Kirjurilla riitti syyskuussa kiireitä gradun parissa, joten blogin päivitys jäi kokonaan. Mutta syyskuun olennaisimmat asiat seuraavassa.

Ensinnäkin Haltin luustokuvien tulokset tulivat hirveän odotuksen ja jännityksen jälkeen Kennelliitosta - mä en oo koskaan odottanut laskua niin kovasti. ;) Ja tulokset olivatkin odotuksen arvoiset, Haltin lonkat siis A/A ja kyynärät 0/0. Jee! Olen aivan mielettömän tyytyväinen ja helpottunut, kyllä noilla koivilla kelpaa agiliidellä, juosta metsässä ja riehua kavereiden kanssa. Se Axelsonin B:ksi arvioima oikea lonkkakin tuli siis A:na takaisin ilman mitään lisähuomautuksia. Siivot nivelet siis kaiken kaikkiaan pikkuipanallakin.

Syyskuun alussa pojat pääsivät myös fyssarille, tai siis loppujen lopuksi pienen väärinkäsityksen takia hoitoon pääsikin vain Kuru. Haltille tuli turistireissu, tosin oisin mä joka tapauksessa sen ottanut seuraherraksi mukaan. Kuru oli melko jumissa, kun edellisestä fyssarikäynnistä oli vierähtänyt monta kuukautta, oltaiskohan me joskus keväällä käyty viimeksi.. kesä oli ilmeisen kiireistä aikaa. Kurulla siis oli taas lapojen välissä aika iso jumi, mutta meidän luottofyssari sai sen kyllä kohtuullisen hyvin auki. Lisäksi takapäässäkin oli pientä jumia, mitä olin arvellutkin, kun mun mielestä Kuru oli liikkunut takaa normaalia ahtaammin. Sekin jumi onneksi saatiin auki, mutta seuraava käynti varattiin sitten kuukauden päähän, että nähtäisiin, normalisoituuko tilanne.

Syyskuun alussa käväistiin katsomassa myös poikien Lumo-kaverin pentuja, pojat tosin joutuivat jäämään siltä reissulta kotiin. Mutta Lumon parkkipesue oli aivan käsittämättömän ihana, reippaita tyyppejä kaikki viisi. Ja melkoinen nenätarkastus me saatiinkin takaisin kotiin tullessa. Yhden reippaan kanssa mun pojat saavatkin jatkossa varmaan lenkkeillä, sillä Lumon kaveriksi jäi oma tytär Hurma. Muutamaa viikkoa myöhemmin Lumon, Hurman sekä Nooran ja Aidan kanssa ehdittiinkin käydä kerran syyskuun aikana lenkillä. Siltä reissulta jäi väsyneiden koirien lisäksi käteen melkein 7 litraa suppilovahveroita ihan vahingossa. :D Ja Halti onnistui myös metsässä säikyttämään mut tulemalla noin kolmen metrin korkeudesta suoraan alas - mitäs itse kutsuin sitä luokse, kun en nähnyt, että se oli korkealla kiven päällä. Ja sehän tuli sitten suorinta reittiä.. onneksi alla oli pehmeä sammal, mutta kyllä mua hirvitti. Halti ei tietenkään itse ollut siitä moksiskaan.

Puolivälissä kuuta pojilla oli normaalia jänskempi viikonloppu, kun me lähdettiin kiipeilykavereiden mökille reissulle. Mä ajelin koirien ja yhden kyytiläisen kanssa Saloon perjantai-iltana, ja se ilta menikin koirilla aika lailla häslätessä mökissä ihanien ihmisten luona, jotka vielä antoivat nameja ja leikittivät... ;) Lauantaista osa meni poikien etsiessä ja puhdistaessa kalliota, hetken pällisteltyämme me tytöt päätettiin lähteä sienimetsään, jonne mäkin lähdin koirien kanssa mukaan. Ja ihan kiva että tulin lähteneeksi, opin sitten vihdoin tunnistamaan suppilovahverot muussakin kuin just-siinä-mun-mielestä-tyypillisessä suppilovaiheessa. Koirat saivat rallata metsässä melkein kaksi tuntia, ja kyllä ne ottivatkin siitä ilon irti. Vieras, ihana sammaleinen, avara metsä oli niidenkin mieleen - se oli ihan kuin satumetsä, kun ei tarvinnut rämpiä missään ikävässä risukossa ja aluskasvillisuudessa, vaan avaruutta tosiaan oli. Ja niitä sieniäkin. Illalla käytin vielä koirat juoksemassa puolisen tuntia mökin viereisessä metsikössä, ja mökin emäntä päivitteli mulle, että ovat ne aika vilkkaita. Joo! :D Kyllähän ne juoksemisesta nauttivat, ja metsä on sen verran harvinaista herkkua, me kun yleensä mennään sitten jossain pellonreunassa. Toisaalta mökin emäntä myös kehui mun koiria rauhallisiksi ja hiljaisiksi (:D), no, olivathan ne ihan rauhallisia sitten, kun olivat saaneet rehata metsässä 2,5 tuntia ja olla koko päivän menossa mukana. Lauantai-illan ne sitten tosiaankin osasivat olla ihan fiksusti mökissä, makasivat lähinnä raatoina lattialla. Sunnuntaiaamuna mä käytin ne taas metsässä (..ja minä vahingossa suppilovahveroita..), päivä käytettiin jälkiemme siivoamiseen, ja suunnattiin sitten kotia kohti. Mutta uskonpa, että koirat olivat vähintään yhtä tyytyväisiä mökkiviikonloppuun kuin ihmisetkin.

