Halti pääsi viettämään kokonaisen viikonlopun mun kanssa enemmän tai vähemmän laatuaikaa, kun suunnattiin Kiteelle Villa Taivaannastaan Lappalaiskoirat ry:n agilityleirille. Kurun vein Ristolle hoitoon jo torstai-iltana, ja perjantai-iltapäivänä ajeltiin Haltin ja tavarakasan kanssa ensin Aikin luo Helsinkiin. Jotenkin me saatiin siihen kahden hengen farkkuun ;) viikonlopun tavarat ja kolme koiraakin mahtumaan. Pii ja Rhoo totesivat ensin, että mitäs hiivattia tuollainen kakara tekee niiden auton takapenkillä (isot pojat siis matkustivat kontissa), mutta kun otettiin koirat ulos autosta ja ne saivat rauhassa yksitellen katsella toisiaan, autoon laittaminen sujui ihan rauhanomaisesti ja pojat matkustivat ihan ongelmitta koko matkan, ei mitään turhia mölinöitä tai muutakaan kummaltakaan puolelta. Kiteellä taidettiin olla perillä puoli yhdeksän jälkeen ja tutustuttiin paikkoihin, käytiin pienellä lenkillä ja majoituttiin Hannan ja Jänkä- ja Vinha-porkkisten kanssa samaan huoneeseen. Niinpä meillä oli siis samassa huonessa kaksi eunukkia, kaksi urosta (paitsi eihän mun vauva-Haltia vielä lasketa?!) ja yksi juoksunsa just lopettanut narttu. :P Jostain syystä meidän kokoonpanoa vähän alkuun ihmeteltiin, mutta kaikki meni tosi hienosti koko ajan, ei mitään ongelmia. Koirat tietenkin olivat siis huoneessa häkeissä (Rhoo sai nukkua yönsä vapaana kun muut olivat häkeissä), mutta ei ollut muutenkana mitään turhaa draamaa.

Lauantaiaamuna alkoi varsinainen leiriohjelma. Meidät leiriläiset oli jaettu kolmeen tasoryhmään, me oltiin tietenkin Haltin kanssa siinä mölliryhmässä - me kun ei olla tehty mitään agilityyn liittyvää. Tai siis, onhan Halti joskus vuosi sitten eli minipienenä juossut pari kertaa putkesta läpi... eli ei todellakaan lasketa. Aamusta rakennettiin rataa, ja kokeneemmat ryhmät aloittivat koulutuksen. Mukana oli viime hetken peruutusten vuoksi myös pari isäntäväen koiraa, mitteli Wiiva ja australiankelpie Pai, jotka olivat niin tajuttoman nopeita, että mä hämmästelin niitä vielä sunnuntainakin. Siis ihan käsittämätöntä. Ja käsittämättömiä olivat kyllä kaikkien muidenkin suoritukset, mä en tajunnut niistä kuvioista hölkäsen pöläystä, ihan mieletöntä pyöritystä jossa en pysynyt ollenkaan mukana. :D Mä en olis selvinnyt sellaisista radoista edes kävellen yksin ilman koiraa - saati sitten juosten ja ohjaten samalla koiraa. Huhhuh. Mutta tosi opettavaista oli kyllä katsella niitä muiden ratoja, vaikka suuri osa jutuista menikin tietysti ihan yli hilseen. Ihan kaikkea en valitettavasti ehtinyt nähdä, kun piti Haltikin lenkittää välillä, ettei reppana joutunut ihan koko aikaa istumaan häkissä. Kiva metsälenkkikin löytyi kohtuullisen matkan päästä, niin että Halti pääsi päästelemään pahimmat höyryt.

Iltapäivällä oli sitten mölliryhmän vuoro. Tosi eritasoista porukkaa oli mölleissä, siis pari meitä täysin aloittelijoita ja useampikin sellainen, jotka osasivat kaikki tai lähes kaikki esteet ja pystyivät tekemään jonkinasteista rataakin. Sehän ei meitä haitannut - helppohan meidän oli niitä alkeita treenata joka tapauksessa. :) Aloitettiin ihan tavallisella hyppyesteellä, rimat tietenkin alhaalla. Totesin tässä välissä, että ois ehkä Haltillekin pitänyt jotain joskus opettaa, se odottaminen on aika olennainen taito.. mutta onneksi siitä on sentään alkeet tehty, niin onnistui se hyppyesteenkin opetus kohtuullisesti. Ensin siis vain heittelin namia esteen yli ollen itse samalla puolella kuin Haltikin, sitten siirryttiin esteen takaa kutsumiseen (tässä Haltin piti osata odottaa sen verran). Pätevästi se pieni koira suoritti kaiken niin kuin pyydettiinkin, ja osasi tosiaan yllättävän hyvin sen odottamisenkin. Kokeiltiin kahden esteen ylitystä kutsumalla niiden takaa, ja lopulta kolmen esteen "sarjaa". Ja hienostihan sekin onnistui! Mulle tuotti ongelmia ohjata molemmilta puolilta, vanha kunnon tokoilija näköjään pitää koiraa aina vasemmalla.. mutta kun koutsi muistutti treenaamaan molempia puolia, niin onnistuihan sekin. Tietty tossa Haltin kouluttamattomuudessa on se hyvä puoli, ettei se oo ainakaan jumittunut mun vasemmalle puolelle.. :D 

