Melkoisesti on kulunut aikaa edellisestä päivityksestä, joten yritetäänpä kirjata edes jotain viiimeisen muutaman kuukauden ajalta. Vuodenvaihde meni kotona - ikävä kyllä, koska meidän nurkilla räjäyteltiin raketteja ihan estotta siitä lähtien, kun niitä rupesi kaupasta saamaan. Haltin reagointi oli selvästi pahempaa kuin viime vuonna, kuultuaan tarpeeksi monta paukkua peräkkäin se laittoin hännän koipien väliin ja kiskoi kotiin, minkä jälkeen se reagoi yksittäisiinkin kaukaisiin pamahduksiin voimakkaasti. Uudenvuodenyö vietettiin tietysti sisällä, ja kotona se oli onneksi ihan rauhassa. Testattiin Thundershirtiä, josta ei valitettavasti tuntunut olevan ulkona apua, mutta sisällä Halti oli sen kanssa rauhassa - tosin niin se oli ilmankin. Koska sen pelko voimistui noin nopeasti, totesin, että tarttis varmaan tehdä jotain, ja varasin yksityistunnin kouluttajalta, jota kaveri suositteli. Niinpä me ollaan alettu siedätyspuuhiin Hui kauhistus -cd:n avulla, ja harjoitellaan myös muuten kovien äänien sietoa hieman bang gamen tyyppisen leikin avulla. Tosin jälkimmäinen on jäänyt tekemättä - otetaanpa nyt repertuaariin. Levyä ollaan kyllä kuunneltu, mutta mä olen todella arka etenemään sen kanssa, jotta en vahingossakaan tule pahentaneeksi pelkoa. No, tulee ainakin pitkää siedätystä. Niin kauan kuin ei edetä liian nopeasti, siitä ei voi haittaakaan olla. Rakennustyömaan räjähdyksiä tai muita paukkeita Halti ei onneksi ainakaan vielä pelkää. Hyvä niin, koska noita isoja työmaita on todella paljon meidän kotinurkilla. 

Tammikuussa Kuru sai omituisen kipu(?)kohtauksen yhtenä iltana. Se oli aamulenkilläkin jo omituisen vaisu, sen sai käskeä lähtemään lenkille ja se hiippaili suurimman osan lenkistä mun takana, pörhisteli kuitenkin vastaantulijoille normaalisti. Illalla kotiin tullessa se ei sitten tullutkaan ovelle vastaan, koska sen oli vaikea nousta ylös. Luonnollisesti säikähdin ihan järkyttävästi ja lähdettiin heti Kurun kanssa Viikkiin päivystykseen. Kuru pääsi kyllä suurella vaivalla ylös kotona, ja jopa käveli itse autolle n. 100 metriä, mutta sisällä liikkuminen oli hankalaa ja vielä päivystyksessä odotellessa se istui meidän mielestä omituisen näköisesti eikä käyttänyt takapäätään normaalisti. Päivystyksessä sen tutki ensin kuonosta hännänpäähän kandi, sitten valmis eläinlääkäri. Kumpikaan ei löytänyt koirasta yhtään mitään vikaa, mutta Kuru aristi vähän lonkkien päältä painelua. Koska lonkat oli kuitenkin juuri pari kuukautta sitten uusintakuvattu ja olivat silloin puhtaat, niin uudelleen ei lähdetty kuvaamaan. Selkä tunnusteltiin huolella, koivet taivuteltiin, eläinlääkäri mittasi kuumeen ja tunnusteli eturauhasen (jota itse epäilin syyksi..), mutta mitään ei löytynyt. Mahan tunnustelu oli ainoa, joka jäi tekemättä, koska Kuru jännitti tunnustelua niin kovasti, että mahan tunnustelu oli mahdotonta lihasjännityksen takia. Kuru sai kipulääkettä heti päivystyksessä, ja jo kotiin päästyä se oli ihan normaali. Pari päivää annettiin kipulääkettä ja pidettiin levossa, mutta Kuru oli koko ajan ihan normaali. Arvoitukseksi siis jäi, mikä sitä vaivasi, mutta jostainhan sen täytyi olla kipeä, kun kipulääke kerran auttoi. Itse veikkaan mahakipua, Kurulla oli ollut aiemmin samalla viikolla maha vähän löysällä (muttei ripulilla kuitenkaan), olisko sitten äitynyt sinä iltana niin pahaksi. Onneksi se ei ole uusinut tuon jälkeen.

Kuru kävi myös muutama viikko sitten fyssarilla, kun halusin tsekata, ettei kyse ollut mistään ontumavaivasta, ja tulihan se muutenkin tarpeeseen. Käytiin tällä kertaa uudella fyssarilla Käpylässä, ja Kuruhan tykkäsi kuin hullu puurosta. Tykkäähän se ihmisistä muutenkin, mutta pistää usein uudelle hierojalle tai fyssarille hanttiin. Tällä kertaa Kuru antoi kuitenkin käsitellä jopa takajalkoja todella hyvin, pani hanttiin vasta pitkien venytysten jälkeen ja silloinkin vain lyhyen aikaa ja vähän. Fyssari sai jopa tutkia sitä varvasta, jonka koukistajajänne on katkennut jo silloin nuorena. Fyssari ei löytänyt Kurusta muuta vikaa kuin kireät takareidet, ja pienempiä jumeja selästä. Jännästi Kurun takajalat kuitenkin taas suoristuivat pihtiasennosta ja töpöttäväksi muuttunut takaliike piteni normaaliksi, kun käsiteltiin koira kuntoon. :) Varattiin jo valmiiksi seuraava aika Katselmusta edeltävälle viikolle, dopingit kuntoon nääs. 