Syyskuussa kerettiin sentään muutaman kerran treffaamaan myös Kurun poikaa Kuuraa Haltialassa. Vähän rupeaa ehkä noilla kakaroillakin olemaan jotain äijistymistä ilmassa - vähän kiristelyä oli poikien väleissä, kun kyse oli tärkeistä resursseista eli ruuasta ja huomiosta. Ei mitään dramaattista, mutta pieni rähinä tuli pojille parissa resurssitilanteessa, ei sen kummempaa kuin nokan rutistelua ja ääntä, ja ne lopettivat kyllä käskystä, mutta tulipahan meille ihmisille selväksi, ettei enää päästetä niitä sellaiseen tilanteeseen. Siis tarkkana palkkanamien kanssa ja toisia koiria tervehtiessä. Muuten lenkkeilyt ovat menneet Kuurankin kanssa vallan mukavasti, ja se on kyllä välillä niin käsittämättömän kuuliaisen ja fiksun oloinen koira. Kyllä sekin kuitenkin välillä näyttää ne teinikoirankin piirteet, että muistuttaa isäänsä samassa iässä, mutta kyllä sen kanssa on selvästi hommia tehty, sen verran hienoa käytöstä se usein väläyttelee. Muitakin kavereita ehdittiin muutaman kerran tavata, Nopan kanssa pojat pääsivät vissiin kerran juoksemaan ja Kirsua ja mammojakin nähtiin pari kertaa.

Tokotreenitkin jatkuivat syyskuussa, ahkerasti käytiin keskiviikkoisin treenailemassa, vaikka välillä tuli vettäkin kuin aisaa. Hyviä paikallamakuutreenejä saatiin, esim. kun Kuru makasi kahden uroksen vieressä, toisella puolella kenttää sattui pari rähinää, ja toinen uros nousi. Kurukin selvästi terästäytyi, mutta pääsin palkkaamaan sen siitä, että se edelleen makasi. Varsin hyvä treeni siis, vaikkei ollutkaan tarkoitus ihan näin vaikeaa tehdä. Syyskuun lopussa oli seuran oma möllitokokin, jossa Kuru tokoili näppärästi ykköstuloksen 184 pisteellä. Ei voi olla kuin tyytyväinen sillä treenin määrällä - me siis todellakin treenattiin melkoisen vähän, kun mulla oli niin kiirettä. Kurun pisteet olivat seuraavat:

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 10
Seuraaminen taluttimessa 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Hiukan yläkanttiin osa noista pisteistä ehkä oli, mutta väliäkös sillä - hyvin se teki. Luoksepäästävyydessä ja paikallamakuussa ei mitään ongelmaa, niistä ihan ansaitut kympit. Hihnaseuraamisessa oli joku haahuilupätkä, mutta loppua kohden muistaakseni paransi. Samoin irti seuraamisessa ihmeellistä haahuilua, taisin antaa kaksoiskäskykin, kun jätkä ei muistanut että pitäis tehdä töitä. Seuraavan liikkeen välissä karjaisinkin sille, kun rupesi irti seuraamisen jälkeen vaatimaan haukulla palkkaa, ja yllättäen loput liikkeet menivätkin vallan hyvällä vireellä aika nappiin. :D Ravistettava ennen käyttöä. Maahanmenossa ei siis ongelmia, luoksetulossa haukkui kaksi kertaa juostessaan (mistä olis voinut tippua enemmänkin pisteitä), mutta tuli kovaa ja siististi perusasentoon. Seisomisessa hiipi ne pari askelta, mutta muuten hyvä, meinasi ennakoida perusasennon mutta ehdin antaa käskyn ajoissa. Hyppy oli hyvä. Kokonaisvaikutuskin vähän yläkanttiin, kehässä karjaistu HEI ei ehkä oo ihan kympin arvoista, mutta kyllähän se kivasti ja iloisesti töitä teki. :) Tällä siis sijoituttiin alokasluokan toiseksi.

