Erämaassa vietetyn viikon jälkeen se arkeen palaaminen ei ole ihan nopeaa, vaikka käytännössä mun loma siis siihen paluuviikonloppuun päättyikin. Ei se vaan käy ihan yhtäkkiä, kun on viikon keskellä korpea, eikä konkreettisesti näe yhden yhtä ihmistä oman reissuseurueen lisäksi, mistään muustakaan sivistykseen liittyvästä puhumattakaan. Sunnuntaina kävin hakemassa Haltin hoidosta, molemmat pojat vatkasivat häntiään innoissaan, kerran Kurun piti yrittää murahtaa Haltille, mutta kun kielsin niin pojat olivat taas ylimpiä ystäviä. Onneksi, koska mä olin jo ehtinyt vähän etukäteen pelätä, mitä  poikien väleille käy kun ovat olleet 11 päivää toisistaan erossa. Mutta hyvin siis meni. Käytiin pienellä lenkillä siinä Riston kämpän lähellä, Halti oli villi kuin mikä, kun ei ollut koko hoitoaikana päässyt juoksemaan vapaana eikä leikkimään kaverien kanssa. Ja tietysti se oli mun paluusta niin innoissaan kuin pieni koira vaan voi olla.

Heti seuraavana iltana eli maanantaina olikin pakko mennä purkamaan Haltin (ja vähän Kurunkin, ei sekään ollut ollut koko reissun aikana irti) patoutunutta energiaa, ja saatiinkin Haltialaan lenkki- ja leikkikaveriksi Noppa. Onneksi, koska Halti oli jo ihan kaheli. :P Tiitu-mammaa me ei vielä saatu treffata, koska Tii oli steriloitu vajaata viikkoa aiemmin, ja oli siis vielä sairaslomalla. Mutta Halti ja Noppa osasivat ottaa kyllä ilon irti keskenäänkin. Vastaantulijoita vaan taisi olla aika reippaasti, mutta saivat ne kakarat keskenään temuta sen verran, että mulla oli sitten illalla kotona taas ihan siedettävällä energiamäärällä varustettu pikkukoira.

Juhannusta me vietettiin taas ihan vaan kaupungissa, kun en viitsinyt yksinäni lähteä mökille ajamaan ja olemaan siellä yksin. Perjantaina kävin päivällä poikien kanssa Haltialassa lenkillä, ja vaikka sää oli tosi kaunis, vastaantulijoita oli kohtuullisen vähän, ja melkein kaikki sattuivat tulemaan samassa kohtaa vastaan, eli ei tarvinnut koko ajan turhaan kytkeä poikia. Oli tosi kuuma, mutta pojat jaksoivat siitä huolimatta juostakin aika reippaasti. Pari tuntia meillä meni, kun kävelin joenrantaa päästä päähän ja kävin vielä Torpparinmäen puolellakin pellonreunassa poikia juoksuttamassa. Halti päätti ottaa juhannusaatosta ilon irti rypemällä mutaisessa saviojassa - se loikkasi ensin vissiin vahingossa kohtuullisen syvään ojaan, sai hepulin ja palasi sitten läiskyttelemään uudelleen mutaan ja loikki siellä onnellisen näköisenä. :D Mun pieni porsas. Kuru katseli rannalta paheksuvan näköisenä.

Lauantaiksi me oltiin saatu jopa lenkkiseuraa, Pia Tuuli-lapinkoiran kanssa lähti meidän kanssa Haltialaa kiertämään. Sää oli taas aivan mainio, vaikka just ennen meidän lenkkiä oli satanut tosi rankasti. Käveltiin joenrantaa pitkin, vastaantulijoita oli valitettavasti vähän enemmän kuin edellisenä päivänä, mutta saivat tyypit riehuakin. Tuuli juoksutti Haltia tosi kivasti, ja niillä riitti virtaa vaikka olikin lämmin päivä, ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä helteinen kuin aatto oli. Välteltiin kuitenkin aurinkoa sen verran, että käveltiin hiekkateitä metsässä, kun oltiin päästy joenrantaa riittävän pitkälle, se kuumuus kun alkoi ottaa ihan itsellä jo vähän voimille. Mutta mulla oli kyllä todella tyytyväisen oloiset koirat, kun kotiin päästiin! Kurukin käyttäytyi koko ajan hyvin nätisti, eikä yrittänytkään ahdistella Tuulia. Taisipa se jopa innostua "kakaroiden" kanssa välillä juoksemaankin.

Sunnuntaina meillä oli treenit Pian ja Moskun ja Ainon poikien kanssa Tattarisuon kentällä. Mulla oli molemmat pojat mukana, ja tein molempien kanssa vuorotellen hommia. Aloitettiin näyttelyjutuilla, koska oon ilmoittanut pojat ensi lauantaiksi näyttelyyn, ja Moskukin on tulossa sinne. Ensin käveltiin kehää ympäri, ei uskallettu vielä juosta, etteivät poikien tunteet turhaan kuumenisi. Tää sujui Haltilta ihan hienosti, vaikka sen keskittyminen meinasikin välillä herpaantua (!, onko se Haltikin tulossa murkkuikään?), mutta kinkkuviipaleet palauttivat sen keskittymisen kyllä hyvin äkkiä. Kävin vaihtamassa koiraa, ja Kurunkin kävely- ja juoksutreenit ympyrässä sujuivat itse asiassa yllättävän hyvin. Piti sen juostessa pari haukkua päästää, mutta se hiljeni kyllä kun komensin. Seisominenkin sujui molemmilta pojilta hienosti, ja Aino vielä kopeloi kummankin hampaat ja pallit pariin otteeseen, ei mitään ongelmaa. Paitsi että Halti kiipesi syliin, koska Aino nyt vaan on i-ha-na (ja Ainolla on ihanaa kissanruokaa taskussa..).

