Perjantaiaamuna käytiin taas Kurun Kuura-siskon ja emäntänsä kanssa lenkillä. Ihanaa, kun tyypit nyt vihdoin ovat Suomessa ja vielä toistaiseksi saadaan lenkkeillä kimpassa! Kohta tulee taas vähän lisää välimatkaa, mutta pysyvät tällä kertaa sentään samassa maassa. Ajeltiin aamupäivällä Tuusulaan ja suunnattiin sienimetsään. Tai enhän mä mitään sienestä, kun tunnistan just hikisesti herkkutatin ja ehkä kantarellin. :P Yksi sienestäjä nähtiin, muuten saatiin olla ihan rauhassa keskenämme metsässä. Kurukin innostui alkuun vähän leikkimään Kuuran ja Haltin kanssa - siskolla on selkeesti hyvä vaikutus jäyhään Äijään. Niin - ja Halti ja Kuura tosiaan leikkivät! Eivät nyt ihan koko aikaa, mutta leikkiä nähtiin aika paljonkin. Välillä Kuuran piti olla vähän nuttura tiukalla ja irvistellä Haltille, mutta kyllä ne rallasivat moneen kertaan ihan rennosti leikkienkin. Kivaa! :) Hienot Pennut. Löydettiinhän me vähän herkkutattejakin (mäkin tunnistin ainakin pari) ja peräti kolme kantarellia. :F Sienestäjä oli siis kävellyt ilmeisesti saman reitin meidän edellä, kun nähtiin veitsellä leikattuja sienenpalasia ja pois heitettyjä matoisia sieniä, ilmakos saldo oli vähän heikko. Mutta taisi Katja sentään tatteja saada sen verran, ettei tartte pannua turhaan lämmitellä. Meillä oli kyllä kivaa, oli niin hyvää hermolepoa päästä rauhalliseen metsään kävelemään, ja onhan se sienien bongailukin hauskaa.

Sunnuntaina jätin Kurun kotiin, pakkasin Haltin autoon ja ajelin Mäntsälään, ensin Kurun kasvattajan Muskan luo vähän juoruamaan ja juomaan teetä ja sen jälkeen naapuriin Reppuleiden luokse otattamaan verinäytettä prcd-PRA-testiä varten. Paikalla annettiin verinäytteitä PRA-testin lisäksi OI-luustosairauden tutkimiseen, mutta sitä varten Haltista onkin jo näyte otettu, 22 koiraa kaikkiaan kävi kuitenkin paikalla. Tajusin jälkeen päin että taisin täyttää näytteenottolomakkeen hiukan huonosti siinä härdellissä, mutta näytteen ottanu eläinlääkäri lupasi kyllä täydentää lomakkeet.. no, kunhan nyt oikea testi otetaan ja vastaus tulee jotain kautta. Halti sai vähän aikaa hengailla pihalla näytteenoton jälkeen ja moikkailla kaikki tutut ihmiset, ja siitäkös se nautti. Kun näytteet sitten oli otettu lähes kaikista koirista ja Muskankin koirat olivat näytteensä antaneet, laitettiin koirat autoon odottelemaan ja mentiin itse sisälle, kun pidettiin PLS:n Keski-Uudenmaan aluekerhon kasvattajille tarkoitettu keskustelutilaisuus. Ihan sujuvasti minä ja toinen urostenomistaja-ei-kasvattaja sinne solahdettiin sekaan, ja paikalla puhuttiinkin alkuun aika paljon OI:sta. Kaiken kaikkiaan hyödyllinen päivä. Haltikin oli sen pari tuntia ollut kiltisti Muskan autossa odottelemassa, vaikka mua vähän jännittkin. Eihän se oo koskaan mitään tuhonnut, mutta kerta se olis ensimmäinenkin. Tosin meidän tullessa autolle se löytyi luonnollisesti kuskin penkiltä istumasta... :D

Alkuviikon pojat elivät vähän tylsää elämää, vain hihnalenkkejä ja koirapuistoilua tyhjässä puistossa kotinurkilla. Monilla koirakavereilla tuntui olevan kiireitä, parilla nartulla juoksut tai muuten vaan eivät päässeet meidän seuraksi lenkille. Keskiviikkona Kurulla oli taas ohjatut tokotreenit. Porukka oli tällä kertaa osin vaihtunut, osa oli poissa, ja mukaan oli tullut uutena melkein veteraani-ikäinen rhodenarttu. Alkuun treenattiin seuraamispätkiä, mä en taaskaan osannut kävellä suoraan, suorana enkä reippaasti. Siis.. kuinka vaikeeta se voi olla?! Mutta kun mun on pakko kyylätä, että se koira ei jätätä. Vähän vähemmälläkin tosin varmaan näkis. Ihan hienosti Kuru kuitenkin seurasi paikoitellen, vaikka yritin olla kyyläämättä, palkat olivat taskussa ja kädet heiluivat normaalisti. Alku oli varsinkin ihan jees, mutta loppua kohden meinasi mennä haahuiluksi. Ekan pätkän jälkeen kouluttaja komensi mut ottamaan heti uudelleen ja lopettamaan koiran tuijottamisen. :D Meinasi olla vaikeaa, mutta onnistui se sitten - mutta Kurulla meni alun jälkeen taas jätättämiseen ja haahuiluun se homma. Ei nyt pahasti, ei mitään puolen metrin jätättämistä, mutta ärsyttää silti, koska se koira osaa kyllä seurata, ei vaan viitsi tehdä sitä. Ei siis oo motivaatio kohdallaan, mutta mulla nyt ei vaan oo taskussa sitä juoksunarttua sille palkaksi.

