Maanantai-iltana käytiin Kirsun ja mammojen kanssa Haltialassa kastumassa. Vettä nimittäin rupesi tulemaan ihan reippaasti heti, kun autosta ulos päästiin.. no, eipähän ollut niin paljoa vastaantulijoita. Käveltiin ensin joenrantaa, ja takaisin päin lähdettiin kävelytietä pitkin. Käväistiin yhdellä niityllä tien varrella vielä juoksuttamassa koiria, ja siinä vaiheessa jopa Kurua kiinnosti juokseminen ja rallaaminen. Kun käveltiin jo takaisin kohti tietä, mammat olivatkin yhtäkkiä kadonneet. Mä olin just kulmassa kääntyessäni nähnyt ne, ja sekunnin päästä ne olivat jo metsässä. Haukusta päätellen kävivät jonkun elukan perässä.. hetken päästä ne kuitenkin tulivat takaisin perään menneen Kirsun luo. Edes mun koirat eivät hoksanneet niiden lähtöä - menivät siis todella liukkaasti.. Tän jälkeen käytiin vielä hankkimassa pari kiloa savea kenkiimme isolla sänkkärillä, missä koiratkin olivat jo aika tylsistyneitä menoon. Vissiin alkoi se sade ja märkyys inhottaa niitäkin. Mutta lenkki tuli kyllä tarpeeseen, Haltista huomaa kyllä, kun se on ollut liian monta päivää ilman kavereita.

Tiistaina nähtiin Noppa ja Janika jälleen Haltialassa, ja suunnattiin suoraan sille isolle sänkkärille. Muutama päivä oli tehnyt ihmeitä, mun pojat eivät olleet enää juuri ollenkaan kiinnostuneita Nopan takapäästä. Halti yritti pari kertaa hyppiä selkään, mutta luovutti kohtuullisen nopeasti, kun kävin pari kertaa nostamassa sen alas sieltä. Kuru ei edes yrittänyt, nuuhkaisi vaan että tuoksut eivät ole enää niin ihanat. Kakarat keskittyivätkin juoksemiseen, ja meillä oli molemmilla aika harmaat ja saviset koirat kotiinvietävänä.. Käytiin me sitten sillä aidatulla laitumellakin juoksuttamassa koiria, niin siistiytyivät sekä koirat että meidän saviset kengät. Halti oli ihan kivasti korvallinenkin, varsinkin kun muistaa kuinka tyhjä pää sillä oli vielä viime viikolla Nopan kanssa lenkkeillessä.

Keskiviikkoiltana meillä oli Kurun kanssa jännää tiedossa. Meidän koirakerho siis järjesti möllitokon omalla kentällä, ja mä olin pienen painostuksen jälkeen ilmoittautunut mukaan. Siitä huolimatta, että kaikki liikkeet oli siis tarkoitus tehdä kuten kokeessa, eli kytkettynä seuraamista lukuun ottamatta ilman hihnaa. Järjestäjät lupasivat jopa "siepparit" kehän reunoille siltä varalta että Kuru lähtisi litomaan, ja sillä mä sittenkin uskalsinkin ilmoittautua. :D Ja kaikki meni ihan yli mun odotusten! Kuru sai seuraavanlaiset pisteet:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 172p ja "ykköstulos", möllikoehan tää oli.

Luoksepäästävyys meni hienosti, Kuru pysyi istumassa nätisti. Tästä taisin palkata nopeasti namilla seuraavaa liikettä odotellessa. Paikallamakuussa sai ottaa juuri sen verran välimatkaa kuin itse halusi, aika oli kuitenkin koemittainen 2 minuuttia. Kuru makasi rivin reunimmaisena kultsunartun vieressä, ja sen omistajasta tiesin, ettei ota turhia riskejä vaan koira makaa varmasti, joten uskaltauduin itsekin reilun kymmenen metrin päähän. Kurua ei häirinnyt, vaikka otin hihnan irti (normaalistihan se makaa hihna kiinni maassa vieressään), ei ollut etupalkkaa ja tosiaan vieressä viisi häiriökoiraa. Kokeen kuudesta koirasta kolme nousi, ja valitettavasti osa niistä jumppaili enemmänkin edestakaisin. Ne eivät kuitenkaan näitä kolmea (Kuru, kultsunarttu ja bc-uros) häirinneet, kaikki pysyivät hienosti. Ja Kuru jopa nousi sivulle yhdellä sanallisella käskyllä, vaikka en oo tätä sille vieläkään varsinaisesti opettanut. :D Mähän palkkaan sen käytännössä aina maasta, mutta vähitellen se on vissiin tajunnut että joskus voi joutua nousemaan sivullekin. Toivottavasti ei vaan opi ennakoimaan. Paikallamakuun jälkeenkin taisin palkata namilla, kun kuunneltiin "tuomarin" kommentit, mutta muuten Kuru sai vaan silityksiä ja kehuja.

