Kirjurilla on taas kiirettä piisannut, mutta päivitystä edes jälkikäteen! Toissa viikolla käytiin perjantaina katsastamassa meidän poropaimennusreissun matkaseura, Marja ja lapinkoiranarttu Wiima. Kuru jäi suosiolla tältä reissulta kotiin, kun Wiiman juoksun loppumisesta oli sen verran vähän aikaa, eikä Kuru muutenkaan ollut tällä kertaa reissuun lähdössä. Niinpä me suunnattiin kahdestaan Haltin kanssa Tuusulaan, missä tavattiin meidän matkaseuralaiset. Marja oli mukava, ja niin oli Wiimakin - Haltin mielestä tosin olis ollut ihan hauska myös nylkytellä Wiimaa, joka totesi kakaralle aika pian että ei muuten sellainen peli vetele. Muuten ei ollut mitään ongelmia, koirat tulivat hyvin nätisti toimeen keskenään, mikä nyt oli ihan odotettavissakin kun kyseessä oli uros ja narttu, jotka molemmat ovat vielä sieltä sosiaalisemmasta päästä lapinkoiria. :) Sopiva lenkki me heitettiin narun nokassa ja hetken tosiaan saivat koiratkin juosta irti keskenään. Ihan helpottavaa oli reissun kannalta, että ei ollut mitään dramatiikkaa koirien kohtaamisessa.

Saman viikon lauantaina meillä oli jälleen agilitytreenit, ja onnistuttiinpa taas olemaan ainoana koirakkona treeneissä. Se tiesi kovaa menoa sekä mulle että Haltille - tosin Halti tietenkin sai välillä levätä häkissä, kun mun kalloon yritettiin takoa asioita. :D Ihan kaikkea en treeneistä enää muista, mutta aloitettiin kolmen rinnakkain samoin päin olleen esteen sarjalla. Mun piti ensin ohjata Halti ekasta esteestä itsestäni poispäin yli, seuraavasta esteestä itseeni päin ja vikasta taas itsestä poispäin yli. Tää osoittautui yllättävän hankalaksi, koska mun ajoitus oli jatkuvasti pielessä. Onneksi Halti tajusi hyvin pian, mitä siltä haluttiin, ja teki kyllä koko ajan hienosti hommia, mun vaan piti harjoitella aika paljon sitä omaa liikkumista ja ohjausta - yllätys yllätys. Kun tää alkoi sujua jotenkin, jatkettiin harjoitusta niin, että kolmannella esteellä kiepsautin vielä Haltin ympäri ja jatkettiin samaa hommaa peilikuvana. Yllättävän vaikeaa sekin! Mutta saatiin tääkin juttu onnistumaan aika pian, koska Halti tajusi mistä on kyse, vaikka mä en ihan vielä ohjauskuvioissani onnistunut.

Keppejä treenattiin myös ahkerasti, ja kun aikaa kerran oli, tehtiin ekaa kertaa keppejä täyspituisena, tähän asti kun on treenattu kuudella kepillä. Pleksit laitettiin ihan normaaliin tapaan keppeihin, koutsi varoitti että Halti varmaan saattaa yrittää tulla kesken pois kepeiltä, mutta sitten jatketaan vaan loppuun asti. Ja oikeassahan koutsi oli, ekalla kerralla Halti onnistui hyppäämään puolivälissä pleksin yli, mutta vein vaan Haltin alkuun uudelleen ja lähetin pujottelemaan - ja sen jälkeen ei ollut yhtään ongelmia. Ihan käsittämätöntä! Ja Halti haki taas hienosti "uintitaktiikkaa" kepeillä, se alkoi näyttää jo ihan oikealta pujottelulta! Varsinkin kun muun treenin jälkeen otettiin taas hetken päästä uudelleen keppitreeniä, se näytti todella tajunneen mistä tässä hommassa on kyse. Taitava pieni eläin! :) 

