Pojat pääsivät torstaina nauttimaan vihdoin ja viimein taas mammojen seurasta, kun edellinen viikko meni mun ollessa töissä. Koirien mielestä oli ilmeisesti melkoisen huippua, kun maa oli jäässä, ja Haltialassa oli vielä hitunen luntakin maassa. Jopa Kuru oli sen verran innoissaan, että juoksi ihan reippaasti "kakaroiden", Tiin ja Haltin kanssa. Kaiken huippuna myös Beana-mummo 11,5vee haastoi Kurua ja Haltiakin leikkiin ja pinkoi moneen kertaan nuorempien perässä! Halti katseli ensin vähän hämmentyneenä ja loikki sitten onnessaan, se näytti kaikki kiltin pienen koiran eleet ja pomppi onnessaan hyvin varovasti ja hyvin korkealle Beanan vieressä. Ihan hetkeen tätä ei ookaan näkynyt, vaikka mummo kyllä muuten reippaasti lenkkeileekin. :D Kyllä pakkanen on lapinkoiran keli! Oli tosin vissiin myös muiden koirien keli, koska muutamia vastaantulijoita ja perässäkävelijöitä valitettavasti oli, mutta saatiin me sentään aika suuri osa ajasta lenkkeillä ihan keskenämme rauhassa. Kiitos taas Kirsulle ja mammoille lenkkiseurasta! Jospa jo seuraavan kerran saataisiin Noppa mukaan lenkille.

Lauantaina meillä oli taas agilitytreenit. Tällä kertaa ajateltiin treenikaverin kanssa alkulämmittelylenkillä päästää meidän agikoirat leikkimään keskenään - kummallakin oli vanhempi uros mukana hihnassa. Treenikaverilla on siis porokoiranarttu, joka näyttäisi tykkäävän Haltista hurjasti, ja Haltikin siitä (no, kenestäs Halti ei tykkäisi). Mä epäilin vähän, että lähteekö Halti kuitenkin sen vieraan uroksen luo, mutta ajattelin että korvat pysyvät päässä ja treenikaverikin lupasi häätää Haltin, jos se yrittää lähestyä. Hetken aikaa Halti leikkikin tosi kivasti sen nartun kanssa, mutta pitihän sen tietenkin lähteä sen uroksen luo, täysin korvattomana, eikä se uskonut treenikaverin häätämistäkään.. niinpä treenikaverin uros pääsi vähän rähinöimään Haltin kanssa, mutta sain onneksi Haltin huudettua aika pian luokse. Treenipaikalla en huomannut mitään, Halti linkkasi parin askeleen verran vasenta etujalkaa, mutta oli sitten kuitenkin ihan normaali. Illalla kotona hoksasin, että se oli saanut pari hampaanjälkeä vasemman etujalan kummallekin puolelle, onneks vain pintanaarmuja. Putsasin naarmut betadinellä ja laitoin bacibact-pulveria (hyvä, että oli näitä kesäisen hotspotinalun jäljiltä), ja nyt haavat ovat jo ihan hyvännäköisiä, itse asiassa toinen taisi olla umpeutunut jo ekan yön jälkeen. Mutta opinpahan, ettei Haltillakaan niitä korvia ihan aina oo, kun on ihana uusi leikkikaveri mukana. Hyvä, ettei käynyt huonommin, oma moka.

Itse treenit menivät yllättävän hyvin! Koutsi ei ollut tällä kertaa paikalla, mutta treenikaveri ystävällisesti jälleen kerran ohjasti meitä. Ensin tehtiin Haltin kanssa pitkästä aikaa keppejä. Jälleen oli puolikkaat kepit, joihin laitettiin avuksi pleksit - tällä kertaa erilaiset kuin aiemmin, välineet ovat vähän vaihtuneet, mutta idea on sama. Halti yritti aluksi aika moneenkin otteeseen hypätä pleksien yli / ryömiä ali, koska ihana houkutteleva palkka odotti targetilla keppien päässä. Mutta kun yritykset torpedoitiin eli sikailemalla ei palkkaa saanut, se malttoi kyllä odotella mun ohjausta ihan nätisti. Mun ohjauksessa tosin oli sen verran vikaa, että meinasin työntää sen suunnilleen joka toinen kerta toiseksiviimeisestä välistä ulos oikealta ohjatessani, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan muutamaan kertaan putkeen. Kokeilin tietysti myös ohjata vasemmalta, ja tässä vaiheessa Halti oli jo tajunnut jutun juonen, ja ohjautui useimmiten ihan nätisti keppien läpi. Kyllä sillä raksuttaa selvästi, mutta keppien treenaamisesta oli jo sen verran aikaa, ettei ehkä ollut ihan päällimmäisenä mielessä. Kerran se yritti taas karata sille ihanalle A:lle, mutta se oli onneksi tukittu sen verran hyvin muilla esteillä, että Halti luovutti sinne lähtemisen kun kerran kutsuin. Toisen kerran se oli menossa myös keinulle (jota varmaan luuli puomiksi, alkuhan on samannäköinen koiran silmään), mutta uskoi kyllä, kun nätisti kutsuin. Ei siltä siis ainakaan intoa puutu!

Toisella kierroksella tehtiin Haltin kanssa pientä radanpätkää, jolla oli kolme aitaa ja viimeisenä putki. Toinen aita oli 90 asteen kulmassa ensimmäiseen nähden ja välimatkaa oli pari metriä, kolmas este taas samansuuntainen kuin ensimmäinen este,  ja mun piti onnistua valssaamaan ennen toista estettä, että sain puolen vaihdettua. Aaaagh. :D Olin ihan toivottomasti myöhässä ainakin kolme ekaa kertaa, mutta Haltia ei haitannut - sen mielestä tais olla hauskaa kun mä nauroin itselleni katketakseni. Jossain vaiheessa onnistuin sitten kyllä saamaan Haltin tokan esteen yli eikä ohi, mutta Halti tiputti esteen, koska itse tönötin sen tiellä, eikä se mahtunut hyppäämään kunnolla. Kyllä me sitten kerran tai pari saatiin oikeasti ihan onnistunutkin suoritus, tosin mun valssaamisesta ja onnistumisesta ei ehkä voi puhua samana päivänä, mutta Halti pääsi liikkumaan ihan sujuvasti mun ohjausmuuveista huolimatta. ;) Kivaa sillä vissiin oli, kun sai aina viimeisenä juosta täysiä sinne putkeen ja sai vielä namipalkkaakin!

Viikonloppuna tuli myös ensimmäisen kerran tänä talvena kunnolla lunta, ja koirat kyllä nauttivat! Me lenkkeiltiin muutenkin paljon pitkän viikonlopun aikana, kun loppiainen sattui perjantaille, mutta lumen tulo innosti kyllä entisestään. Haltin mielestä oli i-ha-naa kieriä, no, niin kuin aina, ja Kurukin innostui vähän piehtaroimaan lumessa. Ja selvästi se muuttui heti leikkisämmäksi ja on nyt haastanut Haltia oikein urakalla leikkiin. :) Pojat ovat myös päässeet nyt muutamana yönä viereiselle urheilukentälle juoksemaan, kun ketään ei ole missään ja kentällä on huomattavasti enemmän kokoa kuin tolla tylsällä koirapuistolla. Ovat ne sitten ottaneet ilon irti vapaudesta ja juosseet ihan sydämensä kyllyydestä, myös vanha-ukko-Kuru. Voi että kun meri jäätyisi vielä tänä talvena, me nautittiin kaikki niin paljon viime talven jäälenkeistä.

Tiina