Edellisen päivityksen jälkeen pojat ovat ehtineet mökkeillä ja treffata vähän kavereita. Toissa lauantaina pakkasin pojat ja tavarat autoon ja suuntasin nokan kohti mun isän mökkiä, vihdoin ja viimein. Koko kesänä ei olla ehditty ollenkaan mökkeillä, eikä meillä itse asiassa enää muita paikkoja mökkeilyyn olekaan. Mutta ei mulla valittamista ole, kun toi on niin keskellä korpea eli naapurit niin kaukana, että pojat saavat ihan rauhassa hillua pihalla ilman minkään sortin hihnoja tai muita rajoitteita, ja se jos mikä on oleellista mökkeilyssä. No, puolensa ja puolensa... piha on aika pusikkoinen, ja Halti löysi rannasta noin 5 minuuttia mökille saapumisen jälkeen kalanraadon, jossa piti käydä kierimässä. Haju oli melkoisen kuvottava, ja koska näkyvyys on sen verran huono, en nähnyt mistä se sen raadon löysi... joten kaveri kerkesi käydä siellä kolmesti kierimässä ennen kuin paikallistin hajunlähteen. Ja tietenkin joka kerran pesin sen, onneksi on juokseva vesi. Haju oli tyrmäävä, koska kala oli niin pitkälle mädäntynyt, ettei sitä kasaa olis tunnistanutkaan kalaksi muuten kuin hajun perusteella. Yäk! Ihan kuvaavaa oli, että huomasin yhdessä vaiheessa Haltin tulleen sisään siitä, että haistoin sen selkäni takaa, ei suinkaan siksi että olisin kuullut tassujen äänet tai nähnyt sen.. No joo. Neljättä kertaa se vielä yritti, mutta löysin kuin löysinkin raadon ja laitoin päälle pari painavaa kiveä, ei se enää montaa kertaa yrittänyt siellä käydä.

Muuten mökkeily sujui ihan leppoisasti pihassa hengaillessa, käytiin me sentään lenkillä mökkitiellä ja kerran ihan narulenkillä "isolla tiellä", kun se mökkitie on aika lyhyt enkä oikein muitakaan lenkkimaastoja siellä tunne. Ja käytiinhän me sunnuntaina kylälläkin, pojat saivat lenkkeillä laivarannassa ihmisten ilmoilla ja katsella pikkukaupungin meininkejä. Olihan se itsellekin ihan hauskaa ajanvietettä. Ihan kaikki mökillä tehdyt lenkit eivät olleet niin leppoisia, Halti nimittäin keksi sen lintujen jahtaamisen, jota se kyllä harrastaa kaupungissakin. Mutta kaupungissa se ei mene koskaan noin pöljäksi, tyyppi loikki älyttömiä pomppuja lintujen perään, ja ekalla kerralla meni ihan kuuroksi, hillui vaan ympäri metsää kuulematta mitään, meni parin metrin päästä ohikin eikä korvaansa lotkauttanut kutsulle - siis Halti! Heräsi se sitten transsistaan, kun heitin sitä kävyllä.. no, jatkossa jätin sen vaan puuhiinsa, ja sille tulikin aika äkkiä kiire mun ja Kurun perään. Kuru otti noista Haltin urpoiluista kaiken irti ja seurasi hyvin tiiviisti mun kannoilla ja näytti olevansa tosi kiltti ja tottelevainen, mulla kun oli taskussa niitä herkkutikkuja koko ajan. ;)

