Perjantaina pojat pääsivät työpäivän jälkeen treffaamaan "pikku"-Kuuraa ja Lauraa. Halti oli parkkipaikalla ihan älyttömän innoissaan, kun tajusi, kuka sieltä autosta (kiljuen.. :D, isänsä poika) tulee. Ilma oli vähän sateinen ja harmaa, ja Halti oli muuten sitten kummallisen rauhallinen. Kyllähän se sai sellaisia päättömiä juoksuhepuleita Kuuran kanssa, Kuru kun oli kiinni varmuuden vuoksi, mutta oli kuitenkin normaalia vaisumpi eikä lähtenyt kaikkiin Kuuran leikkiinhaastamisyrityksiin mukaan. Tajusin joskus lenkin loppupuolella, että joo - sen märkyyden takiahan se oli vaisu. Aiemminkin märässä, "ällöttävässä" mutaisessa metsässä Halti oli ollut kumman vaisu, ja kuivalla kalliolla sitten virkistynyt rallittelemaan vanhaan tahtiin. Se on siis hienohelma, silkkitassu! :D No, saivat ne kuitenkin Kuuran kanssa laitumella riittävästi rallitella keskenään, ja kun käveltiin pitkää suoraa pellon vierellä autoille päin, Halti innostui juoksemaan enemmänkin Kuuran kanssa. Voi voi, sellainen se kevät nyt vaan on.. Ehkä se taas tottuu sateeseen, eipä se syksyllä vauhtia hidastanut, vaikka satoi päivätolkulla putkeen.

Lauantaina oli kevään ekat agilitytreenit ulkona. Meidän treenivuoro siirtyi aamupäivälle, ja nyt saatiin ryhmään muitakin aloittelevia koirakoita. Meidän lisäksi ryhmässä on yksi aiemminkin samassa ryhmässä treenannut lapinkoiranarttu, muut treenaajat (kaksi porokoiranarttua ja I-HA-NA mittelspitzinpentu) ovat ihan aloittelijoita. Ehkä ihan hyvä vaan meille, on ollut nimittäin kohtuullisen haastavia treenejä muuten tähän mennessä. :P Tällä kertaa ehdittiin tehdä vähän normaalia vähemmän, kun alkuun piti tietenkin käydä perusasioita läpi, mutta se ei Haltia tainnut haitata. Se nimittäin pääsi kuitenkin liitelemään täysii, kun tehtiin vauhti- ja irtoamisharjoituksia kolmen aidan suoralla. Mä otin pari metriä etumatkaa lähtöön, mutta silti mulla ei ollut pienintäkään toivoa ehtiä ees kolmannelle esteelle ohjaamaan, se vaan on niin nopea. Ekalla kerralla se kiersi vikan esteen, koska mä en ehtinyt käskyttää - en vaan saanut sanaa suustani. Halti kun jäi odottamaan suoritusohjeita. Seuraavilla kerroilla mä onnistuin sentään huutelemaan "aita-menemenemene" sen verran kovaan tahtiin että tyyppi liiti niin kovaa kuin kintuista pääsi suoraan targetille, jolla koutsi huolehti palkkaamisesta. Otettiin molemmilta puolilta ohjaten kaksi onnistunutta toistoa (ei tainnut tulla kuin se eka moka, korkeintaan yksi sen lisäksi?) ja mä olin ihan kuolemankielissä kun kunto loppui kesken täysiä juostessa. Tarttis varmaan tehdä jotain.. Mutta Haltilla oli kivaa, sen naamasta hehkui se into, kun se pääsi juoksemaan täysii ja hyppimään esteitä ihan tajuttomalla ilmavaralla. :P

Loppuun ehdittiin tehdä vielä keppitreeniä kuudella kepillä ja ohjureilla. Haltilta tää sujui hienosti, vaikkei olla taas hetkeen keppitreeniä tehtykään. Pari onnistunutta toistoa (ekalla hyppäsi kolmanneksiviimeisestä välistä yli) tehtiin molemmilta puolilta ohjaten, ja mä saatoin lisätä jo omaa vauhtiani - kädellä mun ei tartte enää ohjata kuin korkeintaan ekaan väliin. Vitsi, se on taitava pieni koira! Ja tuolla kentällä päästään treenaamaan myös itsenäisesti keppejä ja muita esteitä koutsin opettaessa aina yhtä koirakkoa kerrallaan. Oletettavasti siis kepeissä jne. tapahtuu aika paljon nopeampaa edistystä kuin kerran silloin ja toisen tällöin treenatessa. Vaikka ei voi kyllä Haltia hitaasta oppimisesta syyttää, kyllä se näyttäis tekevän tosi hienosti, varsinkin treenin määrän huomioiden. :)

