Pojilla oli alkuviikosta vähän hiljaiseloa, ja tiistaina sen alkoi kyllä huomatakin Haltista. Parin tunnin remmilenkit joka päivä eivät tunnu missään, maanantai-iltana se kaheli alkoi jo juosta rallia sisällä - täällä mun 28 neliössä.. :P Tiistaina laittelinkin epätoivoisena viestiä Cisselle, joka onneksi ehti lähteä Sipen ja Ronjan kanssa keskiviikkoaamupäivänä meidän kanssa metsään. Mun koirilla oli taas ihan hieman vauhtia, kun otin ne autosta parkkipaikalla ja kävelin siihen, missä yleensä Cissen kanssa nähdään. Ne vetivät ihan tajuttomasti, vaikka Cisse ei ollut vielä edes paikalla.. ja Kurukin odotteli korvat täristen kavereitaan. On niillä vissiin aika kivaa noilla metsälenkeillä, vois jotenkin päätellä tästä. Pian me päästiinkin sitten metsään ja koirat saivat rallailla rauhassa. Sipekin pysytteli tällä kertaa paljon normaalia tiiviimmin porukassa, ja juoksutti tyyppejä vaikka kuinka paljon sillä aikaa kun me ihmiset keskityttiin sienestämiseen. Suppilovahveroita oli muuten aika tajuton määrä, Cissellä oli lopulta niitä pussillinen, vaikka me kerättiin sieniä vain polun varresta, eikä edes varsinaisesti "sienestetty" ja etsimällä etsitty niitä. Jokunen kantarellikin löytyi. Kurukin intoutui välillä juoksemaan, ja Haltilla vasta riemastuttavan hauskaa olikin, se paineli menemään kuin pieni eläin. Ja sehän se onkin. Isossa vesilätäkössä oli kaikista hauskinta rallata ja saada sitten märkähepulit, se on kyllä huvittava tyyppi! Kolmisen tuntia meillä taas vähän vahingossa vierähti metsässä, ilmankos viimeisen parinkymmenen minuutin aikana koirat jopa näyttivät vähän väsyneiltä. Kiitos Cisselle mahtavasta lenkistä. :) Tuli tarpeeseen!

Keskiviikkoiltana meillä oli Kurun ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Päivällä oli ollut vielä ihan hyvä sää, mutta kun lähdettiin bussipysäkille, vettä tuli jo jonkin verran. Onneksi mä olin sentään tajunnut laittaa kuorivaatteet päälle. Ja kun päästiin Lauttasaareen asti, satoi jo ihan reippaasti.. olis saattanut jäädä lähtemättä, jos ois jo lähtiessä ollut sellainen sää. Oli siellä kuitenkin urheasti meidän kouluttaja ja kaksi ryhmäläistäkin (tolleri ja uusi grotsku) paikalla, joten treenit saatiin aikaiseksi, kaikesta huolimatta. Todettiin vaan että jääviä liikkeitä ei kyllä tällä säällä treenata (turha pilata maahanmenoa pakottamalla menemään vesilätäkköön maahan), ja märkyyden takia oli muutenkin vähän vajavainen liikevalikoima.. joten päädyttiin kokeilemaan ruutua ja tekemään luoksetuloja. Ruutuhan tulee vasta voittajaluokassa ja me treenataan alokasluokan kokeita varten, mutta vaihtelun vuoksi ja jatkoa ajatellen hyvä treeni niiden kannalta, jotka meinaavat edetä pidemmällekin. Kurun mielestä tää oli aivan superhauskaa - alkeistreeninä toimi siis ruudun ulkopuolelta namilautaselle syöksyminen. Vietiin yhdessä kouluttajan ja koiran kanssa namilautanen lähelle ruudun takareunaa niin, että koira varmasti tiesi mitä siellä on, mentiin vähän matkaa ruudun ulkopuolelle ja lähetettiin koira lautaselle. Ensimmäisellä kerralla välimatkaa oli joku viisi metriä, ja Kuru juoksi täyttä vauhtia ihanalle namilautaselle. Toisella kertaa matkaa otettiin jo vajaa kymmenen metriä, ja Kurun mielestä homma oli edelleen yhtä siistiä, eikä se olis millään malttanut jättää treenaamista sikseen.

