Viime viikonloppua vietettiin vähän arjesta poikkeavissa merkeissä, kun perjantai-iltana pakattiin koirat ja kamppeet autoon ja suunnattiin nokka kohti Pirkanmaata. Ajeltiin siis ekaa kertaa tälle kesälle mökkeilemään. Mä kun olin ilmoittanut pojat mökkipaikan lähellä pidettyyn Tuurin näyttelyyn, kun tuomarina oli mielenkiintoinen tyyppi, Mari Lackman, joka on lapinporokoirakasvattaja ja hyvän tuomarin maineessa. Perjantaina päästiin perille vasta yhdentoista aikaan illalla, kun lähtö erinäisistä syistä venyi ja venyi, mä kun olin päässyt töistäkin vasta viideltä päivystyksen jälkeen. Lauantaiaamuna oli kyllä melkoisen ihanaa saada nukkua rauhassa pitkään, ja herättiinkin vasta lähempänä kahtatoista.. Tuli kyllä tarpeeseen se uni. Pojat nauttivat, kun niillä oli piha vapaassa käytössä, ja kyllä ne siitä ilon irti ottivatkin. Kurukin oli selkeästi aika rentoreiska, kun haastoi Haltia vaikka kuinka paljon leikkiin, ja Haltihan luonnollisesti innostui. Siellä ne painoivat menemään pikkumökin ympäri ja olivat onnellisen näköisiä. Lauantaina mä toki kävin ihan hihnalenkilläkin katselemassa vähän maisemia "isomman" tien varressa, pojat saivat ihmetellä lehmiä vähän kauempana laitumella ja haistella landen hajuja. Aika ihanaa..

Sunnuntaiaamuna herättiin sitten aika paljon aikaisemmin, pissatin koirat, pakattiin näyttelykamat ja suunnattiin Tuuriin. Kehä oli ensimmäisen tunnin jälkeen jo puoli tuntia myöhässä, mutta tää ei ollut mikään yllätys - mä olin kuullut, että tuomari on tarkka ja sitä myöten hidas. Parempi niin päin kuin että menis vaan hosuen eteenpäin. Halti oli kehässä vissiin neljän tai viiden muun nuorten luokan uroksen kanssa, ja olihan se taas aika huvittava näky. Muut olivat siis aika paljon urosmaisempia, karvaisempia ja raskaampia. :P Ei siis mitään yllättävää. Halti käyttäytyi ihan ok muuten, mutta juokseminen meni ihan loikkimiseksi ja pelleilyksi, sen siitä saa, kun ei ehtinyt lenkittää sitä kunnolla aamulla. Ja oishan sitä tietysti voinut vähän enemmän harjoitellakin.. Seisominen  oli ihan ok, vähän levotonta se oli ja Halti kokeili jos namin sais esim. maahan menemällä, mutta sai siitä tuomari varmaan kuitenkin riittävästi katsottua. Hampaiden ja pallien katsomiset ja muu kopelointikin menivät ihan ongelmitta, Halti on kyllä niin helppo tyyppi tällaisissa jutuissa. :) Lähinnä se olis halunnut vaan nuolla tuomarin naamaa. Tällaisen arvostelun Halti sitten sai Mari Lackmanilta:

1v11kk. Tumma riistanvärinen. Mittasuhteiltaan pitkähkö. Päässä sangen hyvä sivuprofiili, mutta saisi olla täyteläisempi. Hyvät korvat, hieman vaaleat silmät. Kauttaaltaan kapea runko. Eturinta saa täyttyä. Tasapainoisesti kulmautuneet rajat, jotka saisi olla kokoon nähden vankemmatkin. Pitkähkö lanne. Erinomainen karvanlaatu. Selässä pehmeyttä liikkeessä. Liikkeet saa vakiintua. Rauhallinen luonne. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Arvosanaksi siis NUO H. Ihan on Haltin näköinen arvostelu. :) Mä tosin hätäpäissäni sanoin Haltille väärän iänkin, kun en ollut tajunnut etukäteen miettiä, minkä ikäinen se on.. no, meni vain kuukaudella pieleen, 1v10kk olis siis ollut lähempänä totuutta. Tuomari tulikin arvostelun jälkeen selittämään arvosteluperusteitaan, eli että koira on pitkä ja kapea, ja jopa narttumaisen vaikutelman antava tässä vaiheessa. Ja mainitsi myös, että kesäkarva vaikuttaa myös siihen mielikuvaan, kevyt turkki kun vielä korostaa sitä keveyttä. Niinhän se onkin, tosin siis pitkärunkoisuushan ei mun mielestä mikään virhe ole, mutta rotumääritelmää tuolla tietenkin katsotaan. :P Tuomari vaan totesi, että tässä vaiheessa vielä kaikki voi muuttua, eli ajan myötä Haltistakin voi tulla vähän vankempi. Tai sitten ei. No, sillä ei niin väliä mulle oo, terverakenteinen se kuitenkin on ja noilla avuillaan pärjää. Liikkeiden arvostelu mua vähän huvittaa, koska tuo tuomarin sanelema on kyllä just se tasan ainoa asia mitä Haltin liikkeistä saattoi sen pomppuloikkakoikan perusteella sanoa. :D Ihan nätisti ilmaistu.