Näyttelyjuttujen jälkeen kokeiltiin Ainon opastuksella kosketuskeppihommia. Mä oon kyllä naksutellut pojille (paitsi Haltille hävyttömän vähän, kun en oo sille muutakaan jaksanut opettaa..), mutten koskaan käyttänyt kosketuskeppiä. Aino näytti ensin mallia omien poikiensa kanssa, Leevi ja Rontti tietysti osasivat homman jo tosi hienosti, vaikka tilanne oli hankala, kun mun pojat ja Mosku olivat kentän laidalla ja Haltin piti vähän pitää ääntäkin.. Mä kokeilin ensin Haltin kanssa, homma meni niin että maahan laitettiin kippo, kun Halti kiinnostui siitä, naksautettiin ja kippoon laitettiin nami, tätä toistettiin joku 5-6 kertaa. Pidettiin pieni tauko ja jatkettiin hommaa niin, että otettiin kosketuskeppi mukaan, näytin Haltille keppiä, se kiinnostui siitä ja tökkäsi kuonolla -> naks -> nami. Muutaman kerran se tökkäsi kuonolla, mutta sen jälkeen meni vähän hämilleen, niin kuin Aino kuvaili että monelle koiralle oli hänen käymällään kurssilla käynyt. Kyllä Haltikin vielä sitten sen pienen hämmennyksen jälkeen tökkäsi keppiä, mutta ei tainnut ihan vielä tajuta ideaa.

Kurulle tehtiin sama homma - ja yllättäen se oli ihan kone tässä. Oon mä kyllä opettanut sille käsikosketusta ja peukalon koskettamista, mutta vaan höpötemppuina, eikä se oo tietenkään sama asia kuin kosketuskepin koskeminen. Mutta tyyppi tökkäsi kuonolla keppiä ihan sarjatyönä, tää oli sille tosi helppoa. Ihmeitäkin tapahtuu! Tän jälkeen otin vielä molempien poikein kanssa vähän tokotreeniä, Kurulle perusasentoja ja seuraamista, Haltille maahanmenoja, odottamista ja perusasentoa. Pitäis kyllä ehtiä treenata niiden kanssa kotona enemmän.. ihan hienosti meni, mutta harmittaa kun tyypit osaisivat kyllä aika lailla enemmän kun viitsis vaan treenata. Jotenkin se lenkilläkin treenaaminen oli vaan helpompaa yhden koiran kanssa.

Treenien jälkeen ajelin vielä Haltialaan lenkille, kun se kerran oli matkan varrella. Haltialassa oli liikkeellä "pari muutakin", sää oli todella aurinkoinen ja helteinen, enkä tosiaan olettanut että juhannusviikonloppuna siellä olis yhtä paljon porukkaa kuin normaalina sunnuntaina. Saivat pojat vähän aikaa rallatellakin ihan rauhassa, mutta vastaantulijoita oli kyllä ihan reilu määrä, valitettavasti. Tällä kertaa mä tein vain jonkun reilun tunnin lenkin, kun sitä porukkaa tuntui olevan joka paikassa, ja olin toki lenkittänyt koiria jo aamullakin vähän enemmän kuin pikapissatuksen. Ja kyllä se kuuma sää veti mehut niin musta kuin koiristakin, vaikka mä olin juottanutkin koiria vähän joka välissä. Helle ei vaan oo mua varten, eivätkä noi koiratkaan siitä erityisemmin nauti. Jopa Halti hiljensi vähän tahtia (tai sitten se oli tokotreeneistä väsynyt), vaikkei sen menoa yleensä mikään haittaa, kakara on kakara.

Maanantaina päästiin sitten pitkästä aikaa kunnon kimppalenkille Janikan ja Kirsun eli Nopan, Tiitun ja Beanan kanssa. Tiiltä oli poistettu tikit maanantaiaamuna, ja mamma oli kyllä todella katu-uskottavassa kunnossa. :D Se oli yhtä kalju kuin pentujen jälkeen, eli todella kalju, ja kyljessä ja mahan alla oli karvaton läikkä, kyljestä kun oli poistettu rasvapatti steriloinnin yhteydessä. Ja se oli myös hyvin timmissä kunnossa, ei mitään ylimääräistä läskiä, niin karvattomuus oikein korostui. Meidän pieni kalju-k-kojootti. Mutta vauhtia sillä oli, ja Noppa ja Halti saivatkin rallata Tiitu-8-veen kanssa. Halti ja Noppa valitettavasti onnistuivat jo aika alkulenkistä löytämään myös ihanan aarteen eli ihmispaskaa, jossa molemmat kierivät... voi oksetus sentään! Pahimmat onneksi saatiin joessa putsattua, mutta kyllä mun autossa tuoksahti kotiin päin ajaessa. Joenrannassa ei onneksi ihan hirveästi ollut vastaantulijoita, mutta haukkana piti kyllä koko ajan olla niin kuin yleensäkin arki-iltaisin. Saivatpa koirat ihailuakin parilta vastaantulleelta pyöräilijältä, kiva, että kerrankin niin. :)

Huomenna Kuru pääsee hierojalle, käydään testaamassa tästä kilometrin päästä yksi paikka, kun luulen että se on aika jumissa istuttuaan/seisottuaan koko matkan Espoosta Utsjoelle ja takaisin, ja omalle fyssarille saatiin aika vasta ensi viikolle. Lauantaina pojilla on ohjemassa näyttely, jonne on tulossa paljon tuttuja ja myös Kurun veli, jota ei ollakaan pariin vuoteen nähty. Mielenkiintoista puuhaa siis tiedossa!

Tiina