Kun muutkin olivat vuorollaan käyneet tekemässä ruututreenin, kouluttaja vei lautasen kentän reunaan penkille ja kertoi että tehdään seuraavaksi luoksetuloa. Totesin vaan, että tiedän kyllä mihin mun koira karkaa, kun Kuru hinkui edelleen sen ihanan (tyhjän) namilautasen luokse. Kouluttaja vei nauraen lautasen kassiin penkin viereen, mutta se ei vissiin Kurulle riittänyt. Se nimittäin tosiaankin lipsahti luoksetulossa (suoraan penkin ohi) sinne penkin luokse, mutta malttoi sentään tulla sieltä luokse kun itsekin repeillen huusin sille "porsas!". Sama homma toiseen suuntaan, ja taas lipsui.. ei nyt mennyt ihan nappiin tää harjoitus, ois vaan pitänyt pitää oma pääni ja ottaa paljon lyhyempi matka, ja ehkä muuhun suuntaan kuin sen ihanan namilautasen ohi. No, ens kerralla oon sitten taas viisaampi. :D Loppuun tehtiin vielä yksi ruutuharjoitus samalla tyylillä kuin treenien alussakin, Kurun mielestä tää oli ehkä parasta aikoihin, ei paljon sade ja kastuminen siinä haitannut.

Torstaina pojat kävivät rokotuksilla, molemmille uusittiin nelosrokote. Pojat kävivät vaa'allakin, Kuru painoi aika lailla tasan 17 kg (lihaskunto on vissiin kohentunut, koska läskiä ei vieläkään ole) ja Halti 14,15 kg. Se 150 grammaakin on tärkeä, kun on noin kääpiö! :D Onhan toi vähän tollanen patterin välissä kasvanut, mutta katsellaan sitten parin vuoden päästä, jos siitä olis tullut koiran näköinen. Eläinlääkäri kuunteli molempien sydämen ja keuhkot ja katseli muutenkin koirat läpi, hampaat, korvat, silmät, pallit jne. Kaikki oli kunnossa, hieno homma. Kurua vähän ahdisti pöydällä, se nojasi muhun ihan täydellä painolla, mutta rauhoittui sitten kun tajusi ettei eläinlääkäri kopeloi sen enempää. Kumpikaan koirista ei rokotepiikkiä tajunnut ollenkaan, kun syötin niille nyrkistä namia ja keskittyivät siihen ihan täysin. Pojat näyttivät oikeastaan vähän hämmentyneiltä kun lähdettiin huoneesta - "oliko tää tässä?", kun niiden näkökulmasta ei tapahtunut mitään muuta kuin se kopelointi pöydällä, ja siitäkin sai hirveästi namia. Vissiin aika kivaa niillä siis oli. :D

Perjantaille mä olin varannut Kurulle fyssarin työpäivän jälkeen, kun saatiin peruutusaika viideksi. Mä kiirehdin töistä kotiin ja kotoa fyssarille, ja just ehdittiin ajoissa. Kuru oli kyllä selkeästi fyssarin tarpeessakin, mun mielestä se on taas jonkun aikaa kävellyt edestä tosi leveästi ja takaa tosi ahtaasti. Etupään harottamisen aiheuttaa ainakin lapojen päällä oleva lihasjumi, jonka se taas saa pitkistä automatkoista (koska sen on pakko istua tököttää paikallaan kuin Aku Ankan Jäyhä Jököttäjä). Ja jumejahan sieltä löytyi, Kurun vonkumisesta ja mölinästä päätellen teki aika hyvää, ja toisaalta varmaan kipeääkin se käsittely. Siitä lapojen päältä se tosiaan oli jumissa ja sitä aluetta fyssari joutui käsittelemään aika pitkään että sai sen auki. Mutta olipa todella rennon näköinen koira sen jälkeen, Kurun silmät luppasivat kiinni ihan väkisin, kun tuntui vissiin aika kivalta. Alaselkäkin oli vissiin jumissa, tai rintarangan ja lannerangan yhtymäkohta, kun sitä käsitellessä Kuru yritti nousta ylös karkuun - sitä se ei oo tehnyt sitten ensimmäisten käsittelykertojen, siis varmaan pariin vuoteen. Joo-o, ois pitänyt viedä se jo aiemmin fyssarille, mutkun ei oo muistanujaksanuehtiny, seli seli. Onneksi tuli tehtyä edes nyt. Ihan hyvin fyssari sai kuitenkin ne jumit auki, mutta käynti oli kyllä selvästi tarpeen. Toisaalta en pahemmin ihmettele, Kuruhan on sen autossa istumisen lisäksi rymynnyt taas viime aikoina.. on liukasteltu pellolla, vedetty vaikka kuinka monta kertaa turvat rappusissa ja törmäilty toisiin koiriin ja mun polviin. Harmi vaan että toi meidän fyssari vaihtaa nyt paikkaa ja hoitaa lokakuun alusta lähtien vaan Eirassa ja Hyvinkäällä. :( Ison iso harmi, koska Eiraan on hankala kulkea (no julkisilla pääsee, mutta hankalaksi menee, eikä voi ottaa enää Haltia seuraksi mukaan) ja hintakin on korkeampi, ja Hyvinkää on vaan niin hemmetin kaukana. Ei kyllä huvittaisi vaihtaakaan fyssaria, kun oon ollut niin tyytyväinen tähän - tää fyssari tuntee Kurun ja sen historian niin hyvin, osaa käsitellä sitä ja hoidosta on ollut ihan selvää hyötyä. Niin, ja tietenkin mä pidän tätä fyssaria suunnilleen ihmeidentekijänä, kun silloin aikanaan sen Kurun lihasrevähdyksen jälkeen ontuminen loppui kuin seinään fyssarikäynnin jälkeen. Äh - kai se on vaan jaksettava ajella sinne Hyvinkäälle.

