Poikien viikkoon ei ole ihan hirveästi mahtunut menoa ja meininkiä, mutta jotain kuitenkin. Pääasiassa ollaan vaan lenkkeilty tässä kotinurkilla ja nautittu pakkasesta ja lumesta, kun sitä nyt kerran on. Perjantai-iltana vein pojat hoitoon Ristolle, että pääsin vähän vapaalle itse, ja hain tyypit lauantaiaamuna suoraan Haltin agilitytreeneihin. Ennen treenejä ehdittiin poikien kanssa tehdä vain joku vartin lämmittelylenkki, mutta niitä oli onneksi lenkitetty jo aamulla ihan mukavasti, niin että Haltilla ei ollut pöhköenergiaa ihan hirveästi. Tällä kertaa treeneissä oli onneksi muitakin, koska meidän pään menoksi oli suunniteltu aivan käsittämättömän monimutkainen rata. :D Tai siis meidän osuus radasta oli onneksi lyhyt pätkä, mutta mä tipahdin jo tokalla esteellä kun muut tutustuivat rataan..

Me harjoiteltiin tälläkin kertaa takaakiertoa ja - öh - jotain ohjausliikettä, jolle en ainakaan enää muista nimeä. (Nyt kun ankarasti mietin, niin oiskohan tääkin voinut olla twisti? En vaan ihan vielä hahmota näitä..) Ja heti sen perään valssia. Meidän radanpätkä oli siis putki - aita - mutkaputki - takaakierto aidalta, se-joku-kummallinen-ohjauskiemura toiselle samassa tasossa olevalle aidalle, jonka jälkeen valssilla siihen ekaan putkeen. Eli jos olis riittävän hölmö, vois jumiutua ympyrälle. :P Mä kuivaharjoittelin hengästymiseen saakka tota ohjauskuviota, ja kun koutsi käski ottaa jotain käteen ohjattavaksi, homma rupesi sujumaan huomattavasti paremmin. Ts. vihdoin tuntui että mä tajusin idean ja ymmärsin mitä piti tehdä, mutta se ei nyt ihan vielä siirtynyt mun käsiin ja jalkoihin. :D Kehonhallinta on vaikeaa, mutta olipa kiva kun kerrankin tuntui, että tajusin, mitä piti tehdä.

Ekoilla kerralla Haltin kanssa mä luonnollisesti möhlin hommat - en vaan saanut omaa liikettä jatkumaan kovin sujuvasti ja ohjasin sen tokasta putkesta ohi moneen kertaan jne.. Mutta kyllä me saatiin kohtuullisen pian sitten ihan onnistunutkin suoritus, mun mittapuulla siis. Nojoo, ja oli koutsikin tyytyväinen. Ihan kauhean sujuvaa se ei tietysti oikeasti ollut, mutta hommat onnistuivat kuitenkin! Ja kuuden esteen sarja oli mun mielestä aika hyvä saavutus, kun vielä joskus kuukausi-pari sitten Halti ei tuntunut hiffaavan että useampaa kuin yhtä-kahta estettä kannattaa suorittaa. Toisessa setissä me saatiin Haltin kanssa "helpompi" harjoitus, jossa oli tarkoitus kokeilla takaaleikkausta. Se tosiaan vaikutti koutsin selittäessä helpommalta, mutta totuus oli toinen. :P Alkuun oli tarkoitus ottaa vähän pidempi pätkä, mutta kun hommat eivät ruvenneet sujumaan, niin helpotettiin ja tarkoitus oli vain saada Halti mutkaputkesta suoraan aidalle, jonka jälkeen hiukan oikealle toiseen putkeen, ja kun mä olin itse tässä vaiheessa Haltin oikealla puolella, mun piti leikata sen takaa kun olisin varma että se menee putkeen. Ja jostain syystä mun putki-imuri ei meinannut millään mennä sinne putkeen! :D En tajua mikä tässä oli niin vaikeeta, mutta tais olla oma keskittyminen jo aika haasteellista kun olin väsyttänyt itseni jo ekalla kierroksella, ja ehkä Haltikin oli vähän sippi jo. Saatiin me sitten tää lopulta onnistumaan! Eikä Haltikaan karannut vikan putken jälkeen ansana parin metrin päässä olleelle A-esteelle kuin kerran, tosin koutsi olikin strategisesti palkkaamassa targetille putken jälkeen. Hyvät treenit joka tapauksessa!

Haltin treenien jälkeen Kuru pääsi vähän hommiin, kun saatiin paikallamakuuseuraa agitreenikavereista. Kuru sai maata porkkisnartun vieressä, ja nartun toisella puolella oli vielä lapinkoirauros. Tyypit makasivat hienosti, mutta en mä muuta epäillytkään. :) Mun ihmetykseksi Kuru tosin hiukan tärisi kun menin parin minuutin jälkeen vapauttamaan sen maasta. Ilmeisesti autosta suoraan kylmään maahan (pakkasta oli joku -9) makaamaan meno oli arktiselle pystykorvallekin liikaa. Niinpä me lähdettiin poikien kanssa vielä reippaalle kolmen vartin lenkille, ja kun olosuhteet olivat aika täydelliset (=ei ketään missään ja hyvä näkyvyys), tyypit saivat rallata alusta loppuun irti. Auratulla pätkällä Kurukin innostui oikein kunnolla leikittämään Haltia - tää lumi ja pakkanen tekevät sille niin hyvää. Ja muutenkin se rakastaa kahlailla umpihangessa häntä tötteröllä. Tyypeillä oli niin kivaa.

Treeneistä me ajeltiin vielä lemmikkitarvikeliikkeeseen, koska Haltin heijastinliivi veteli kirjaimellisesti viimeisiään. Mun vanha työkaveri oli työvuorossa, ja niinpä me saatiin oikein spesiaalipalvelua ja Haltille heltisi huomiota vaikka kuinka. Haltia ei paljon haitannut, että joutui sovittelemaan liivejä, kun vastineeksi sai kauhean määrän huomiota, rapsutuksia ja aika paljon namejakin. :D Mutta on se vaan vähän kääpiökokoinen lapinkoira, heijastinliivitkin saivat olla uskomattoman pientä kokoa. Haltin mielestä tää kauppa oli tosi ihana paikka, täytyy varmaan käydä joskus uudestaankin.

Maanantaina meillä oli pitkältä tuntuneen väliviikon jälkeen vihdoin treffit Kirsun, Janikan, Nopan, Tiin ja Beanan kanssa. Ajeltiin taas hiekkakuopille, ja saatiin olla siellä ihan keskenämme rauhassa. Kurun ja Haltin mielestä Noppa oli jotenkin erityisen hemaiseva (tyyppi kun on ollut juoksunarttujen seurassa), ja Halti ja Noppa roikkuivat jatkuvasti toisissaan kiinni. Jotenkin huomasi, etteivät ne ole nähneet toisiaan pariin viikkoon - meidän paita ja peppu. Kurukin vähän innostui välillä riehumaan kakaroiden kanssa, kun oli taas mukavan napakka pakkanen, tosin umpihanki jo haittasi vähän kaikkien tyyppien menoa. Tai no - kakaroita ei paljon haitannut, ne vaan valitsivat mieluummin moottorikelkkauran, mutta kyllä ne umpihangessakin painoivat tarvittaessa menemään. :D Jopa Beana-mummeli laukkaili reippaasti nuorempien perässä alun huonovointisuuden jälkeen. Kyllä nää ovat täydellisiä lapinkoiran kelejä!

Tiina