Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty poikien kanssa reippaasti treeneissä. Viime keskiviikkona käytiin päivällä läheisessä metsässä, jossa ollaan viimeksi käyty joskus Kurun teiniaikana, ja pojilla taisikin olla aika kivaa siellä rallatessa. Vaikka ilma oli jopa omituisen hikinen, mutta Kurukin innostui juoksuttamaan Haltia. Aika kiva! Tunnin verran pojat saivat purkaa virtaa metsässä, sitten täytyi lähteä kotiin, että ehdittiin Kurun treeneihin. Treenit aloitettiin jälleen luoksepäästävyydellä. Kuru pysyi hienosti istumassa, tosin aika painokkaasti annoinkin odota-käskyn ennen kuin kouluttaja tuli moikkaamaan. Mutta se oli aika lailla täydellinen suoritus. :) Aika pätevää. Luoksepäästävyyden jälkeen treenattiin paikallamakuuta. Välimatkaa taisin ottaa sellaisen reilu 10 metriä, mitä en ookaan tän kauden treeneissä tuolla vielä tehnyt. Mutta Kuruhan pysyi hienosti kuten aina, siitä huolimatta että vieressä oli taas vähän levotonta.

Treenejä jatkettiin häiriöseuraamisella. Kouluttaja käskytti yhtä aikaa kolmea koirakkoa (meillä oli siis vain pari metriä välimatkaa) ja me tehtiin kohtuullisen pitkä seuraamiskuvio, oli täyskäännöksiä ja 90 asteen käännöksiä kumpaankin suuntaan, pysähdyksiä jne. ja Kuru suoriutui kaikista hienosti niin kauan kuin mä seuruutin käsi treeniliivin taskussa. Kun sitten kouluttajan kehotuksesta viimeisen pätkän seuruutin tyhjällä kädellä, Kuru totesi että palkkaa ei vissiin oo tulossa ja tiputti kontaktin. Huoh. Mutta muuten hienoa seuraamista joka tapauksessa. Lisäksi treenattiin vielä liikkeestä maahanmenoa. Kuru oli tässä kyllä varsin pätevä! Kouluttaja kommentoikin, ettei siinä juuri ollut koesuoritukseen eroa - tein vaan lyhyemmän seuraamisen enkä mennyt ihan niin kauas kuin kokeessa tarttis. Mutta melkeinpä voisin sanoa, että tän Kuru kyllä osaa.

Viimeisenä tehtiin vielä luoksetulotreeni niin, että muut odottivat rivissä ja koira kerrallaan käytiin rivin edessä tekemässä suoritus. Jostain syystä mulla oli niin kova luotto Kuruun (ehkä siksi, että mun taskussa olleet lihapullat näyttivät olevan tällä kertaa tosi vetoavia), että uskalsin pitää sen irti tässä harjoituksessa, vaikkei välimatkaa muihin koiriin siis ollut edes kovin paljoa. Hienosti se siis odotti, mä otin välimatkaa ehkä reilu viisi metriä, ja tuli nätisti suoraan sivulle kutsuttaessa. Tosin vähän laiskasti ravilla, mutta ei sillä niin väliä. Teki kuitenkin tarkkaa työtä ja hienosti, varsinkin kun oltiin treenattu jo lähes tunti.

Torstaina meillä oli Haltin pentukurssin viimeinen kerta. Harmi, koska oon kyllä tykännyt kurssista (no ei vähiten siksi, että siellä on pikku-Kuura), sieltä saa kyllä aika kivasti motivaatiota treenaamiseen, hyviä neuvoja ja loistavaa häiriötreeniä. Homma aloitettiin taas kontaktikävelyllä ympyrässä, Halti oli taas tosi pätevä pikkukoira ja piti kontaktia vaikken pahemmin ees houkutellut. Toki mulla oli namit kädessä, muttei tarttenut pitää niitä kiinni Haltin nenässä. Jee! Sitten jatkettiin kopeloimistreenillä, koska teemana oli tällä kertaa Katselmuskäytös. Aino kävi koplaamassa Haltia, tarkisti hampaat ja pallit. Vähän Halti näytti ihmettelevältä kun pallit tarkastettiin, mutta toisella kertaa meni jo ihan hienosti.

Samalla teemalla jatkettiin seisomisharjoituksia. Halti tarjoaa onneksi edelleen tosi kivasti itse sitä "näyttelyseisomista", siis neljä tassua maassa ja paikallaan. Helppohan siitä on sitten palkkailla. :) Sitä seisomaan pysähtymistä treenattiin Ainon näyttämällä uudella tavalla - pentua vedettiin namikäden perässä, pysäytettiin nyrkki ja käännettiin se toisin päin, ja heti kun pentu seisahtui, nyrkki aukesi ja nami pennulle naamaan. Tää vois toimiakin, jos mä siis osaisin itse ajatella ja tehdä yhtä aikaa. :P Se on yllättävän vaikeeta. Eikä vähiten siksi, että Kurun kanssa se seisomisen opettelu on ollut niin hankalaa, niin onhan mulla tietenkin ennakkoasenne siihen että se olis Haltinkin kanssa haasteellista. Eihän tässä mitään logiikkaa oo, paitsi se, että mä en osaa opettaa sitä. Tai toivottavasti nyt siis osaan.

