Viime keskiviikon ohjatussa tokossa jatkettiin ruututreeniä, tällä kertaa vähän itsenäisemmin sillä aikaa kun kouluttaja kävi kyselemässä hyppyesteen perään. Tehtiin siis Kurun kanssa alkuun yksi ruutuun namilautaselle lähetys niin, että käytiin yhdessä viemässä lautanen ruutuun. Ei ongelmia, Kurun mielestä tää on huippukivaa. Muita odotellessa tehtiin myös perusasentohinkkausta, ja sekä minä että Kuru kyllä taidetaan tykätä tästä. :D Kurun mielestä on siistiä, koska tässä liikkeessä se on ihan satavarma mitä siltä halutaan, ja siitä saa tiuhaan tahtiin palkkaa, koska treeni on kuitenkin teknisesti vaativaa. Ja mun mielestä tarkka hinkkaus nyt vaan on hauskaa, varsinkun kun toi koira osaa! Se osas jopa peruuttaa pari askelta suoraan, kun kouluttaja ehdotti kokeilemaan - mun ympärihän se osaa peruuttaa kyllä, kun pyörin itse paikallani vastapäivään. Kokeiltiin myös askelsiirtymiä vasemmalle (en oo koskaan tajunnut, miten tän vois oikeasti toteuttaa, mutta kouluttaja näytti), ja mun viime viikolla Korrien kurssilta oppimaa pienen ympyrän tamppaamista, mikä sekin sujui Kurulta ihan ongelmitta.

Sitten jatkettiin kaukokäskyjen kanssa, tehtiin vain istu-maahan-istu-vaihdoksia, kun ei oo mitään järkeä sekoittaa tolle mukaan seisomista, menee vaan oma ja koiran pää sekaisin. Nää sujuvat hyvin puolen metrin etäisyydeltä, ei ees esiintynyt sitä peruuttamista mitä tosiaan aikaisemmin on joskus näkynyt. Otettiin jopa yksi askel, ehkä 20 senttiä lisää välimatkaa kouluttajan kehotuksesta, ja homma onnistui vieläkin. Ja vielä toiset 20 senttiä, jolloin meni pieleen.. eli peruuttaminen alkoi. Palasin lähemmäs, ja Kuru peruutti pikkuisen edelleen. Kouluttaja huomautti mulle myös käsimerkin pituudesta (käsimerkki on vain istumaannousussa, maahan menee pelkällä sanallisella käskyllä), käsimerkki saisi kestää vain saman verran kuin sanallinen käsky, eikä sillä saa jäädä "saattelemaan" koiraa. Erittäin hyvä pointti - ja kun mä yritin toteuttaa tätä käytännössä, Kuru ei noussut enää ollenkaan istumaan. :F Olin vielä just onnistunut palkkaamaan sen pari viimeistä kertaa maahanmenon jälkeen.. Ei näin. Saatiin me vielä melkein lähtöruutuun palaamalla pari onnistunutta toistoa, mutta ei nyt mennyt ihan nappiin. Kuru-parka hämmentyi.. No, loppuun tehtiin lyhyt paikallamakuu, joka sentään onnistui ihan ongelmitta. Vieressä ollutta hyvin provosoivaa urosta Kuru kyllä katsoi välillä, mutta ei meinannutkaan nousta. Hyvä, että saatiin loppuun tällainen onnistuminen! Tosin ihan viimeisenä (meidän jutellessa seuraavan kerran treeneistä) saatiin sitten aikaan jo rähinä, kun se provouros tuli hieman liian lähelle. Puuh. Kuru onneksi rauhoittui siitä nopeasti.

Torstaina meillä jatkui Korrien kurssi Tattarisuolla, ja tällä kertaa teemana oli - ylläri ylläri - ruutu ja kaukokäskyt, niin kuin edellisenkin päivän treeneissä. :D  Korrit olivat itse asiassa olleet edellisenä päivänä meidän koirakerhon kentällä kouluttamassa yhtä ryhmää, mutta eivät tosiaankaan meidän ryhmää, joten nyt kävi vaan huvittava yhteensattuma. Mutta sehän sopi mulle. Kuru sai tehdä alkuun samanlaisen helpon ruutuunjuoksutreenin kuin "kotikentälläkin", ei mitään ongelmaa suunnistaa namilautaselle, tää on Kurun mielestä siistiä. Sen jälkeen kokeiltiin ns. näyttöruutua, josta en tiennyt itse yhtään mitään, kun en oo koskaan ruudun koulutusmetodeja lueskellut, kun me ei tosiaankaan olla voittajaluokkaan menossa.. Jätin koiran siis Riitalle odottamaan, kävin itse ruudussa näyttämässä koiralle ruutua, ja tulin sitten itse lähettämään sen ruutuun. Ja Kuruhan meni! Sillä on noiden namialustatreenien takia vissiin jo aika kova motivaatio mennä sinne ruutuun, vaikka niitä ei niin kauhean montaa kertaa ollakaan tehty. Nenänhän se laittoi tietenkin heti maahan, ja mun kehut menivät kuuroille korville, eikä se meinannut huomata mun palkaksi heittämiä namejakaan ennen kuin osoittelin.. Sama juttu toisella kerralla, tällä kertaa Riitta tosin muistutti mulle, että noin vahvasti nenän perässä menevälle koiralle ei kannata osoitella maata kovin paljoa - erittäin hyvä pointti. Viimeisenä tehtiin vielä ruudusta pois kutsumista, jätin Kurun maahan keskelle ruutua ja kävelin muutaman metrin päähän niin, että olin selin koiraan, ja kutsuin Kurun sivulle. Autoin sitä kyllä kääntämällä pään taaksepäin, ja tulihan se sieltä, vähän hämmästyneen näköisenä kyllä. Tää sama treeni tehtiin kaikkien kanssa, ja kyllä oli koirilla hämmentyneitä ilmeitä, kun kutsuttiin selkäpuolelta! Riitta sanoikin, että tää on usein koirille niin hämmentävää, että hän ottaa aina jo alkuvaiheessa näitä treenejä. Eipä olis tullut itselle mieleenkään, mutta kokemus näköjään puhuu, jälleen erinomainen pointti.