Me oltiin suoritusvuorossa viimeisinä, ja Kurulla taisi olla välillä vähän tylsääkin. Kivasti sain kuitenkin sen virettä ylös ennen sen omaa vuoroa leikittämällä. Ei haitannut, vaikka kokeessa ollut mitteliuros kävi rähähtämässä naamalle odotellessa, Kurulla ei jäänyt mitään päälle (!). Hihnassa seuraaminen meni erinomaisesti siihen saakka, että unohdin jännittää. :D Kuru teki siis tosi hienosti hommia, mutta kun mä rentouduin ("kyllähän tää sujuu"), se rupesi vähän haahuilemaan, ei pahasti, mutta kuitenkin pientä jätättämistä ja kontaktin tippumista. Juoksupätkällä jätätti pahiten, no yllätys, kun en oo muistanut juoksemista treenata.. Tästä en palkannut muuten kuin hihkumalla, rapsuttamalla ja riehuttamalla. Irti seuraaminenkin meni ihan hienosti, ei mitään yritystäkään karata kehästä, vaikka oon aatellut että tässä se olis suurin riski, varsinkin kun välillä seuruutettiin kohti yleisöä ja juoksupätkäkin tuli siihen suuntaan. Kerran jouduin antamaan lisäkäskyn, viimeisen täyskäännöksen jälkeen, selkeästi alkoi Kurua jo vähän kypsyttää se seuraaminen. Tästäkään en kuitenkaan palkannut ruualla, vaan rapsutin ja riehutin Kurua - selkeästi se oli vähän palkan tarpeessa kun yritti leikkiä mun hihalla.. :P

Liikkeestä maahanmeno meni ihan nappiin. Seuraaminen ei ehkä ollut parasta Kurua, mutta ihan hienosti se kuitenkin lähti mukaan hommaan. Meni kuulemma todella hienosti maahan (jes!), pysyi siellä rauhassa ja nousi sivulle ekasta käskystä. Edelleenkään palkaksi ei herunut kuin kehuja yms. Luoksetulo oli aivan täydellinen! En olis ehkä ikinä uskonut tätä! Kuru tapansa mukaan odotti nätisti, lähti kovaa laukalla (!), ei haukkunut, ja tuli nätisti suoraan sivulle. Mahtava pieni eläin! Tähän mä olin aivan huipputyytyväinen. Enkä vieläkään palkannut muuten kuin kehuilla. Liikkeestä maahanmenon sössin ihan itse. Olin niin epävarma sen onnistumisesta, että annoin liiankin painokkaan "SEIS!"-käskyn ja vielä voimakkaan vartaloavun -> Kuru meni maahan, ja liike nollille. Koska kyse oli kuitenkin möllikokeesta, me saatiin harjoituksen vuoksi uusia liike. Tällä kertaa osasin vähän kalibroida käskytystä ja vartaloapuja, ja Kuru jäikin ihan hienosti seisomaan. En itse nähnyt, ottiko askelia pysähdyksen jälkeen, mutta joka tapauksessa kiva suoritus saatiin. Kuru ei ennakoinut edes sivulle istumista, vaan odotti nätisti käskyä.

Viimeisenä oli hyppy, jota ollaan kyllä treenattu ihan hävettävän vähän. Kuru odotti nätisti, hyppäsi käskystä (neljä lautaa) - ja mä tauno pysäytin sen ihan vinoon esteen taakse.. Kuru oli siis käytännössä oikea kylki vasten estettä, eli mulla ei ollut mitään toivoa mahtua sinne väliin. Ei se kyllä muutenkaan kovin hyvin sitä esteen takana odottamista osaa, mutta teki nyt siis mulle tilaa ja liikkui esteen takana. Istui kuitenkin sivulle vasta käskystä, vähän armostahan me saatiin noin paljon pisteitä siitä hypystä. Mutta tyytyväinen täytyy olla! Huippukoira sai palkkaa vasta tässä vaiheessa, se teki ihan uskomattoman hienosti töitä ilman palkkaa! En olis ehkä ikinä uskonut etukäteen. Ja missään vaiheessa ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi karannut kehästä! Toki kehän laidalla oli paljon vähemmän häiriötä kuin oikeissa kokeissa (kymmenkunta koiraa ja viitisentoista ihmistä), mutta nyt meillä on oikeasti toivoa sen suhteen, että jossain vaiheessa päästään kokeeseen! Häiriönsietoa tarvitsee vielä kasvattaa, ja parantaa motivointia esim. seuraamisen suhteen, mutta tästä se lähtee! Olen niin ylpeä tosta koirasta.