Lisäksi jatkettiin puomin alastulolla kontaktitreeniä. Puomia treenattiin ihan kokonaisena esteenä, mutta alastulon koutsi oli varmistanut siivekkeillä, ettei takapää pääsisi karkaamaan sivuille. Lisäksi alastulolla oli tietenkin targetti. Tää taisi olla Haltin lempparia (okei, mikäpä ei olisi, kun siitä saa ruokaa!), se juoksi alastulolle ihan hillitöntä vauhtia, kun tajusi että ollaan sillä kivalla puomilla! Saattoi se kyllä vähän puomille karkaillakin.. mutta ei niin vakavaa kuitenkaan. Jossain välissä otettiin myös keinutreeniä ekaa kertaa - onhan Halti keinulla käynyt tutustumassa agilityleirillä, mutta se ei taatusti muista siitä mitään. Nyt otettiin sellainen taktiikka, että keinu tuettiin maksikokoiseen pöytään, että se keikkasi vain lyhyen matkan ja vaimennettiin ääntä pyyhkeillä. Ohjasin Haltin keinulle ja koutsi varmisti toiselta puolelta hihnan kanssa, ettei koira varmasti tipu, pöydällä puomin päässä oli targetilla kunnollinen namitarjoilu. Vähän Haltia jännitti tää harjoitus, mutta se rupesi kyllä sujumaan, kun Halti tajusi, että tässä on aika paljon palkkaa tarjolla. Mutta tää on varmasti sellainen juttu, jota saadaan harjoitella pitkään ja hartaasti, tää on käsittääkseni muutenkin usein koirille vaikea este, ja Halti ottaa häiriötä siitä keinun paukkeesta. Hiljaa hyvä tulee siis.

Viimeisenä tehtiin kunnon vauhtitreeniä, jossa oli suoralla linjalla kaksi aitaa ja mutkaputken pää, mutkaputkesta tultiin toiselle suoralle, jolla oli kolme aitaa. Ensin tehtiin pikkutreeni niin, että putken päässä oli targetti, jolloin Haltikin tajusi, että kannattaa kaahata putkeen. Tän jälkeen tehtiin koko kuuden esteen sarjaa niin, että targetti oli vikan esteen takana. Muutaman kerran Halti yritti oikaista vikan tai toiseksi viimeisen esteen takaa targetille (se oli jo aika väsynyt tässä vaiheessa, vaikka häkissä odotellessaan aina huutelikin päästäkseen duuniin), mutta kun koutsi esti sikailuyritykset nostamalla targetin pois, se hoksasi hyvin pian että kaikki esteet kannattaa suorittaa. Ja hitsi, kyllä siihen koiraan vauhtia saatiin! Tiedän, että se olisi vielä paljon nopeampikin kunnollisen ohjaajan kanssa, mutta olin mä ylpeä jo tästäkin suorituksesta. Hieno pieni koira! :)

Sunnuntaipäivänä käytiin pitkästä aikaa treffaamassa Kurun Kuura-poikaa Ruskeasannan maastoissa. Koska Kuru oli viimeksi jo vähän tiukkaillut Kuuralle ja tapaamisesta oli jonkin verran aikaa, pidin Kurun ihan suosiolla hihnassa ja Halti sai leikkiä rauhassa Kuuran kanssa. Ja kyllä ne leikkivätkin! Nähtiin sekä painia että hillitöntä juoksuhepulointia - jotenkin Haltista huomasi, ettei se ollut päässyt ihan hetkeen kavereita treffaamaan. Vaikka perjantaina Halti olikin nähnyt Wiiman, niin ei siinä vielä leikkimään oikein ehtinyt, joten Kuuran tapaaminen tuli todellakin tarpeeseen. Ja pikkupoikien leikit menivät edelleenkin hienosti yksiin, ei mitään dramatiikkaa, tyypit ovat hyvinkin tasaväkisiä leikkikavereita toisilleen. Sattui vielä ihanan aurinkoinen sää, joten lenkistä jäi todellakin hyvä mieli! :)

Viikko sitten maanantai-iltana meillä kävi vieraita, kun pari kaveria tuli meille pitkästä aikaa kylään pelailemaan lautapelejä. Ja kun riittävän hulluja kavereita olivat, niin lähtivät lenkillekin mun kanssa ennen pelejä. Pojat olivat alkuun vähän kierroksilla vieraista, mutta lenkillä rauhoittuivat aika äkkiä, ja sisälläkin yrittivät lähinnä kerjätä ruokaa, mutta sekin loppui siinä vaiheessa kun ne pettymyksekseen havaitsivat, ettei mitään tipu pöydän vieressä päivystäville pikkuporsaille. Ihan asiallisesti tyypit siis osasivat vieraidenkin kanssa käyttäytyä. Tiistai-ilta sujuikin sitten pakatessa, sillä keskiviikkoaamuna oli lähtö välietappien kautta kohti Sodankylää ja poropaimennustapahtumaa. Siitä seuraavassa päivityksessä.