Toisena treeninä otettiin ne kaukokäskyt, ja hyvä niin, koska eilen olin tosiaan sössinyt treeneissä tän.. Riitta totesi, ettei olis Kurun peruuttamisesta huolissaan, se liikkuu kuitenkin niin vähän taaksepäin, ja todennäköisesti sen saa opetettua takaisin paikalleen - osasihan se aiemminkin asennonvaihdokset hyvin. Riitta myös kehui Kurun tekniikkaa, siitä huolimatta että Kuru ei tällä kertaa olis halunnut kovin mielellään laskea itseään ihan maahan asti, koska oli hyvin märkää (satoi ja tuuli ihan tolkuttomasti... mut mitäpä eivät hullut koiraihmiset tekisi). Eli saamme jatkaa samaan malliin, mutta pitää muistaa että tää on herkkä liike, siispä junnataan just niin kauan puolen metrin päässä kuin on tarpeen. Ja mehän ei olla avoimeen menossa, vaikka Riitta sanoikin, ettei niin pidä koskaan sanoa. :D Kokeiltiin myös istumasta seisomaan nousua, mikä oli tosi hyvä juttu, koska en oo vieläkään tajunnut miten sen teknisesti koiralle opetan. Idea on saada takajalat pysymään paikallaan (koska Kuru tekee sillä tekniikalla myös istu-maahan-istu-vaihdot), ja mä en vaan tajua miten saan sen ohjattua ylös niin, ettei se ehdi liikuttaa takajalkojaan. Mutta Riitalla on vissiin koiriinkin joku kummallinen vaikutus - heti kun Riitta oli vieressä ja mä ohjeiden mukaisesti namit ihan kuonossa kiinni, hyvin hitaasti yritin nostaa Kurua istumasta seisomaan - se nousi tosi hienosti liikuttamatta takajalkoja! Tarkoitus ei ollutkaan saada sitä ihan varsinaiseen seisoma-asentoon asti, mutta Kuru onnistui nousemaan melkein suoraan seisomaan saakka. Riitta neuvoi tekemään istu-seiso-istu-jumppaa niin, että Kuru vaan nostaa nopeasti takapuolen maasta, ja työnnän sen sitten samantien namilla takaisin istumaan. Tässä istu-seiso-vaihdon ohjaamisessa tapahtui kyllä mun itseni kohdalla niin iso välähdys aivoissa, että huh. Koirahan ei todennäköisesti tajunnut muuta kuin että kiva, namia tulee. ;)

Lauantaina meillä oli iltapäivällä Haltin agilitytreenit, tällä kertaa oltiin Juvanmalmilla hallissa. Käytiin ensin Haltin kanssa vähän viereisessä metsässä lämmittelemässä, siellä oli kivat polut, ja mentiin sitten treenikaverin kanssa halliin, Halti sai odotella kevythäkissä vuoroaan. Tällä kertaa koutsi ei ollut paikalla, koska oli Ranskassa katsomassa agin MM-kisoja, mutta treenikaveri oli lupautunut opettamaan meitä. Me saatiin tehdä taas niitä omia pikkuhommiamme vähän joka välissä, ensin tehtiin yhdellä minikorkuisella esteellä hyppyjä. Kun tää sujui hienosti niin, että treenikaveri laittoi palkan namialustalle esteen taakse ja mä pystyin ohjaamaan Haltin kummaltakin puolelta esteelle (enkä sen ohi... kyllä sekin ainakin kerran tapahtui), siirryttiin kahdelle esteelle, ja lopulta kolmelle esteelle. Haltilla oli kyllä tässä hommassa selvästi syttynyt lamppu viikon aikana, se tiesi nyt selvästi mistä oli kyse, ja aika pian hoksasi että namialustalta saa sen palkan, jonka se viime viikolla oli oppinut saamaan kupista. Hieno pieni ipana! Seuraavassa välissä tehtiin putkea. Meillä oli hieman normaalia lyhyempi putki treenivälineenä, mutta aloitettiin suorasta putkesta lyhyeksi litistettynä - ei ongelmia. Putki täyteen pituuteensa, eikä vieläkään mitään ongelmia. Pari kertaa Halti ehti varastaa ennen kuin ohjasin sen sinne, mutta ihan sama, kun ei mennyt putken ohi, vaan juoksi innokkaasti sieltä läpi palkalle. Mitäs olin itse hidas! Nää sujuivat hienosti molemmilta puolilta ohjaten. Lopuksi tehtiin jopa pieni mutka putkeen, eikä se Haltia näyttänyt häiritsevän mitenkään, yhtä innokkaasti se juoksi putken läpi. Eikä sitä häirinnyt sekään, miltä puolelta mä ohjasin. Taitava pikkukoira!

