Ensimmäinen ilta ja yö uudessa kodissa ovat takana. Kuru on hurjan reipas pentu. Automatka kotiin päin meni hyvin, suurimman osan ajasta Kuru nukkui. Oli se jonkin verran kuolannut, mutta ei mitään hermostuneisuutta tai pahoinvointia, tosi rauhallisesti meni. Kotona se tepsutteli suvereenisti ympäri kämppää tutkien paikat häntä pystyssä, kiinnostuneena kaikesta. Heti sen jälkeen Kuru saikin ensimmäisen ruokansa kotona, ja söi ihan järjettömällä vauhdilla pää täristen.. taisi tosiaan olla sudennälkä, eikä vielä ihan tajunnut, että meillä ei ole niitä sisaruksia kilpailemassa. Aika pian se otti päivänokosetkin.

Hienosti se kävi ulkona pissalla heti syötyään ja leikki ihan kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut. Aita näytti kiinnostavan samalla tavalla kuin Kirsun luona pentukodissa, siitä olisi pitänyt päästä läpi tutkimaan ihmeellistä maailmaa sen toisella puolella! Kuru on niin kauhean taitava ja fiksu pentu, kaikki hädät se teki ulos, kun me ihmiset olimme hereillä, malttoi istahtaa ruokakuppia odottaessa sekunniksi. Eikä se edes yritä purra juuri ollenkaan. Illalla taisi olla sen verran ylikierroksia, että hyppi jalkoja vasten, mutta sitten vain sinnikkäästi käännyttiin pois ja jätettiin huomiotta, vaikka se olikin vaikeaa. Kutitti nimittäin niin hirveästi! :D

Yökin meni rauhallisesti. Muistaakseni kolme kertaa Kuru vinkui sisarustensa, emon ja mummon perään, mutta onneksi vain ihan lyhyitä aikoja kerrallaan. Illallakin se kerran rupesi kaipailemaan muita koiria. Se on kyllä aivan järkyttävän sydäntäraastava ääni. Tunsin itseni ihan hirviöksi, kun olemme vieneet Kurun pois pentukodista, kun se ikävöi.. mutta onneksi se rauhoittui tosiaan nopeasti taas nukkumaan. Reipas poika. Yöllä Kuru oli tehnyt vain yhdet pissat, tosin omalle makuupaikalleen, mutta ei lattialle kumminkaan. Mikä tahansa pehmeä tosiaan kelpaa. ;) Mutta sitä vartenhan pyykkikoneet on keksitty. Ja aamulla kun herättiin, niin ehdittiin ulos saakka pissalle. Ai miten taitava!

Aamulla minä jouduin lähtemään töihin, ja Risto jäi Kurun kanssa kotiin. Kuru oli kuulemma ruvennut itkemään minun perääni, ja sitten oli tainnut tulla taas ikävä sisaruksia ja isoja koiria. Sitä surkeaa vinkumista oli kestänyt ilmeisesti vähän pidempään, mutta oli se taas sitten rauhoittunut paikalleen nukkumaan, ja leikkinytkin sen jälkeen. Kylläpä on taas syyllinen olo.. ja nyt töissä ollessa ei ole muutakaan tekemistä kuin miettiä, mitä pahuuksia olenkaan mennyt tekemään. Ja tietysti kirjoittaa tätä blogia.

Kuru on kyllä aivan ihana ja tosi hieno pentu. Maailman paras. Tällä yhden yön kokemuksella, mahtavan pennun olemme saaneet Muskalta ja Kirsulta. Kiitos!

Tiina

P.S. Onneksi on se hyvä "käyttötuki" pennun mukana. ;)