päädyinkin sitten ottamaan sen hihnaan siksi aikaa, että se rauhoittui ja sai taas korvat takaisin. Näköjään ne hevoset olivat sitten tosi kova juttu Haltille! Vasta kun oltiin ohitettu se kohta, mistä issikat kääntyivät takaisin, Haltikin malttoi taas palauttaa korvat päähän ja leikkiä Kuuran kanssa. Pari tuntia me käveltiin joenrannassa edestakaisin, ja mun koirat olivat ainakin aika sippejä, sää oli sen verran lämmin. Pienen Kuuran oisin kyllä voinut ryöstää kotiin, se oli taas i-ha-na. :) 

Lauantaina koirat viettivät ihan tavallista päivää kotona, mutta sunnuntaina lähdettiin Haltin kanssa turistihommiin RotuRaceen. Haltin Rova-sisko oli nimittäin paimensukuisten RotuRace-joukkueessa, ja pitihän muitakin tuttuja tietenkin mennä kannustamaan, kun Haltin kasvattaja houkutteli mukaan. Niinpä me hypättiin Nooran kyytiin ja ajeltiin Hyvinkäälle vinttikoiraradalle. Aikataulut olivat pari tuntia myöhässä, ja me oltiin luultu myöhästyvämme paimensukuisten joukkueen startista.. no, ei sitten myöhästytty, hyvä tietty niin. Paljon erirotuisten joukkueiden startteja ehdittiin siinä katsella ja muutenkin hengailla koirien kanssa alueella. Halti oli pääsääntöisesti ihan nätisti, välillä sen piti kiljua tylsyyttä (ja kerjätä Nooralta ihania maksanameja), mutta suurimman osan ajasta se oli taas maailman helpoin ja kiltein pieni koira. Paimensukuisten joukkue oli pukeutunut "No onkos tullut kesä" -joukkuenimen mukaisesti jouluisiin asuihin. :P En voinut olla nauramatta, kun tyypit kipittivät radalla koirien edellä tonttu- ja joulupukkitamineissa ja lähettäjänä oli joulukuusi. Ja ilmeisesti muitakin nauratti, koska joukkue voitti maxiluokan parhaan asun palkinnon. :D Olipa hauska päivä! Ajelin vielä Nooralle hakemaan taakkatelineet jotka olivat lojuneet kellarissa 3kk (siis eihän kaikkea voi muistaa, oonhan mä vaan pari kertaa tällä välillä käynyt siellä..) ja Halti sai vähän aikaa leikkiä pihalla Veikon kanssa. Saipa se tutustua Cellaankin, joka totesi ettei Haltia tartte syödä, kun sillä on pallit, Mökönhän Halti on ennenkin tavannut. Halti yritti kovasti saada myös Mököä, 15v, leikkimään kanssaan, kun Veikko ei ihan koko aikaa jaksanut könytä.

Maanantaina vietettiin Kurun 4-vuotissynttäreitä. Vaikea uskoa, että siitä on jo neljä vuotta, kun kuulin että se yksi pentue oli syntynyt ja siellä oli neljä urospentua.. ja kun ne olivat 2-viikkoisia, me päätettiin että mennään katsomaan, ja päivää vaille 3-viikkoiset pennut me sitten nähtiin ensimmäisen kerran. Ja oltiin päätetty, että yksi niistä tulee meille. Aika menee niin mielettömän nopeasti! Kurun synttäreitä juhlittiin tietenkin kavereiden tapaamisella - me oltiin sovittu treffit Tuuli-lapinkoiran kanssa jälleen kerran Haltialaan. Tuulin kanssa on aiemminkin juhlittu Kurun synttäreitä, joten tässähän kunnioitettiin perinteitäkin samalla. Harmi vaan että matkalla oli käsittämätön ruuhka (kehällä oli ollut ketjukolari) ja me oltiin tolkuttomasti myöhässä, mutta Pia uskollisesti odotteli meitä kuitenkin. Ja kuin tilauksesta meidän tullessa parkkipaikalle, Stidi-lapinkoira emäntineen oli just lähdössä lenkille! Niinpä me liityttiin seuraan ja päästiinkin neljän koiran kimppalenkille. Aika mainiota! Vastaantulijoita oli jälleen älyttömästi, joten päädyttiin menemään sinne laitumelle, mutta kierrettiin vähän joenrannan ja pienen metsikön kautta, saivat koirat vähän liikuntaa hihnassakin. Ja mikä tärkeitä, myös emännät. Kyllä ne sitten ottivatkin ilon irti laitumelle päästyään, Kurukin innostui vähän rallailemaan Tuulin ja Haltin kanssa. Halti ihastui Tuuliin, ja kokeili selkään hyppimistä - onneksi Tuuli osaa sanoa ja Halti jopa uskoo narttuja. Eikä Kuru ees yrittänyt ahdistella kumpaakaan tytöistä, Stidin emännän vyöllä roikkunutta narupalloa se sen sijaan kyttäsi enemmänkin. :P Vähän huonosta alusta huolimatta siis varsin mainio lenkki, kiitos vain lenkkiseuralle. Illalla Kuru sai vielä syödä synttärikakun - märkäruokaa, jossa oli kynttilöinä neljä kanakierretikkua. Taisi maistua.

Tänään käytiin taas Kirsun ja mammojen kanssa lenkillä, yllätys yllätys Haltialassa. Vaikka oltiin liikkeellä keskellä päivää (ja oli aivan mielettömän helteinen päivä), oli vastaantulijoita silti muutama. Kohtuullisen rauhassa saatiin kuitenkin joenrannassa kävellä, pitkästä aikaa! Porukkaa on viime aikoina ollut niin paljon, että tuntuu kuin kävis Mannerheimintiellä lenkillä. Kuumuutta siis riitti, mutta siitä huolimatta Tiitu ja Halti innostuivat juoksemaan oikein kunnolla, ja kävipä Kurukin mukana rallaamassa, pari kertaa se juoksi Tiitun perässä just niin kuin aikana-ennen-Haltia, nykyäänhän sen pitää yleensä keskittyä Haltin kurmottamiseen. :P Käytiin kuitenkin juottamassa koirat joenrannassa mennen tullen, ja pidettiin lisäksi pari juomataukoa, niin näännyttävän kuuma oli. Siitä huolimatta koirat jaksoivat juosta, ja jopa Beana innostui ottamaan laukkapyrähdyksen meidän edelle autolle päin mennessä. Ilmeisesti se joessa läträäminen auttoi kummasti pitämään lämmöt riittävän alhaalla. Kiitos taas Kirsulle mainiosta lenkkiseurasta.

Seuraavaan päivitykseen onkin sitten aikaa, sillä me lähdetään Kurun kanssa kohti pohjoista, Halti menee Ristolle hoitoon. Reilu viikko olis tarkoitus pystykorvaisessa seurassa vaeltaa, ja mua jännittää aivan tolkuttomasti. Voi jee!

Tiina