Päivitysten suhteen on taas ollut taukoa, mutta hirveästi kerrottavaa ei ole tapahtunutkaan. Pojat ovat pääasiassa lenkkeilleet tässä kotinurkilla, mutta pääsivät ne sentään pari viikkoa sitten maanantaina treffaamaan porokoira-Katlaa. Satuttiin Jennin kanssa olemaan samoihin aikoihin muutenkin liikkeellä hiekkakuoppien lähellä, niin sovittiin treffit. Aamulla oli vielä ollut helteistä, joten oli tarkoitus viilentää koiria uittamalla, mutta kun kuopille asti päästiin, vettä tuli jo taivaaltakin. :P Niinpä tietysti. Mutta se ei Katlaa häirinnyt, se haki uskollisesti uimalelua vedestä. Pojat sen sijaan eivät kovin innokkaasti käyneet uimassa, Halti kyllä otti pari ihan rohkeaa yritystä  Kattiksen perään, mutta ei mennyt veden varaan. Kurua ei paljon kiinnostanut, se keskittyi Katlan ahdisteluun rannalla ja muuten vaan haisteluun. Halti tosin sai aika hillittömät märkähepulit ja otti kyllä ilon irti rannalla riehumisesta.

Agitreeneihinkin ollaan pariin kertaa päästy tällä välillä. Elokuun ensimmäisissä treeneissä taidettiin olla alkeisvuorolla kahdestaan mittelinpennun kanssa, koutsikin oli toki meidän lisäksi paikalla. Päästiin ainakin tehotreenaamaan keppejä verkkojen avustuksella, hienosti Halti on kyllä hoksannut ton homman idean. Eri kulmista kepeille vientiä pitäis vaan päästä harjoittelemaan tosi paljon. Lisäksi harjoiteltiin ainakin kahta pientä radanpätkää ja opeteltiin putkeen kääntymistä sokeasta kulmasta, ts. niin ettei koira näe putken päätä, johon pitää kääntyä 180 astetta. Aika käsittämättömän pätevästi Halti sen putkenpäänkin rupesi löytämään heti, kun mä rupesin sitä ohjaamaan. Pituusesteellä se meinasi alkuun vähän kompuroida vaikka oltiin just edellisellä viikolla sitä treenattu ongelmitta, mutta kun saatiin vauhti kohdilleen, loppui kompurointi. Uutena esteenä treenattiin okseria, joka on ihan sama este kuin hevosmaailmassakin, kaksi rimaa peräkkäin ja tässä tapauksessa vielä eri tasoilla. Haltilla ei ollut mitään ongelmaa tässä. Viimeisenä tehtiin muuria, ja lopulta ihan maksikorkuisenakin. Alkuun toki aloitettiin minikorkeudesta, mutta aina kahden onnistuneen suorituksen jälkeen nostettiin palikoita vähitellen, ja päästiin maksikorkeuteen asti. Pari kertaa Halti yritti kiertää tai ottaa vauhtia esteestä, mutta kun saatiin riittävästi vauhtia (putkesta kierrättämällä ja mun vauhtia lisäämällä), niin maksikorkuinenkin muuri sujui ihan ongelmitta. Mun pieni mussukka... siis onhan se tietysti 2-vuotias ja 49 senttiä korkea, mutta kun se on niin kääpiö!