Välillä otin taas Kurunkin treenaamaan, ja jälleen alkunuuskuttelun jälkeen se teki hienosti hommia. Sille taitaa tehdä aika hyvää se, että se katselee kun mä treenaan Haltin kanssa. Tein jälleen lähinnä seuraamispätkiä ja perusasentoharjoituksia, ja Kuruhan hoiti hommat kotiin. Haltikin on kerta kerralta hiljaisempi omaa vuoroaan odotellessaan, tosin eipä me koskaan Kurun kanssa kovin kauan tuolla treenatakaan. Mutta hiljaa hyvä tulee. Me jatkettiin Haltin kanssa perusasento- ja maahanmenotreenejä kun muiden luona vuorotellen käytiin tekemässä seisomisharjoituksia, Halti alkaa jo ihan hienosti muistaa ton perusasennon. Loppuun tehtiin vielä pujotteluharjoitus, jossa kaikki pennut olivat rivissä ja yksi pujotteli rivin päästä päähän. Halti malttoi yllättävän hyvin odotella paikallaan, kun muut menivät ohi, mutta menihän sitä namiakin naamaan melkoista tahtia. Ja omalla vuorollaan se oli niin pätevä pikkukoira ja pujotteli kuin vanha tekijä, vaikka namit olivat kädessä eivätkä nenässä kiinni. Jee, pätevätaitava! Vielä loppuun Aino kävi kopeloimassa myös Kurun, koska mä hullu oon ilmoittanut pojat näyttelyyn. Kuru oli ehkä hitusen yli-innokas, tunki syliin ja yritti puikata, mutta sai Aino sentään jossain välissä ne hampaat ja pallit katsottua. :P

Viikonloppu ja alkuviikko vietettiin taas hiljaiseloa, kavereita ei oikein saatu houkuteltua lenkille, ja Haltista kyllä näkee, kun se ei ole päässyt riehumaan.. ei siinä paljon tyhjässä koirapuistossa riehumiset lohduta. Vaikka Kuru on kyllä iltaisin aika kivastikin innostunut juoksemaan Haltin kanssa, vissiin päivisin alkaa olla niin lämmin ettei Kurua huvita juokseminen. Tänään käytiin Kurun kanssa näillä näkymin tän kauden viimeisissä treeneissä, koska seuraavien kertojen aikaan me ollaan jo matkalla pohjoiseen / pohjoisessa. Koska olin ollut päivän töissä, otin Haltin mukaan ja Risto tuli lenkittämään sitä meidän treeniein ajaksi. Alkuun meitä oli paikalla tasan minä Kurun kanssa, mutta hetken päästä tuttu penturyhmän kouluttaja (jonka kultsupennun kanssa Halti pienenä leikki) vanhemman koiransa kanssa tuli mukaan treeneihin, ja myöhemmin yksi ryhmän tollereistakin tuli paikalle. Kouluttajalla oli ala-asteikäinen tyttönsä mukana, niin paikalla oli vähän tavallisesta poikkeavaakin häiriötä. Koska porukkaa oli niin vähän paikalla, päätettiin tehdä ikään kuin kokeenomainen treeni. Treenit aloitettiin luoksepäästävyydellä, jostain syystä Kuru nousi (!) kouluttajan tullessa tervehtimään, mutta oli tosi nätisti ja rauhallisesti, ei siis mitään puikkailuja tai riehumista. Eli ei paha sekään, ja tuli kyllä nätisti takaisin sivulle, kun komensin.

Treenejä jatkettiin paikallamakuulla niin kuin kokeessakin tehtäisiin. Tässä vaiheessa paikalla oli siis vain sen toisen kouluttajan voittajaluokan koira ja Kuru, joten saatoin ottaa ihan rauhassa välimatkaa, kun tiesin ettei viereinen koira nouse. Matkaa olikin ehkä 15 metriä, aikaa ei tarkkaan mitattu, mutta kyllä se varmaan lähelle sitä kahta minuuttia meni. Lisäksi harjoiteltiin häiriötä niin, että kouluttaja tyttärensä kanssa käveli koirien välistä pari kertaa. Paikallamakuun aikana tollerikin saapui paikalle, mutta se ei hommia tekeviä koiria häirinnyt. Hyvä homma siis! Tosin Kuru ei sitten noussut sivulle toisellakaan käskyllä, vaan tarvitsi kolmoiskäskyn ja käsimerkin... joo, on tosiaan tullut palkattua aika usein suoraan maasta. Siis käytännössä aina. No, kuten kouluttaja totesi, jos ei kahdella käskyllä nouse, niin parempi on jättää makaamaan, kolmoiskäsky kun nollaa liikkeen. Ehkä mä kuitenkin opetan sen nousemaan paikallamakuunkin jälkeen sivulle, kun se sen maahanmenostakin osaa. :P