Fyssarilta me ajeltiin suoraan lenkille, ei ihan fiksu veto sinänsä, mutten ollut muistanut ja tajunnut fyssariaikaa varatessani että olin jo sopinut lenkin samalle päivälle. Niinpä Kuru sai lenkkeillä vaan hihnassa ja Halti pääsi sitten juoksemaan Nopan, Tiin ja Beanan kanssa. Tarkoituksena oli juoksuttaa koiria isolla sänkkärillä, mutta sen oli vallannut tuhatpäinen (siis oikeasti - niitä oli pakko olla vähintään tuhat) hanhiparvi. Ei todellakaan tullut mieleen päästää koiria siinä irti, joten tunnollisesti käveltiin pellon halki sille aidatulle laitumelle, jolla jostain syystä ei ollut ainuttakaan hanhea. Siellä koirat saivat revitellä ihan rauhassa. Haltilla ja Nopalla olikin taas keskenään aivan loistavat rallit, ja Tiitukin juoksutti kakaroita tyytyväisenä. Haltilla oli niin kivaa, että se kävi haastamassa jopa Beanaa leikkiin! :D Haltista näki, kuinka se oli onnellinen. Kävi se myös haastamassa Kurua, joka joutui olemaan vaan hihnassa, joten joutuivat tyytymään pieneen hihnapainiin. Ja Kurua harmitti... mutta en viitsinyt kaikkia fyssarin työn tuloksia heittää kankkulan kaivoon. Koirille teki kyllä niin hyvää päästä juoksemaan, Halti oli kyllä taas selkeästi niin sen tarpeessa, vaikkei edellisestä riehulenkistä ollut edes pitkä aika. Noppa on vaan niin loistava leikkikaveri Haltille. Oli muuten melkoinen lappalaisbongausten päivä - meidän tullessa parkkikselle, siellä olivat just lähdössä meidän poikien leikkikaveri Tuuli ja isänsä Mosku, ja kun palattiin autoille, törmättiin Lumoon, Leeviin ja Ronttiin omistajineen. Lapinkoirien kokoontumisajot siis selvästi.

Meidän kävellessä jo autoille päin tien vieressä autonsa kanssa värkännyt mies kyseli koirien rodusta jne, ja pysähdyttiin hetkeksi. Siinä yhteydessä Janika huomasi, että Tiitun etujalasta tulee verta. Me ei oltu ollenkaan tajuttu sitä missään vaiheessa, joten onneksi Janikalla oli tarkat silmät.. Siinä sitten nopeasti katsottiin, että kannuskynsi oli revennyt. Tiitu käveli kuitenkin ihan normaalisti autolle (ja oli siihen saakkakin kävellyt ihan normaalisti), ja siellä katseltiin tarkemmin, mitä nyt auton valoissa nähtiin, alkoi olla jo hämärää. Kannuskynsi oli tosiaan katkennut jostain kohtaa, ja siitä tuli verta. Todettiin että päivystykseen ei varmaan oo tarvetta lähteä, mutta seuraavaksi päiväksi Kirsu sai Tiille ajan eläinlääkärille. Tii-parka - urheasti se oli lenkkeillyt sillä tassulla, eikä meistä kukaan oo huomannut ollenkaan, että se on loukannut sen tassun jossain vaiheessa. Tiillä on kyllä kova kipukynnys, eikä se hevillä näytä kipuaan, se on toki tiedetty aiemminkin. Eläinlääkäriltä Tii sitten sai antibiootit ja kipulääkkeet, toivotaan että mammakoira paranee pian.

Tiina