Tokoa treenailtiin myös PLS:n järjestämällä Korrien kurssilla, joka oli kolme kertaa kahden viikon välein. Syyskuun kerralla me treenattiin ainakin seuraamista ja ruutua. Kurun seuraaminen on edelleen Riitan mielestä teknisesti jees, mutta me saatiin vähän treenivinkkejä esim. niihin vasemmalle käännöksiin. Eli niitä askelsiirtymäharjoituksia pitäis yhdistää myös parin askeleen suoraan seuraamiseen, jotta Kuru tajuais sen takapään käytön liikkeessäkin. Sehän tekee niissä erillisissä harjoituksissa varsin hyvin takapäällään töitä, mutta se ei aina näy seuraamisessa - tosin riippuu niin vireestä. Erinomaisessa vireessä se tekee myös ne erinomaiset käännökset, mutta se vireen hallinta ei ole aina ihan yksinkertaista. Ruututreenissä oli hauska nähdä, että Kuru on selkeästi prosessoinut asiaa, vaikkei ollakaan ruutua treenattu koskaan kotona - ohjatuissa treeneissä tehdyt pikkuharjoitukset ovat menneet kaaliin. Ensin namilautasen kanssa suoraan ruutuun juoksu onnistui mainiosti, ja heti perään tehty näyttöruutu myös. Mutta toisella toistolla näyttöruudussa (pari metriä pidemmältä matkalta) Kurulle tulikin pieni epävarmuus - se kääntyi mua kohti, ihmetteli ja katsoi mua pitkään. Kerran kehotin uudelleen "ruutuun", mutta Kuru katsoi mua vaan hämmästyneenä. Riitan neuvosta sitten odotin vaan pitkältä tuntuneen ajan - ja Kuru juoksi ruutuun. :) Hirveät kehut ja palkka lensi tietenkin ruutuun. Hienosti se ratkaisi itse, mitä siinä liikkeessä olikaan tarkoitus tehdä.

Haltinkin agitreenit jatkuivat syyskuussa ihan normaalisti, tosin sillä poikkeuksella, että ohjattuja treenejä ei ollut, meidän ohjaaja kun hankki itselleen opiskeluja lauantaipäiviksi. Yhden treenin koutsi kerkesi meille syyskuun alussa vetää, ja treenattiinkin melkoista sompailua mutkaputkista aidoille. Aidat olivat siis suorassa rivissä ja putket mutkalla aitojen vasemmalla puolella, päät syöttivät aidoille - ja piti saada koira menemään suoralta putken kauempaan päähän, siitä takaisin suoralle ja sieltä taas putkeen. Kyllä tähänkin sai vasenjalkainen aika paljon käyttää aikaa, ennen kuin homma onnistui edes kohtuullisen sujuvasti. Lopuissa treeneissä meidän piti pärjätä ihan keskenämme, niinpä meidän kiltit treenikaverit ovat ohjanneet meitä, ja ihan hyvällä menestyksellä ollaan tehty pieniä radanpätkiä, tosin onneksi aika paljon yksinkertaisempia kuin yleensä ohjatuissa treeneissä. Myös rengasta ruvettiin tekemään Koivukylän kentän treeneissä, tosin pieni epäonnistuminen sen kanssa sitten saatiin, kun Halti hyppäsi hiukan turhan vauhdilla suoraan päin rengasta. Onneksi oli turvallinen, hajoava rengaseste, joten mitään ei käynyt, mutta Haltin rohkeus sai kyllä kolhun, eikä renkaan suorittaminen ollut sen mielestä enää kovin kivaa. Mutta harjoitukset jatkuvat, ja onneksi Haltin mielestä agility on siistii, erityisesti, koska siitä saa ruokaa!

Tiina