Kurun vuoro oli kehässä avoimessa luokassa, ja kun jäin porokoiraharrastajan kanssa suustani kiinni kehän laidalla, meinasi tulla kiire kehään. Mutta hyvin ehdittiin, ja Kuru oli taas huvittavan kevyt ja karvaton siellä muiden avourosten joukossa. Ei se mitään, kyllähän mä sen jo etukäteen tiesin. :P Mua hiukan nauratti myös, kun tuomari kysyi multa, onko tää mun toiselle koiralle sukua.. :D Joo ei, mutta samalta ne näyttävät ainakin tossa seurassa. Ryhmässä juokseminen meni ihan ok, Kuru malttoi olla jopa hiljaa, kerran-kaks tais sanoa hau hau, mutta ei mitään rähjäämisiä. Yksilöesiintyminen meni seisomisen osalta hienosti - Kuru seisoi kuin tatti ja tillitti mua kauniisti silmiin minuuttitolkulla. Voi pieni mammanmussukka! Juokseminen meni vähän höpöksi, kun Kuru yritti vilkuilla kehän ulkopuolelle ja huuteli vähän ohi mennessään.. Lackman saneli Kurulle tällaisen arvostelun:

5v. riistanvärinen. Kauttaaltaan kapeahko uros. Kapeahko pää, jossa lähes oikea sivuprofiili. Hieman haja-asentoiset korvat. Lyhyehkö kaula, pysty lapa. Kapea, tiivis runko. Eturinta saisi olla voimakkaampi. Kokoon sopiva raajaluuston vahvuus. Pitkähkö lanne. Hyvä karvanlaatu. Lyhyehkö taka-asentoinen häntä. Saisi liikkua maatavoittavammalla askeleella. Rauhallinen luonne. Kauniisti esitetty. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Arvosanaksi siis Kurulle AVO H. Ihan reilusti arvioitu, ja tuomari tuli taas selittämään mulle arvostelun perusteet, ja ihan ensimmäisenä hymyillen totesi Kurulle, että ihana kun sulla on nuo tuollaiset hassut korvat - ja mä totesin, että ja isot. :D No, hiukan se tosiaan piti niitä pään sivuilla siinä arvostelussa (kun tillitteli mua silmiin ja näytti nöyrältä), mutta eläväiset korvathan ne ovat ja sikäli tuo arvio pitää ihan paikkansa. Kurun keveyttä ja kapeutta tietty korosti myös se, että se on edelleen ihan törkeän laihassa kunnossa talven jäljiltä, kun toi taskusta ruokkiminen ei oikein oo omiaan nostamaan Kurun painoa.. Liikkeistä mä tiesinkin, että en ensinnäkään kehässä saanut Kurua liikkumaan kovin hyvin kun se yritti hinata vaan ulospäin niitä muita koiria kohti, ja toisekseen Kuru on aikamoisessa jumissa. En oo ehtinyt käyttää sitä fyssarilla Oulun reissun jälkeen, ja pelkästään se 8-9h autossa istuminen veti sen juntturaan, saati sitten kaikki muu, mitä sen jälkeen on tehty.. Paremmin se siis yleensä liikkuu, mutta ihan oikeudenmukainen arvostelu siitä, mitä Kuru kehässä esitti. Erityisen ylpeä mä oon kyllä tuosta viimeisestä lauseesta - Kuru todellakin oli yksilöarvostelussa niin kauniisti, ettei oo tosikaan. Oon aika ylpeä!

Tyytyväinen oon, että tuli tonne lähdettyä, vaikkei mitään huippuarvosanoja tullutkaan - mutta luonnollisesti mä en niitä odottanutkaan..  Näyttelystä ajeltiin vielä takaisin mökille, missä vietettiin vielä hetki aikaa ja laitettiin ruokaa, siivottiin jne. Kotona oltiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja koirat olivat aika raatoja rankan viikonlopun jälkeen. On se kuitenkin aika raskasta kun maalla on koko ajan "tekemistä", vahtimista (vaikka lähin ihminen siis ehkä kilsan päässä...) ja uusia hajuja ja koko ajan pihalla ramppaamista.