Haltilla on onneksi ollut kaikki kunnossa. Agitreeneissä ollaan käyty ahkerasti, ollaan tehty jonkin verran vauhti- ja motivaatiotreeniä, ja se on myös kantanut hedelmää. Välillä tosin ollaan edelleen sorruttu sykeröiden suhertamiseen, mutta täytyy nyt muistaa jatkossakin keskittyä enemmän siihen vauhtiin ja intoon. Keppejä ollaan saatu treenattua parempaan kuntoon myös, etupalkalla (ja ohjaajan ollessa hiljaa!) se jo pujottelee taas vauhdikkaasti ilman ohjureita. Ollaan siis samassa pisteessä kuin viime keväänäkin, se viimekesäinen keppien hajoaminen on siis vihdoin paikattu.. Viime treeneissä sain jopa edistyttyä sen verran, että Haltin etupalkka oli vasta mutkaputken päässä keppien jälkeen, ja siitä huolimatta Halti onnistui pujottelussa. Ekalla kerralla tuli kyllä tokavikasta välistä ulos, mutta ei paineistunut korjaamisesta, vaan teki sitten seuraavalla kerralla vauhdilla ja oikein. :) 

Lisäksi oon mennyt lupaamaan, että meen Kurun kanssa avoimen luokan tokokokeeseen toukokuussa, ja Haltin kanssa tänä vuonna alokasluokkaan. Jälkimmäinen piti luvata, että sain kaverin lupaamaan että vie oman koiransa myös alokkaaseen. :P No, Haltihan osaa tällä hetkellä melkein tulla sivulle ilman käsiapua ja mennä maahan. Treenaamista ois siis vähän tehtävänä.. ollaan me onneksi myös paikallamakuun alkeita hiukan tehty, mutta välimatkaa en oo vielä lisännyt liikkeeseen juuri ollenkaan. Ilmoitin Haltin kuitenkin hetken mielijohteesta myös Katselmuksen möllitokoon, joten jos tässä vaikka tulis treenattua vähän ahkerammin ennen sitä! Kurun avoimen liikkeet alkavat olla ihan hyvällä mallilla, tosin luoksetulon pysäytystä en oo uskaltanut kovin montaa kertaa kokeilla kokonaisena liikkeenä, koska se on niin älyttömän hyvä ennakoimaan.. kaukot alkavat pysyä jo kasassa, paitsi että korkeassa vireessä sain edelleen sen saman virheen esiin just viime viikolla, mutta pääsääntöisesti se on ihan ok. Hyppyä ollaan tehty joskus viime vuoden puolella viimeksi, mutta silloin siinä ei ollut ongelmaa, ja seisomisessakin se tuntuu jo pysyvän paikallaan, vaikka kävelen taakse enkä viereen. 

Haltin kanssa käväistiin myös hieman spontaanisti poropaimennustapahtumassa turistireissulla viime viikonloppuna. Poropaimennus oli tänä vuonna Rovaniemellä, ja kun agitreenikaveri kysyi edellisenä viikonloppuna, ollaanko menossa ja todettiin molemmat että jää väliin kun ei ole oikein reissuseuraa.. niin siitä se sitten lähti. Testi oli tänä vuonna uusittu, ja olihan se mielenkiintoista katsottavaa. Perjantaina ja sunnuntaina oli eri tuomarit, ja testin suorituskin näytti vähän erilaiselta. Hyvä kuitenkin, että puuha näytti nyt paljon turvallisemmalta sekä poroille että koirille - ei hallitsematonta laukottamista. Lauantaina nähtiin taas astetta taitavampia koiria kutsukilpailussa, johon osallistui työkoiria ja aikaisempien vuosien kisamenestyjiä. Hieman huvitusta aiheutti kyllä se, että porot karkasivat isosta aidasta ennen kisan alkua, ja milläpä ne haettiin... no moottorikelkalla (ja lopulta kisajärjestäjän koiralla pitkän ajan päästä), vaikka paikalla olis tosiaan ollut niitä työkoiriakin. :P Joka tapauksessa hieno reissu, paljon hienoja koiria ja niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Ja Haltillakin meni mökkikavereiden kanssa pääsääntöisesti tosi hienosti - se jopa lenkkeili irti kaverin nartun kanssa niin, että toinen uros oli kiinni. Kerran tuli sanomista, kun olivat samalla hajulla tms. ja kaverin uros totesi Haltille olevansa herra ylipäällikkö, josta Halti ei sitten ollut ihan samaa mieltä.. mutta se meni onneksi vain pienellä rähinällä ohi, ja jatkossa me ihmiset sitten oltiin tarkempia, eikä rähinöitä enää sattunut. 

Muuten ollaan elelty ihan tavallista elämää, ollaan lenkkeilty kavereiden kanssa ja köllötelty kotona normaaliin tahtiin. Ensi kuussa on taas Katselmus, sitä reissua tässä innolla odotellaan! 

Tiina