Viime kirjoituksen jälkeen ryhdistäydyin sentään sen verran, että tulin opettaneeksi Haltille, että pantaan tarttuminen ja siitä vetäminen on kiva juttu. Tai siis, nyt sitä on harjoiteltu kotiympäristössä, vielä pitää harjoitella ulkona, hallilla jne. Eikä siitä tietysti oo haittaakaan, jos sitä vielä vahvistelee lisää kotonakin. Mutta kuitenkin, äkkiä se sieltä tuli, kun vaan ryhtyi toimeen. Kyllä ahneus on kiva ominaisuus koirassa! Vähän siinä treenatessa tuli jo sitä palkan tavoitteluakin - kiskoin pannasta, Halti kiskoi vastaan ja tavoitteli palkkaa, selvästi siis tajusi mistä se palkka tulee, koska palkat olivat piilossa eivätkä houkuttimena. Hyvä homma. 

Parit agilitytreenitkin on siis vetäisty tässä välissä, ja varsinkin ensimmäiset olivat kyllä erinomainen vauhtitreeni meille. No, radalla toki oli puomi ja A, eikä Halti osaa vielä kontakteja, joten jokaisella kontaktilla oli targetti ja vauhti loppui aina siihen. Mutta ihan erinomaisia pätkiä saatiin näistä töksähtelyistä huolimatta, mäkin muistin radan (!), ja Halti ampui putkeen sellaista vauhtia, etten oo tainnut koskaan nähdäkään. Jess. :) Toisessakin treenissä saatiin onneksi hyviä vauhtipätkiä, vaikka alku takaakiertopyörityksineen meinasi vähän syödä vauhtia ja intoa. Mutta tosi hyviäkin pätkiä oli, ja kun virtaa vielä oli, Halti osasi hakea mm. pituusesteen tosi hyvin vähän vaikeammastakin kulmasta. On se taitava. Kepitkin menevät nyt hallilla ilman ohjureita, tosin vikassa välissä on nyt tullut pariin otteeseen joku ajatushärö, ja Halti on tullut tokavikasta välistä ulos. Mutta onnistumisia on onneksi tullut enemmän. Ja palkankaan ei enää aina tarvitse olla valmiina keppien päässä targetilla, vaan Halti pujottelee kyllä mua tuijottelematta vaikka palkka lentäiskin kädestä. Mutta paljon harjoitusta tähän vielä tarvitaan. 

Kuru teki myös hallilla vähän tokojuttuja, kun meidän vuorolla oli niin vähän osallistujia että treeniaikaa jäi. Vähän se meinaa ottaa alkuun häiriötä agiesteistä, mutta tosi nopeasti se keskittyy sitten seuraamiseen kun vähän rykäisee kertoakseen ettei se vilkuilu ole sallittua. Luoksetulojakin on treenattu, sekä suoraa luoksetuloa että tolpan kiertoja pysäytyksineen. Kerran myös yhdistin käsimerkkipysäytyksen varsinaiseen luoksetuloon. Pysähtyihän se, mutta viiveellä, ja ilme oli selvästi hämmästynyt - "ai voiko tää tulla tässäkin liikkeessä". eli tarttee vähän taiteilla sen kanssa.. se on niin hyvä ennakoimaan, että taatusti pysähtyy ennen aikojaan jos tätä hinkataan kokonaisena liikkeenä, mutta näköjään sille pitää kuitenkin kertoa, että tää pysähtyminen voi kuitenkin joskus  liittyä luoksetuloon. :P No, onneksi toukokuuhun on vielä pitkä aika.. Hallilla myös kaukokäskyt ovat yllättäen menneet ihan nappiin, vaikka viimeksi otin helpompien toistojen jälkeen muutamia toistoja jopa 5m matkalta. Hyvähyvä, sillä oli nimittäin vire ihan kohtalainen kuitenkin, mutta teki silti tarkasti. Ei se tosin sellaisessa riehuvireessä ollut kuin usein.. vaan jospa se vireenhallintakin tästä helpottuis. Toisella kertaa treenattiin myös tokohyppyä, eikä Kurulla ollut siinä mitään ongelmaa. Istui käskystä, ei tarvinnut apuja. Pari kertaa tuppasi jäämään vähän lähelle estettä, joten otin pari toistoa targetin kanssa, että joutui menemään kauas ja jätin homman sitten hautumaan. 

Kuru kävi myös tiistaina elämänsä ekan kerran hammaslääkärissä. Nyt reilun 6 vuoden iässä sillä oli sen verran hammaskiveä, että se oli ihan järkevää poistaa. Samalla lähtivät ne pari etuhammasta, jotka olivat saaneet tällin silloin pari vuotta sitten poropaimennustestissä Kurun jäätyä poron alle. Hampaista otettiin röntgenkuvat ja Kennelliittoonkin lähetettiin ilmoitus, niin Kuru saa sitten hammastodistuksen näyttelyitä varten. Jos me nyt semmoisiin enää erehdytään menemään. :P Oli kuulemma jonkun poskihampaan välissäkin kepinpalasia (no ylläri..) ja ien oli siitä vähän vetäytynyt, mutta kepinpalasten poiston jälkeen oli ihan ok eikä tässä vaiheessa vaatinut toimenpiteitä. 

Ja kun Kuru kerran rauhoitettiin, samalla otettiin röntgenkuvat lonkista ja selästä. Vähän se oli selkäänsä taas aristanut (kun fyssarikäynnistä on taas aikaa..), joten ajattelin maksaa omasta mielenrauhastani. Ja luojan kiitos, ne kuvat olivat puhtaat! On kyllä aika kiva juttu, että tyypillä on vielä 6-vuotiaanakin ihan puhdas selkä ja lonkat, vaikka se ei tosiaankaan oo elämässään mitenkään säästellyt itseään. Reikäpää mikä reikäpää. Eläinlääkäriinkin se olis taas vetänyt nelivedolla, kun on niin siistiä. Tuntui ihan kamalalta jättää Kuru-murunen sinne rauhoitettuna, kun vasta neljän tunnin päästä sain käydä hakemassa sen kotiin. Oli se silloinkin vielä ihan pöllyssä, mutta käveli kuitenkin omin jaloin. Reppana.. Halti haisteli tyypin tarkkaan, kun tultiin kotiin, eikä ihme, Kuru haisi munkin nenään ihan sairaalalta. 

Lenkillä ollaan käyty taas pikku-Kuuran ja mammojen kanssa. Noissa säkkipimeissä illoissa, parhaimmillaan vielä tuulella ja vaakatasossa tulevalla sateella höystettynä on paljon mukavampaa lenkkeillä seurassa. Vaikka se sitten tarkoittaakin hihnalenkkeilyä tietä pitkin, mutta kuitenkin. Ja pojat ovat kyllä onnellisia kavereita tavatessaan, vaikka eivät riehumaan pääsekään. Kurustakin on tullut pehmo: se on nyt alistunut pariinkin otteeseen mammoja tavatessaan, mennyt maahan jopa kyljelleen ja ollut korvat länässä Tiitun edessä. Uskomatonta - se kun oli sellainen pullistelijaukko vielä vähän aikaa sitten mammojenkin seurassa. :D 

Tiina