Pienten hyppytreenien jälkeen siirryttiin renkaalle, joka oli laskettu minikorkeuteen. Sitä treenattiin samalla tavalla heittämällä nami läpi (ensin niin, että näytin renkaan läpi namia ja heitin sitten), ja Haltihan menee namin perässä mihin vaan. Tässäkään alkeistreenissä ei siis ongelmaa, Halti oli hienotaitava. Onnistuin jopa kutsumaan sen renkaan toiselta puolelta läpi, ja onnistui sekin. Koutsi kehotti treenaamaan tätä tosi paljon, että onnistuu varmasti, tää este on kuulemma sellainen, jolla tapahtuu paljon virheitä kun oletetaan että koira sen jo varmaan osaa. No, meillähän ei varsinaisesti treenimahdollisuuksia ole, mutta jospa tässä jotain treeniä kuitenkin aikaiseksi saataisiin. Renkaan jälkeen siirryttiin keinulle, missä mun tehtävä oli vaan kävelyttää Haltia eteenpäin sen verran että keinu rupesi kippaamaan vähän, jonka jälkeen koutsi laski rauhallisesti keinun alas ja Halti söi lihapullaa kuin viimeistä päivää. Ja sen Halti tosiaan teki - niin innokkaasti että onnistui puremaan mua kämmeneen. :P Sattui muuten pirusti, mutta yritin urheasti kehua koiraa kun se oli hienosti keinulla. Se ei kyllä tainnut tajuta ollenkaan että sen alla kipataan jotain keinua, se ei varmaan huomannut ympäröivää maailmaa ollenkaan, kun kerrankin naamaan tuli lihapullaa "tekemättä mitään". Pari-kolme toistoa otettiin keinulla ja siirryttiin puomille. Tässäkin suurin ongelma oli mulla - Haltihan seurasi namikättä just sinne minne se menikin. Mä siis pelkäsin hysteerisesti tiputtavani koiran puomilta, ja ohjaaminen oli jotenkin haasteellista, kun pitämällä namikättä liian alhaalla Halti tietenkin rupesi ryömimään ja vähän liian ylhäällä kättä pitäen se eteneminen oli vähän haastavaa, kun Halti pyrki lähinnä ylöspäin. Mutta toisella kertaa se tais mennä jo paremmin - siis ohjaajalta, koirahan teki koko ajan sitä mitä pitikin. Eikä ees pudonnut.

Viimeisenä harjoiteltiin sitä putkea, ja mun yllätykseksi se olikin Haltille vähän haasteellista. Se taisi kyllä olla jo väsynytkin tässä vaiheessa, mutta yritti saada ensin namin kiertämällä putken, ja jouduttiin vähän sumplimaan että sain lähetettyä Haltin koutsin luo putken päähän hakemaan namia. Jälkeenpäin mä tosin tajusin, että ois ehkä pitänyt tehdä toisin päin, niin että koutsi olis lähettänyt Haltin ja mä olisin ollut siellä toisessa päässä palkkaamassa - mun luoksehan se tyyppi haluaa. Pari onnistunutta toistoa kuitenkin saatiin. Koutsi ehdotti myös lelupalkkaa, mutta Halti lähti vähän vaan muodon vuoksi pallon perään eikä oikein innostunut, repimislelullakin se leikki vaan vähän aikaa ja jätti sitten sikseen. Pääsin mä myös juoksemaan ympäri kenttää yrittäen riehuttaa ja leikittää Haltia. Luulen, että tässä vaiheessa se tosiaan oli jo hiukan turhankin väsynyt. Niinpä me lopetettiin onnistuneeseen putken suoritukseen ja mentiin hyvillä mielin seuraamaan muiden suorituksia. :) Olin kyllä tosi tyytyväinen Haltiin - mun tavoite oli vaan se, että se ei karkaa kentältä, eikä se karannut. Kerran se ehti ottaa muutaman askeleen yleisön suuntaan, kun sieltä kuului koirien rähinää tms., mutta kun kielsin ("Halti ei perkele" :F), se pysähtyi, ja tuli heti nätisti luokse kun kutsuin. Ai että mä olin iloinen! Tyyppi on niin mukava, kun sitä ei tartte pitää jatkuvasti rautaisessa kurissa, vaan se ihan omasta halustaan hengailee siinä mukana eikä yritä lähteä koko ajan muualle.