Tän jälkeen tehtiin jättöliikkeitä, ensin liikkeestä seisomista. Omaa vuoroa odotellessa treenasin Kurun kanssa paikallaan seisomista ja pysäyttämisiä, eikä mennyt mitenkään erityisen hienosti. Omalla vuorolla Kuru kuitenkin pysähtyi ekalla kerralla ihan kohtuullisen hyvin (hiipi pari askelta), mutta annoinhan mä aika ison vartaloavun kääntyessäni katsomaan, että se varmasti pysähtyy. Seuraaminen tosin oli ihan karseaa, ja pitikin aloittaa ensin alusta.. Toisella kertaa yritin olla kääntymättä ihan niin paljon, ja pysähtyihän se, mutta hiipi taas ne pari askelta. Pitäis vaan treenata, treenata ja treenata sitä pysähtymistä. Mutta ihan tyytyväinen täytyy olla kuitenkin, kun koko kesänä ei tota liikettä olla treenattu, eikä se oo kovin vahva ollut koskaan. Seisomassa Kuru pysyi ihan ok, palkkasin kuitenkin heti kun pääsin takaisin luokse, enkä pyytänyt perusasentoa. Tän jälkeen oli vuorossa liikkeestä maahanmeno, joka Kurun tapaan meni hienosti. Meni yhdellä käskyllä hissinä maahan ilman vartalo- tai muita apuja. Kuru kesti hyvin sen, että kävelin eteenpäin, palasin sen taakse ja vasta sitten sen viereen. Pää kyllä pyöri, mutta koira pysyi vakaasti maassa. Hieno! Välillä käytiin itsenäisesti treenaamassa vähän hyppyä kolmella laudalla - kyllä se hyppy-käskyllä hyppäsi, mutta omaan tapaansa tarkisti ensin nenällä, onko toisella puolella palkka.. no, hyppäsi silti, vaikkei ollut, mutta piti sen tarkistaa ensin. Hohhoi. No, oman säkäkorkeutensa korkuisella esteellä se ei tota arpomista oo onneksi tähän mennessä tehnyt. Esteen takana seisominen meni ekan kerran jälkeen ihan hienosti. Tän se on kyllä jossain vaiheessa oppinut melkein itsekseen (no tietty muiden seisomistreenien avittamana), aiemminhan se vaan tasan kävi hakemassa palkan ja se oli siinä.

Viimeisenä tehtiin luoksetulo. Tässä vaiheessa treenit olivat kestäneet jo yli tunnin erinäisten viivästysten takia, ja Kuru oli jo ihan väsynyt, ei sitä kiinnostanut edes leikkiä lelulla, vaikka aiemmin se oli repinyt patukkaa kuin pieni terrieri. Toisaalta kentällä oli myös jo paljon vähemmän häiriötä, kun suuri osa ryhmistä oli lähtenyt ja seuraavia ryhmiä on paljon vähemmän, joten uskaltauduin ottamaan luoksetulon irti, ilman liinaa tms. Kuru jäi tapansa mukaan hienosti odottamaan, lähti laukalla ja haukkui pari kertaa, jotain viitisen metriä (?) ennen mua vaihtoi raville. Aika laiskasti se tuli alunperinkin, ei mitään reipasta laukkaa. Tätähän se on oikeastaan aina tehnyt. Sitten jos vauhtia lisää esim. leikittämällä, tulee lisää sitä ääntäkin. No, perusasento oli sentään siisti, ja Kuru osasi siis tulla suoraan sivulle niin kuin pitikin. Tän jälkeen lähdettiin seikkailemaan bussilla Ristolle, koska Risto oli hakenut Haltin Lauttasaaresta hoitoon Kurun treenien ajaksi ja ajanut sadetta pakoon kotiinsa. Löydettiinhän me perillekin odoteltuamme paria bussia erinäisissä paikoissa, haettiin Halti ja ajettiin kotiin.

Tiina