Pojat viettivät viime arkiviikon ihan tavallista tylsää hihnalenkkielämää, mutta lauantaina oli sentään totuttuun tapaan Haltin agilitytreenit. Koutsi ei ollut tällä kertaa paikalla, mutta treenikaveri kiltisti käytti aikaansa myös meidän opettamiseen. Lisäksi paikalla oli hävyttömän ihana 10-viikkoinen amstaffinarttupentu, jota mun oli ihan pakko vähän palluttaa.. Haltinkin mielestä se olis ollut aika ihana, mutta ihme ja kumma, Halti pysyi kyllä nätisti näpeissä treeneissä! Me aloitettiin treenit hyppytekniikkatreenillä, eli 5 matalaa estettä lyhyin välimatkoin. Sarjan päässä oli targetti, ja kun me käytiin viemässä yhdessä Haltin kanssa targetille namit, se näytti sen verran innokkaalta, että pystyin lähettämään sen esteiden takaa suoraan targetille. Ja Haltihan irtosi! :) En olis ehkä uskonut etukäteen, mutta kun näin sen innon, niin uskalsin kokeilla. Ekoilla toistoilla hypyistä kuului kauhea töminä (miten niin pienestä koirasta voi kuulua niin iso ääni?), mutta tekniikka ilmeisesti parani kerta kerralta, ja vikoilla toistoilla hyppääminen oli jo paljon äänettömämpää. Viimeisellä kerralla Halti ei enää jaksanut irrota, mutta odotti kuitenkin esteiden takana nätisti ja suoritti sarjan ongelmitta, kun kävin kutsumassa sen esteiden edestä. Hieno!

Hyppytekniikkatreenin perään tehtiin keppejä. Tällä kertaa jouduttiin treenaamaan puolikkaita keppejä viimekertaisten kokonaisten keppien jälkeen, koska osa hallin plekseistä oli rikki. Ehjiä pleksejä riitti vain puolikkaisiin. No, Haltillehan se oli tietty sitten kiva, helppo harjoitus, tosin yritin itse sabotoida sen suoritusta ohjaamalla huonosti. Mutta Halti pujotteli joka tapauksessa hienosti, niin kuin pitääkin. :) Toisessa setissä me tehtiin pientä radanpätkää, jolla oli aita, mutkaputki, aita ja suora putki, jolle piti kääntyä aidalta melkein 180 astetta. Eka yritys oli aika katastrofi, Halti meni ekasta putkesta ohi (!) eikä muutenkaan ollut oikein mukana, ja me aloitettiin alusta. Toinenkin toisto oli surkea, Halti yritti jälleen mennä putkesta ohi, sitten hypystä, ja vikaankin putkeen sain sitä ohjata moneen kertaan ennen kuin onnistui. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi, eli näiden harjoituskierrosten jälkeen saatiin kyllä hienosti onnistunut toisto, Halti totteli nätisti ohjausta ja jopa vikaan putkeen kääntyminen meni ihan ongelmitta. Tähän lopetettiinkin, kun onnistui niin hienosti. Hyvä Halti! Ja hyvä me, kun maltettiin lopettaa sopivassa kohdassa.

Kuru oli mulla taas Haltin treenien ajan odottelemassa autossa, ja pojat saivatkin irrotella vähän keskenään ennen ja jälkeen treenien. Tuli tarpeeseen varsinkin Haltille, joka rallasi ihan tolkuttomasti, varsinkin ottaen huomioon sen muuten niin rauhallisen luonteen. Nyt se veteli täyttä hepulilaukkaa ja roiski menemään lumivalleissa täysiä - sen mielestä oli vaan siistiä, kun upposi lumeen. :D Miten niin vähän ylimääräistä energiaa.. Onneksi meillä olikin pitkästä aikaa tiistaina koiratreffit Nopan, Tiin ja Beanan kanssa, niin ipana pääsi purkamaan patoutunutta energiaansa. Pojat eivät meinanneet nahoissaan pysyä kun tajusivat, mihin ajetaan, ja kun Kirsu ja koirat tulivat kyytiin, Kurukin pussaili innoissaan Kirsua ja mammoja. Ja kun Halti tapasi parhaan kaverinsa Nopan hiekkakuopilla, riemulla ei ollut rajoja. Tyypit ottivat ihan tolkuttomat juoksuspurtit heti irti päästyään - siitä on niin pitkä aika, kun ollaan viimeksi nähty! Tiillä ja Nopalla tuli kertaalleen tiukempaa sanomista toisilleen, kun oltiin ahtaalla polulla syvän hangen keskellä, mutta muuten tytöt olivat nätisti keskenään, ei jäänyt mitään hampaankoloon. Haltilla oli ihan älyttömän hauskaa Nopan kanssa painiessa ja juostessa, ja kyllä Kurukin välillä niiden kanssa spurttaili. Mä niin odotan, että päästään taas Haltialaan vähän aukeampiin maisemiin, niin pääsevät tyypit juoksemaan oikein kunnolla. Kiitos taas lenkkiseurasta Kirsulle ja Janikalle. :)

Koiratreffien jälkeen ajeltiin poikien kanssa Hyvinkäälle. Pojat pääsivät pitkästä aikaa fyssarin käsittelyyn, edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää aika tarkalleen kolme kuukautta. Hyi-hyi kiireistä emäntää, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja mun yllätykseksi mitään suurempia jumeja ei Kurusta löytynytkään! Toki sillä oli jumia kainalossa ja lapojen päällä (toinen seurausta toisesta), minkä takia sen etuliikkeet taas harottivat. Rinta- ja lannerangan yhtymäkohdassa oli pientä jumia, muttei mitään normaalista poikkeavaa. Liukkaista säistä ja viime aikojen runsaasta hihnalenkityksestä huolimatta (tai ehkä just sen takia, kun ei ole päässyt repimään itseään..) Kuru oli siis hyvässä kunnossa. Haltikin pääsi hoitoon, lähinnä poropaimennusreissun jälkitsekkauksena, eikä siitä tietty agilityharrastuksenkaan puolesta haittaa ole. Jumeja löytyi Haltiltakin lannerangan alueelta, se jopa vähän vinkui, kun hoidettiin. Tosin tyyppi onkin aika dramaattinen muutenkin.. Selkeästi Haltikin kuitenkin nautti hoidosta, kun silmät luppasivat kiinni ja meno oli muutenkin melkoisen rentoa. Ihan hyvä kuitenkin, että tuli hoidatettua sekin, ettei pääse mitään isompia jumeja syntymään. Kurulle varasinkin jo samalla kuukauden päähän uusintakäsittelyn, vaikkei tällä kertaa normaalia kummempaa löytynytkään, sillä silloin lähdetään Katselmusreissulle Ouluun. Ja koska Kuru liikkuu fyssarin käsittelyn jälkeen selkeästi paremmin, niin kaikki "dopingit" on tietenkin käytettävä. ;)

Tiina