Illalla käytiin vielä yhdessä Aikin ja Hannan kanssa lenkillä, Aikki otti valokuviakin Haltista ja Hannan koirista sumuista peltoa vasten. Toivottavasti ne jossain vaiheessa tulevat näkyville, Aikilla kun on se "valokuvaajarauhanen" aika hyvin kehittynyt. Sunnuntaiaamuna jatkettiin samassa järjestyksessä kuin lauantainakin, ensin rakennettiin rata (joka näytti ihan käsittämättömän vaikealta..) ja kokeneemmat ryhmät aloittivat. En kyllä vieläkään tajua, miten kukaan pystyi selviämään niistä putkiansoista - puomin ja A-esteen vieressä oli kaksi putken päätä, ja koira piti saada välillä ohjattua niille kontaktiesteille.. muutenkin homma näytti melkoisen haastavalta. Mutta niin ne tyypit vaan selvisivät kaikesta! Kaikkea en sunnuntainakaan ehtinyt katsoa, kun piti lenkitellä Haltia, ja hyvä että lenkitinkin.. se nimittäin rymysi sellaisia hepuleita yksinään metsässä, etten ole ihan hetkeen nähnyt. Taisi olla vähän ylimääräistä virtaa. Sellaisessa mielentilassa kun oltaisiin menty treenaamaan, niin ei ois ehkä ihan hirveän hyvin mennyt. :P

Iltapäivän toisiksi viimeisinä siis jatkettiin alkeistreenausta. Kokeiltiin jälleen hyppyestettä, tällä kertaa nopeiden alkuharjoitusten jälkeen vaikeutettiin hommaa sen verran, että jätin Haltin esteen taakse hitusen vinoon, että se joutui hyppäämään hiukan normaalia vaikeammasta kulmasta, mutta siis vain vähän. Välimatkaa mä en ottanut yhtään, ettei tehtävä vaikeutuisi liikaa kerralla. Hienostihan Halti senkin homman selvitti. Koutsi sanoikin, että tällaisia harjoituksia kannattaa tehdä tosi paljon, että koira oppii hyppäämään myös "huonosta" kulmasta. Mutta tietenkin hommaa vaikeutetaan vain vähän kerrallaan, eikä tietenkään montaa osa-aluetta kerrallaan. Kokeiltiin vähän rengastakin samoilla alkeisharjoituksilla kuin edellisenäkin päivänä, ei ongelmia. Muuriakin Halti pääsi kokeilemaan, se ei tuntunut myöskään olevan mitenkään ongelmallinen este Haltille, vaikka olikin erilainen kuin ne, mitä se on aikaisemmin kokeillut. Tietenkin kaikki esteet olivat jälleen minikorkeudessa, kun alkeita on vain tarkoitus harjoitella, enkä mä Haltia korkeammilla uskaltaisi hyppyyttääkään kun ei sitä ole vielä kuvattu.

Viimeisenä tehtiin tälläkin kertaa putkea. Nyt kokeiltiin suosiolla lelupalkkaa heti alkuun, ja Halti leikkikin kaninkarva-narulelulla kivasti. Toisen putkisuorituksen jälkeen koutsi käski mun antaa Haltin voittaa lelun, ja Haltihan lähti rallaamaan, niin kuin me tiedettiinkin sen tekevän. Mun tehtävä oli sitten juoksennella sitä karkuun kentällä ja toivoa, että se tuo lelun mulle. :P No, kyllä se perässä juoksi, mutta ei se lelua tuonut - lopulta mä vain käskin "irti", ja Halti luopui lelusta. Hauskaa sillä oli ollut, koska se oli jopa onnistunut hajottamaan osan lelusta - en ois uskonut että toi innostuu niin kovasti leikkimään! Koutsi läksyttikin mua siitä, että pitäis opettaa koira leikkimään, enhän mä ollut tajunnut, kun Kuru on sellainen pikkuterrieri, että roikkuu lelussa ihan opettamattakin. Näköjään Mirkan taannoiset lelutreenit ovat tehneet hyvää Haltillekin, se tosiaan taisteli kivasti lelusta agikentälläkin vaikka yleisönä oli niin koiria kuin ihmisiäkin, mutta vielä pitäis opettaa se palauttamaan. Saas nähdä, onnistuuko mun taidoilla. Yleisöön olikin meidän suorituksen aikana tullut kaksi aivan hirvittävää 10-viikkoista porokoiranpentua - multa hävisi kaikki järki kun näin ne pienet tassut ja ikkupikkuiset pystykorvat ja iiik! :P Haltikin pääsi toista niistä moikkaamaan, muttei ihan ymmärtänyt miksei se kaveri sitten halunnutkaan leikkiä.

Treenien loputtua oli aika kiittää koutsia, pakata, siivota huone ja juoda lähtökahvit. Viikonloppu meni ihan käsittämättömän nopeasti, ja oli kyllä todellakin hintansa väärti. Taatusti lähden ens vuonna uudestaan, jos vaan on mahdollista! Ja jospa tästä nyt joku kipinä lähtis ton ipanankin kanssa harrastamiseen. Paluumatkakin kotiin meni nopeasti, kun oli juttuseuraa - viikonlopun jälkeen todellakin riitti pulinaa.

Tiina