Tiistaina käytiin poikien kanssa treenaamassa meidän tulevan kokeen kentällä, ja napattiin taas Amy ja Sansi mukaan häiriöksi. Pojat olivat työpäivän jälkeen ihan jipoissaan kun pääsivät treenaamaan - hyvä mielentila siis. :D Alkuun otettiin Sansin kanssa yhdessä "luoksepäästävyys" (=pitkään sivulla istumista) ja paikallamakuu. Otin ihan tarkoituksella vähän ylimääräistäkin matkaa ja aikaa otettiin noin 2,5 minuuttia, treeneissähän kannattaa joka tapauksessa harjoitella vähän vaikeampia juttuja kuin kokeessa. Kuru pysyi hienosti niin kuin pitikin, eikä tarvinnut mitään ylimääräisiä käskyjä tms. Pari kertaa se haisteli maata ja kerran taisi kääntää päätä sivulle, mutta oli hyvin rauhallisen oloinen, ei ollenkaan hermostunut. Tää oli kyllä loistava. Sen jälkeen otettiin vähän seuraamispätkiä,  jotka eivät menneet aivan yhtä putkeen, mutta ihan ok kuitenkin. Kuru yritti kyllä möykätä (kun Halti huuteli kentän laidalla), mutta komensin hiljaiseksi, jonka jälkeen sain ihan ok pätkiäkin irti. Juoksemistakin muistin hiukan treenata, ja palkkasin eteenpäin heitetyllä namilla. Tän jälkeen rupesi toimimaankin paremmin. Välillä hain Haltin kentälle, ja tehtiin pieniä odottamisharjoituksia, niiden päätteeksi luoksetulo. Haltilla oli ihan pikkuisen intoa ja vauhtia, vikan askeleen se tuli aivan tautisella loikalla ja oli aika huvittavan innokas. Lisäksi tehtiin pieniä maahanmenoharjoituksia ja yritin aloitella seisahtumistreeniäkin, mutta Halti ei vielä oikein hoksannut pään yli lentävää palkkaa. Kun se sitten vähän isompaan namiin reagoi oikea-aikaisesti, päätin treenin siihen Haltin osalta.

Tehtiin Sansille vähän liikkeenohjaustreeniä välissä, ja Kuru pääsi taas kentälle. Tehtiin jäävät ja luoksetulo, alkuun siis liikkeestä maahanmeno. Kuru taisi tietää liikkeen nimen, koska jäi ensimmäisen kahden metrin seuraamisen jälkeen itsenäisesti maahan. Tän jälkeen seuruutin vähän uudelleen ja käskin itse maahan, tosi hieno maahanmeno, ei mitään ongelmia. Maassa pysymisen ja sivulle nousemisen kanssa ei myöskään ongelmia. Luoksetulossa jäi hyvin, tuli hyvällä vauhdilla, mutta möykkäsi enemmän kuin koskaan ennen. Yleensähän se haukkuu kaksi kertaa juostessaan, nyt mölisi melkein koko matkan. Toisaalta kentän laidalla oli taas Halti huutelemassa.. mutta silti, toivottavasti ei ainakaan tohon malliin kokeessa huutele. Liikkeestä seisomisessa seurasi nätisti, hiippaili pari askelta käskyn jälkeen, mutta jäi kuitenkin ihan riittävän hyvin seisomaan. Takaisin palatessa ei myöskään ongelmaa, jes! Palkkasinkin seisomisesta ja vasta sen jälkeen pyysin sivulle. Meni kyllä nappiin, ja tästä Kuru saikin jättipalkan ja jätettiin homma siihen. Vielä tän jälkeen leikitin Kurua lelulla ja oikein reviteltiin - kenttä on siis nyt toivottavasti tosi ihana paikka. Kuru sai juosta narupallon perässä ja se jopa toi sen mulle pyynnöstä - ihmeitä tapahtuu! :D Viimeisenä leikitin vielä Haltiakin, joka rallaili hiukan hallitsemattomammin ympäri kenttää.. mutta kyllä sekin jotain kahden lelun leikistä ymmärsi. Ja mikä tärkeintä, ylipäänsä halusi leikkiä taisteluleikkejä mun kanssa. Jee! Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Pienen kävelylenkin jälkeen heitettiin Amy ja Sansi bussipysäkille ja suunnattiin itse kotiin ja kunnon lenkille.