Viimeisenä hommana tehtiin vielä puomin alastulokontaktia niin kuin edelliselläkin kerralla. Haltille jätettiin namialusta sopivan matkan päähän puomin päästä, mä nostin sen puomille ja se sai juosta alastulolle hakemaan namin. Mun koordinaatio ei kyllä vieläkään ihan riittänyt siihen, että ensin päästän koiran menemään, sanoisin "ota" oikeassa paikassa, syöttäisin namia kontaktilla ja muistaisin vielä kutsua sen poiskin ja palkata siitä. Siis vähän sähläämiseksi meni, muttei ihan niin pahasti kuin viime kerralla! Haltilla rupesivat musta ne takajalatkin pysymään vähän paremmin puomilla kuin viimeksi, pari kertaa se niitä liikutti sivuun puomin alastulolta, mutta etenkin viimeinen toisto oli tosi hyvä. Mä jäin vielä katselemaan muiden yksittäisten esteiden treenausta, ja katsottiin erityisesti yhden koiran hyppytekniikkatreeniä, jota mua tällä kertaa kouluttanut treenikaveri suositteli meillekin. Ei hullumpaa, koska mäkin näin ihan selvästi eron sen koiran hyppytekniikassa radalla vs. tekniikkatreenissä. Aikki jäi vielä viimeiseksi halliin tekemään pujotteluharjoituksia yms. ja mä jäin katselemaan ja auttamaan koirien palkkaamisessa, mun tehtävänä oli siis peittää toisen koiran palkka jos pujottelu kosahti ja toiselle heittää palkka alustalle (no, nopeasti se oppi koppaamaan..) jos pujottelu meni hyvin. Hyvin mäkin opin, että naks = palkka. ;) Aikin kanssa tehtiin vielä Haltille lyhyt putkitreeni, Halti sai juosta muutaman kerran suorasta putkesta läpi, niin ettei mennyt koko aika ihan odotteluksi.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä Aikin kanssa lenkille Luukkiin, missä vierähtikin joku 1,5 tuntia. Halti oli varmaan treeneistä jo aika väsähtänyt (uuden oppiminen ON rankkaa, ja Haltissa se näkyy aika nopsaan), mutta oli se saanut häkissä levätäkin ja siinä olikin sitten lenkillä virtaa. Pitihän sitä nyt märkähepulit saada lammenrannassa, siis vaikka koko ajan koirat olivat hihnassa.. :D Se on kyllä huvittava ipana. Hassua oli kyllä verrata sitä Aikin koiriin, kun se on vielä niiiiin vauva, vaikka onkin yli vuoden. Kotimatkalla onnistuin vielä ajamaan peltipoliisia vastaan sen verran kovaa, että välkähti.. mutta nopeutta oli kyllä niin vähän yli, että googlailun perusteella sakkoa ei pitäis tulla, tähän konkurssiin ei sellaista kaivata. Enpä oo muuten ennen onnistunut tuossakaan, eikä tartte jatkossakaan enää kokeilla.

Maanantai-iltana käytiin työpäivän jälkeen Haltialassa treffaamassa Kurun poikaa Kuuraa. Se on kyllä niin mainio sen karvalakkivaiheensa kanssa! Ensimmäisen pikkurallin jälkeen pojat keskittyivät hanhenkakansyöntiin, kunnes päästiin sille aidatulle laitumelle, missä ahnehdittavaa on vähemmän ja lääniä enemmän. Sitten innostuivat kakarat juoksemaan ja painimaankin oikein pitkän kaavan mukaan. Jopa Kuru kävi leikittämässä (!) Kuuraa, ja kävihän se Haltinkin kanssa juoksemasssa. Pimeä vaan tulee niin nopeasti tähän aikaan vuodesta, tuntuu että viikossakin päivät lyhenevät ihan tolkuttoman paljon. Pojat saivatkin painella menemään valot kaulapannassa roikkuen. Sääkin oli taas varsin syksyinen, satoi ja tuuli ihan reippaasti, mutta mitäs me hullut koiraihmiset.. :D Ainakin sai olla taas tyytyväinen itseensä, että säästä huolimatta koirat saivat hyvän lenkin. Ja taisivat ne koiratkin olla aika tyytyväisiä, sää niitä ei näyttänyt haittaavan tippaakaan.

Tiina