Keskiviikkona mä lähdin ajelemaan takaisin kaupunkiin, ja perjantaille me sovittiin treffit Kirsun ja Janikan kanssa. Nappasin taas Kirsun ja mammat kyytiin ja ajeltiin Haltialaan Noppaa tapaamaan. Pojat olivat kyllä aika sekaisin kun tapasivat hemaisevan Nopan, juoksu oli selvästi alkamassa. Kurukaan ei vaivautunut edes muistuttamaan Noppaa sen asemasta lauman alimpana, kunhan keskittyi haistelemaan takapuolta, Halti olis hyppinyt selkäänkin. Mutta tätä pöllöilyä jatkui vaan hihnassa - irti koirat leikkivät ihan nätisti, kumpikaan pojista ei yrittänyt mitään nylkyttämisiä ton hihnapöllöilyn jälkeen. Kurulle teki vissiin ihan hyvää se astuminen viime talvena, ennenhän sitä ei ois selästä pois saanutkaan, nyt se selvästi tajusi ettei oo vielä oikea hetki, vaikka hyvältä Noppa sen nenään tuoksuikin. Ja Halti nyt on muuten vaan kakara, joka ei ehkä vielä ihan täysin ymmärrä noiden isojen poikien jutuista, ja hyvä niin. Ipanat siis saivat rallata rauhassa, ja vaikka meininki alkuun näyttikin jotenkin ylirauhalliselta, niin löytyi niistä lopulta vauhtiakin. Hyvä kakarat!

Lauantaina lähdettiin päivällä pitkästä aikaa lenkille Petran ja Lumon kanssa, ja suunnattiin Haltialan maastoihin Pitkäkosken suunnalta. Poikien mielestä Lumokin oli to-del-la hemaiseva, Kurun piti haistella oikein antaumuksella hännän alta - juoksut olivat silläkin alkamassa. Päivä olikin yllättävän kuuma, kun luonnollisesti mun lomaviikolla oli muuten ollut aika viileää ja sateista. Koirat eivät siis mitenkään hirveästi innostuneet leikkimään, Halti yritti innostaa Lumoa hippaleikkeihin, mutta Lumo ei oikein lämmennyt ipanan leikkiinkutsuyrityksiin. Tai viilennyt - oli siis tosiaankin kuuma, ja isot koirat aika fleguja, vaikka joenranta oli niitetty ja rallaustilaa olis ollut. Löysi Lumo sentään hanskan, jota Halti sitten onnessaan riepotti kun kerrankin sai, kun Kuru siinä kohtaa oli kiinni. :P Käytiin joenrannassa myös läträämässä, Halti luttaili tapansa mukaan joessa menemään, muttei innostunut uimaan. Pari tuntia meillä meni lenkillä, ja olivat noi koirat melko väsyneen oloisia, vaikka kauheita ralleja ei nähtykään. Kyllä se rauhallisempikin meno väsyttää, varsinkin kun on kuuma. Niin - ja ilmankos pojat olivat kiinnostuneita, ne Lumonkin juoksut alkoivat sitten kuuleman mukaan tänään.

Maanantaina päästiin jälleen Nopan ja Tiitun kanssa lenkkeilemään, tällä kertaa hovikuvaaja-Marjakin oli mukana, kun oli Janikan luona tutustamassa pentuihin. Käytiin siis taas ensin Janikan luona katsomassa pentuja (5-viikkoiset lapinkoiranpennut pitäisi kieltää lailla, aivan hävyttömän söpöjä, reippaita ja hauskoja!) ja lähdettiin sen jälkeen hiekkakuopalle lenkille. Nopan juoksu oli alkanut sunnuntaina - sitä se poikien intoilu perjantaina tiesi - mutta koska oli vasta toinen päivä juoksua menossa, uskallettiin vielä lenkkeillä yhdessä, tän jälkeen toki on juoksutaukoa tässäkin. Alkuun Kuru juoksi Nopan perässä nenä pyllyssä, mutta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen hoksasi pitää hajurakoa ja lenkkeili omaan tahtiinsa, jumitti Nopan pissoihin ja kulki vaahto suussa, mutta muuten oli ihan normaali. Ei taaskaan mitään nylkytysyrityksiä tai muutakaan, ja Halti oli myös mukavan fiksu, leikki vaan Nopan kanssa niin kuin ennenkin. Kun mentiin pienen kierroksen jälkeen lammikon rantaan, ipanat saivat märkähepulit ja painelivat menemään hiekkakuopan reunoja tukka putkella. Asiallista menoa! ;)

Tiina