Viime lauantain agitreeneissä käytiin kuokkimassa aikaisemmalla vuorolla, jolla treenaavat kokeneemmat koirakot. Tällä kertaa vaan ei oltais ehditty enää omalla vuorolla treenata, kun oli iltapäivämenoja. Hyvin me silti pärjättiin treeneissä, ja porukkaakin oli kohtuullisen vähän, joten ehdittiin varsin mainiosti treenaamaan. Me päästiin ensimmäisinä vääntämään radanpätkiä, ja tosiaan vääntämiseksi meinasi mennä, kun oli meidän tasolle ihan kohtuullisen haasteelliset pätkät kyseessä. Onneksi meidän ei sentään tarvinnut sillä radalla tehdä ihan kaikkia niitä mutkia, joita ne kokeneemmat koirakot joutuivat vääntämään.. :D Ensimmäisellä pätkällä oli neljä suhteessa toisiinsa vinoa aitaa, jotka eivät olleet ihan suoralla linjalla, eli mun piti muistaa ohjata jos halusin Haltin osuvan toisellekin aidalle, ja radanpätkä päättyi kepeille, joille tultiin suorassa kulmassa oikealle puolelle. Rimat olivat jo maksikorkeudessa (55cm) ja Haltilla kyllä motivaatio kohdillaan, se leiskautteli mielettömiä hyppyjä! Tosin kepeille tultaessa se olikin sitten yhtäkkiä ihan hoomoilasena, kun tultiinkin "oudossa" kulmassa eikä tajunnut yhtään, mitä pitäisi tehdä.. vaikka keppejä tosiaan on tehotreenattu viime aikoina. :D Koutsi sen sitten houkutteli namilla ekaan väliin ja Haltilla naksahti päässä, kun se tajusi palkkakipon keppien päässä. Koutsi kehotti tekemään kepit vielä erillään, että Halti muistaisi, mistä hommassa on kyse, ja selvästi sillä taas lamppu syttyi. Hirveää vauhtia Halti kaahasi verkkojen välissä, kun muisti, että keppien suorituksesta saa palkkaa kiposta (jolla on siis Haltin mielestä ihan erityinen arvo).

Toinen radanpätkä alkoi pituudella, jonka jälkeen oli okseri, jolta piti kääntyä hiukan vasemmalle aidalle, jolle piti tehdä takaakierto, ja siitä vielä aidan takana oleville kepeille. Varsinainen keppitreeni siis. Ei ollut ihan simppeliä taas tää mun ohjaaminen - mä sain kyllä Haltin hienosti ohjattua kiertämäään aidan (:F), mutta oli niiiiin vaikeaa muistaa ohjata se hyppäämään este mua kohti. Kyllä sekin sitten tarpeeksi monen jauhamisen jälkeen rupesi sujumaan, mutta koutsi sai kyllä aika paljon käyttää ratakiskoa _mun_ kääntämiseen. Keppejä Halti suoritteli jo sitten ihan ongelmitta, vaikka kepeille tultiin vasemmalle puolelle lähes suorassa kulmassa. Ilmeisesti vasen puoli on kuitenkin "helpompi" puoli, vaikka mun logiikalla sen luulis olevan se vaikeampi. Viimeinen radanpätkä saatiinkin sitten koutsin tsemppauksella suoritettua ihan kerralla - aloitettiin kepeiltä, joista mutkaputkeen, josta vinossa olevalle aidalle, jonka edessä mun piti tehdä valssi että sain koiran vielä toiseen putkeen ohjattua. Myöhässähän mä kaikesta kuivaharjoittelusta huolimatta olin, mutta onneks toi Halti on aika kiitollinen treenikumppani ja tajusi silti, mitä sen piti esteellä tehdä. Taitava! Ja ihan mukavan kaukaa sen sai jo putkeenkin lähetettyä. Kaiken kaikkiaan pitää siis olla tyytyväinen treeneihin ja erityisesti koiraan.

Agitreenien ja normilenkkeilyn lisäksi oon käynyt välillä poikien kanssa iltaisin juoksulenkillä. Yllättäen Kuru on niin ukkoutunut, ettei enää intoutu kuin hetkittäin vetämään (tai jos edessä on koira, eh..). Halti on se uskottavampi juoksulenkkeilijä! Tosi kiva niiden kanssa on silti juosta, lähinnä kotiinpäin ne saattavat olla perässäraahattavia. Nopeasti ovat tottuneet myös siihen, ettei juostessa saa jäädä haistelemaan ja merkkailemaan, alussa ja lopussa tietysti tehdään verkat kävellen, jolloin nääkin hommat saa hoitaa. Jospa se emännänkin kunto alkais vähitellen kestää noita agitreenejä vähän paremmin.. Tokokurssillekin ollaan taas Kurun kanssa ilmoittauduttu, ja kääk - meidät oli lykätty yhtä tasoa "edistyneempien" ryhmään. Mitäs menin starttaamaan virallisessa kokeessa. Saas nähdä, miten pärjätään. :D

Tiina