Ja ihan huippukannustavia olivat kyllä myös meidän seurakaverit. Enhän mä niitä ihmisiä juuri tunne, mutta moni niistä on kouluttanut meitä, ja tietävät kyllä minkälaisesta tilanteesta me on Kurun kanssa lähdetty ja kuinka hemmetisti mä olen tehnyt töitä sen kanssa. Musta oli aika liikuttavaa, että meille oli hankittu ylipäänsä palkintoja, ja sitten vielä oikein erillinen "tsemppipalkinto" mulle ja Kurulle. Kyllä tuntui ihan älyttömän kivalta, että meidän edistyminen huomioitiin tuolla tavalla. Niinpä me saatiin kotiutua hienon pronssimitalin (Kuru siis sijoittui kolmanneksi, edelle meni se ihana kultsu ja nuori bc), ruusukkeen, pikkupokaalin ja sen kunniapalkinnon kanssa. :D Ei Kurun suoritus ehkä muuten niin upea olisi ollut, että kunniapalkinto oltais ansaittu, mutta kun tietää mistä on lähdetty.. jumantsuikka että se ylitti kyllä itsensä. Aika mannaa oli myös toi kymppi kokonaisvaikutuksesta, sitä ei kyllä virallisessa kokeessa oltais saatu mm. sen takia että Kuru haukkui liikkeiden väliajalla kun innostin sitä, mutta sekin oli varmaan osaltaan sellainen palkinto siitä työstä, mitä me ollaan Kurun kanssa yhdessä tehty. Ai että, kyllä olikin hyvät fiilikset kokeen jälkeen. :) Koirahan teki just sen mitä sille on opetettu, itteäni voin vain syyttää tuosta yhdestä mokasta. Eikä se ees itse asiassa harmita tippaakaan, musta oli vaan niin mahtavaa että se koira toimi - irti ja ilman palkkaa! Kyllä me vielä joskus kokeeseen toivottavasti päästään, totesinkin kouluttajille että pitää tulla sitten tälle kentälle kokeeseen - ja ne totesivat, että pitääkin sitten anoa koe Kurua varten. :D Ei ehkä ihan tosissaan, mutta tää oli ihan mainio osoitus siitä huipusta asenteesta ja kannustuksesta, mitä me saatiin.

Lauantaina meillä oli taas treffit Kurun Kuura-pojan kanssa Haltialassa. Tällä kertaa saatiin sentään nauttia hiukan paremmasta säästä, eikä tarvinnut tarpoa savessa ja mudassa. Haltilla ja Kuuralla oli taas hauskaa keskenään, ne vetivät alkuun ihan tajutonta rallia, juoksivat vaan ympäri, ympäri ja ympäri.. Haltilla on vissiin aika kova kunto (sen siitä saa kun juoksee aina karkuun Kurua.. :F), kun noiden rallien jälkeen se ei ees läähättänyt, vaikka Kuuralla oli jo kieli vyön alla. Koskella käytiin juottamassa koirat, ja suunnattiin sitten suosiolla isolle sänkkärille, kun vastaantulijoita näytti olevan jonkin verran, mitäs mentiin lauantai-iltapäivänä lenkille. Sänkkärillä pojat saivat painella menemään ihan rauhassa, ja jopa Kuru innostui vähän leikkimään kakaroiden kanssa. Ja sitten kailottamaan niille, kun kehtasivat painia.. Halti ja Kuura ovat kyllä just mainio parivaljakko, niillä näyttää aina olevan niin hauskaa yhdessä. Ja Kuura edelleen niin isin poika - turkki taitaa tulla kyllä emältä, koska ei Kurulla sellaista karvaa oo koskaan mun mielestä ollut. :D Reilu puolitoista tuntia me saatiin kulumaan lenkillä, laitumen puolelta lähdettiin reippaasti kävelemään autoille siinä vaiheessa, kun taivaalta alkoi tulla ensimmäisiä pisaroita. Ihan viisas päätös, koska autoille päästyä rupesi sitten satamaan jo reippaasti.

Tiina