Keskiviikkona meillä oli ohjatut treenit Lauttasaaressa. Ehkä mun onneksi me ei treenattu ollenkaan alokasluokan liikkeitä - enpähän ainakaan enää ehtinyt rikkoa mitään liikettä. Ensimmäisenä tehtiin noutoa, tää on meillä vielä hyvin hakusessa, enkä oo noiden Korrienkaan treenien jälkeen ehtinyt (tai halunnut ehtiä, kun oon keskittynyt alon hinkkaamiseen) treenailla. Niinpä mä siis heitin kapulan, lähetin Kurun perään ja hihkuin jo siitä, kun se kääntyi oikeaan suuntaan eli mua kohti kapulan kanssa. Tokihan se kapula tippui heti, mutta väliäkös sillä. Ei ainakaan enää lähtenyt rallaamaan ympäri kenttää sen kanssa! Toisella kertaa se malttoi sentään pari askelta kantaa kapulaa kohti ennen kuin tiputti, ja kerkesin jopa sanoa kiitos-sanan just samaan aikaan. Kokeiltiin vielä kouluttajan ehdotuksesta noutotreeniä niin, että kapula oli Kurun ja mun välissä, ja pyysin Kurua tuomaan sen. Se loikki joka kerta mielettömällä saalisloikalla kapulalle (se oli kohtuullisen huvittava :D) ja olis mielellään jäänyt mälväämään sitä. Mutta suunta oli kuitenkin taas oikea! Kouluttaja ehdotti pitotreeniä, ja sitä meidän täytyykin tehdä - mutta Riitan ohjeen mukaisesti vasta sitten, kun on oikeasti aikaa tehdä sitä joka ikinen päivä aamuin illoin, että se treeni on sitten joskus ohikin. Noutojuttuja mä en muutenkaan ota niin vakavasti, kun olin jo ajat sitten luovuttanut sen suhteen, että osaisin sitä Kurulle opettaa.

Noudon lisäksi ehdittiin harjoitella ruutua, joka on Kurun mielestä tosi siisti juttu. Treenattiin taas siten, että kouluttaja vei ison namilautasen ruutuun Kurun nähden, ja lähetin Kurun vajaan 10m päästä ruutuun. Täysiähän se sinne laukkoi (uskalsin pitää irtikin) ja juoksin itse perässä vielä palkkaamaan lisää. Toisella kertaa otin ehkä pari metriä lisää välimatkaa, ja sama homma, Kurun mielestä ruutuun juokseminen on niin siistiä, kun pääsee ryöstämään lautasen tyhjäksi. Toisella lähetyksellä ruudun takaa kulki just viiden metrin päästä joku pikkukoirakin, minkä mä huomasin vasta just koiran lähetettyäni, mutta siinäkään ei ollut mitään ongelmaa - Kurulla on niin kova motivaatio sinne lautaselle ja sen jälkeen se vaan odottaa multa palkkaa. Jes! :) Kuru sai siis hyvinkin vauhdikkaat ja iloiset tokotreenit. Tokihan me välissä otettiin myös oma pieni paikallamakuutreeni ja luoksetuloharjoitus lyhyellä välimatkalla, nää menivät ihan ongelmitta. Hyvällä mielellä sai siis tulla kotiin näistäkin treeneistä. Nyt vaan treenitaukoa kokeeseen asti, vaikka mieli tekis vielä hinkkailla..

Eilen käytiin pitkästä aikaa Kirsun ja mammojen kanssa lenkillä Haltialassa, ja Kuurakin emäntänsä kanssa oli mukana. Lenkille lähtiessä satoi, ja mietittiin jo, kuinka pahasti ehditään kastua, mutta meidän onneksi sade lakkasi lähes koko lenkin ajaksi. Sen verran sää oli kuitenkin ihmisiä inhottanut, että saatiin lenkkeillä täysin rauhassa keskenämme, ei ketään muuta missään - no, yksi koiranulkoiluttaja nähtiin usean sadan metrin päästä. Kuru oli mulla hihnassa, muuten tyypit saivat rallatella rauhassa menemään. Taas oli sen verran märkää, että Haltia vähän inhotti, mutta toisaalta sillä oli niin paljon virtaa, että innostui kyllä nopeasti Kuuran ja Tiin perässä juoksemisesta. Ja saivathan ne Kuuran kanssa myös ihanat painileikit aikaiseksi. Tää tuli kyllä niin tarpeeseen.. Kuura keskittyi aika lailla mummojen ahdisteluun, mutta kerkesi se sentään vähän Haltinkin kanssa leikkiä. :P Ihan lohdullista, että jonkun muunkin teinikoira on samanlainen kuin Kuru aikanaan. Nojoo, ja ihmekös tuo, isänsä poika tässäkin asiassa. Tyyppi on kyllä miehistynyt muutenkin kovasti ihan muutamassa hassussa viikossa, onhan se puikkonokka edelleen, mutta pää on äijistynyt silti ihan silmissä. Millainenkohan se on kolmivuotiaana.. melkoinen uros varmaan. :)

Tiina