Arkiviikko meni hujauksessa meidän tehdessä reissuvalmisteluja, koirat ovat saaneet tyytyä ihan vaan normaaleihin lenkkeihin tässä kotinurkilla. Keskiviikon tokotreenitkin peruuntuivat kouluttajan ollessa edelleen sairaana - tosin ilmeisesti meillä olis sitten kuitenkin ollut myöhempään aikaan joku ohjattu puolituntinen toisen kouluttajan kanssa, mutta tieto saavutti mut niin myöhään, ettei enää ehditty treeneihin. Energiaa noi ovat saaneet purkaa myöhään illalla tossa viereisessä koirapuistossa keskenään juosten, ja Kurukin on taas innostunut rallaamaan oikein kunnolla Haltin kanssa. :)

Lauantaina meillä oli pitkästä aikaa agitreenit, edellisen lauantain treenit kun jäivät mökkireissun takia väliin ja sitä edelliset oli peruttu sateen vuoksi. Tällä kertaa koutsi ei ollut paikalla, kun oli itse SM-kisoissa, mutta onneksi meillä oli kuitenkin useampia kokeneita treenaajia apuna. Kokeneemmat tekivät mieletöntä kiemurarataa, me tyydyttiin Haltin kanssa tekemään hiukan yksinkertaisempaa treenikaverin suunnittelemaa pätkää. Radanpätkällä oli siis kolme aitaa suoralla, sitten piti kääntyä vikan aidan kohdalla vasemmalla puolella olevaan mutkaputkeen, josta taas poikittain olevalle aidalle, mutkaputkeen ja vinosti aidalle. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta mulle tuotti suunnattomia vaikeuksia kääntää koiraa ajoissa suoralla ja ohjata vielä poikittain olevalle aidalle ekan putken jälkeen siten, että koiralla olis oikeasti tilaa hypätäkin.. Ekalla kiekalla palkkasinkin siis jo suoran+ekan putken jälkeen, kun ensinnäkin unohdin mihin olin menossa ja toisekseen sen, mitä piti tehdä.. Toinen yritys kariutui siihen, että Halti jäi haistelemaan ekan esteen edessä ollutta nartunhajua (WTF, se ei oo koskaan tehnyt sellaista agitreeneissä!) ja jumitti sitten radalla, jolloin vein sen treenikaverin kehotuksesta odottamaan uudelleen omaa vuoroaan. Toisessa setissä homma sujuikin sitten taas Haltin osalta ihan hienosti, mulla oli edelleen sama vamma ohjauksen kanssa - en vaan osannut kääntää, tai sitten käänsin ihan liian aikaisin eli ennen suoran vikaa estettä.. Tällä kertaa sentään osasin antaa Haltille tilaa hypätä, vaikken sitten varsinaisesti muistanutkaan ohjata. Todettiin vaan, että onneksi toi koira osaa aika hyvin paikata mun virheitä. :D Huomasinpa sitten vielä treenin päätteeksi, ettei oltu muistettu laskea Haltille rimoja - tuli sitten hyppyytettyä sitä ekaa kertaa maksikorkuisilla esteillä, 60cm... Kauhean huono omatunto, mutta kaverihan on tietty kohta 2v ja sellaisia se tulee hyppäämään, jos joskus kisaamaan asti päädytään.

Väliajalla tehtiin Haltin kanssa sivussa olevilla esteillä vähän omaa treeniä. Paikalla oli pussi, jota ei olla pitkään aikaan tehty, joten aloitin siitä. Parilla ekalla kerralla Halti kävi pussin alussa kääntymässä, mutta kun sillä ei saanut palkkaa, se kokeili oikeaa suoritustapaa ja sai siitä tietysti hyvän palkan ja hirveät kehut. Sen jälkeen pussin suoritus sujui taas ihan ongelmitta molemmilta puolilta ohjaten. :) Loppuun käytiin vielä hyppäämässä ihan vaan suoralla pari matalaa estettä, ei ongelmia. Koska mulla oli tällä kertaa Kurukin treeneissä mukana, sekin pääsi vähän testailemaan vanhoja juttuja, vaikkei oo sataan vuoteen ollutkaan agiesteillä. Me kokeiltiin myös pussia, ekalla kerralla Kuru ryösti targetille pussin ohi, mutta toisella kertaa meni pussista läpi vauhdilla ihan ongelmitta. Tätä pari toistoa molemmilta puolilta, ja homma oli siinä. Aika hieno koira! Vähän yritettiin ottaa vielä seuraamispätkääkin, mutta Kurulle oli aika paljon häiriötä, ja kenttä oli helteinen - varjossa 24 astetta, mutta kentällä ei ole varjoa nimeksikään.. Treenien jälkeen heitin koirat Ristolle hoitoon ja lähdin itse grillailemaan kaverien kanssa. Tänään aamulla hain pojat takaisin kotiin, vielä muutama päivä, ja sitten ne joutuvatkin reiluksi viikoksi hoitoon. Tai joutuvat ja joutuvat, eiköhän niillä ole ihan kivaa siellä, mutta mä en oo koskaan ollut niin pitkään erossa niistä.. Kääk.

Tiina