Paikallamakuun jälkeen tehtiin seuraamista sekä hihnassa että ilman. Hihnaseuraaminen oli aika vetelää menoa, koska yritin pitää palkat piilossa ja käden pois taskusta, ja kieltämättä kentällä oli melkoinen helle. Joka tapauksessa Kuru siis jätätti varmaan puoli metriä, varsinkin juoksussa, jota ei ollakaan kyllä treenattu miesmuistiin. Tarttis siis varmaan tehdä jotain. Käännökset menivät kyllä ihan nätisti. Tän jälkeen tehtiin kouluttajan ehdotuksesta vielä seuraaminen irti, kun kentällä oli todella vähän häiriötä - kaunis sää ja helatorstain aatto olivat verottaneet sen verran että meidän lisäksi paikalla oli vain yksi ryhmä, jossa oli tavallisen parinkymmenen sijaan paikalla alle kymmenen koiraa. Niinpä meidän puoli kentästä oli tyhjä, ja kouluttaja ohjasi meidän hihnattaseuraamisen tyhjään nurkkaan, niin mäkin uskalsin pitää Kurun irti seuraamisen ajan. Koska olin kuitenkin aika epävarma Kurun mukanapysymisestä, pidin suosiolla namit kädessä ja palkkasin tiheämmin. Tää menikin paremmin, mutta selkeästi toi helle kyllä vaikutti Kurun jaksamiseen..

Seuraamisten jälkeen tehtiin liikkeestä maahanmeno, joka menikin aika täydellisesti, vaikka itse sanonkin. Kuru jaksoi seurata ihan riittävästi, meni mitä ilmeisimmin (en katsonut = ei vartaloapua) nätisti suoraan maahan, mä saatoin ihan rauhassa ottaa täyden välimatkan vaikka liike tehtiin niiden kahden muun koirakon edessä, Kuru makasi nätisti ja nousi ekasta käskystä sivulle. Hienoa, vaikka itse sanonkin. Tokokokeen järjestystä seuraten jatkettiin luoksetulolla, uskalsin jälleen ottaa täyden välimatkan, Kuru odotti nätisti, lähti heti kutsusta laukalla (!) ja päästi vain kaksi peräkkäistä haukkua, vaikka vauhtia oli aika reippaasti. Ja tuli suoraan sivulle hienosti. Ei voi olla kuin tyytyväinen, eikä noin pieni haukku oo kuulemma kovin paha ongelma. Hyvä niin, koska sitä en ees yritä korjata - meille riittää toi alokasluokan luoksetulo ja jos se on ainoa liike jossa se päästää pari haukkua, niin ei haittaa.

Liikkeestä seisominen tehtiin vähän helpotettuna, koska en oo treenannut sitä vieläkään kovin ahkerasti.. eli jätin takapalkan muovialustalle, annoin seiso-käskyn aika topakasti ja käännyin vielä katsomaan, että sitä noudatettiin (iso vartaloapu), mutta Kuruhan teki! Seisahtui hienosti, kesti parin metrin irtautumisen ja sai palkaksi juosta mun kanssa namilautaselle. Hyvä harjoitus saatiin siis. Hyppyä me ei tällä kertaa päästy tekemään, koska paikalla ei ollut hyppyestettä. Ei sen niin väliä - eiköhän me aika paljon päästy kuitenkin tekemään! Loppuun tehtiin vielä melkoisen haastavia paikallamakuuharjoituksia. Ensin laitettiin koirat kolmioon makaamaan niin, että ne näkivät toistensa naamat, välimatkaa pari-kolme metriä. Kuru otti tämänkin varsin rauhassa, ja makasi niin kuin vanha tekijä, sehän se on. Harjoitusta vaikeutettiin vielä niin, että kaikki ihmiset kävelivät koirien ympäri yhtä aikaa - ja Kuru otti edelleen yhtä rauhassa. Tän jälkeen vaikeutettiin vielä lisää, laitettiin koirat makaamaan kolmioon toisinpäin eli hännät sisäänpäin ja hyvin lähelle toisiaan - välimatkaa oli varmaan vain reilu metri. Mä oletin että tää olis ollut Kurulle tosi paha paikka, mutta niinpä tyyppi vaan makasi siinäkin todella rauhassa, vaikka me ihmiset käveltiin ympyrää koirien ympäri. Ihan loistava harjoitus siis saatiin. Viimeiseksi vaikeutettiin vielä niin, että toinen häiriökoira haettiin kesken pois, mutta Kuru ei ollut siitäkään moksiskaan. Voisin sanoa, että ihan loistava suoritus Kurulta! Viimeiseksi tehtiin vielä pujotteluharjoitusta, joka tosin meni kahdeksikon kiertämiseksi koska "tolppina" oli vain kaksi koiraa. Mutta vaikka ilma oli niin kuuma ja Kuru tässä vaiheessa varmaan jo ihan tylsistynyt tunnin treenien jälkeen, tääkin sujui hienosti. Ei voi moittia, loistokoira! :) 

Tiina