Hän on äänekäs. Hänellä on todellakin Oma Tahto. Hänen tilaansa ei noin vaan rajoiteta. Häntähän ei laumasta eristetä.

Aaarrggh, mistähän niitä hermoja saisi ostaa. Pitäisi tajuta, että se on nyt vasta viidettä päivää meillä, eikä voi vielä osata kovin paljoa. Tämä vaan tuppaa unohtumaan, kun penska haukkua rätkyttää erittäin, erittäin kovaäänisesti aamukuudelta, kun haluaisi ruveta riehumaan ja leikkimään. Tai puoli seitsemältä, kun sille laitetaan ruokaa. Kaikki toiminta edelleen pysähtyy heti, jos ääntä kuuluu, mutta Kurulla taitaa olla vähän pitkät piuhat. Ja minulla lyhyt pinna. Se taitaa nähdä naamasta, että minua hermostuttaa ja ottaa päähän, vaikka en mitään sanokaan ja seison paikallani. Voi naapuriparkoja, mutta ei se kai muuten opi, että haukkumalla ei saa yhtään mitään.

Ja sitten ne onnettomat yksinoloharjoitukset. Sellaiset 5-20 sekunnin aidan toisella puolella olot sujuvat. Ihan hyvin menee silloinkin, kun Kuru nukkuu ja menemme aidan tai portin toiselle puolelle. Silloin se saattaa olla pitkäänkin, puoli tuntia tai tunnin, ihan tyytyväisenä siellä. Saatetaanpa jopa päästä toiseen huoneeseen näkymättömiin ilman että tulee kiukkuista vinkunaa ja haukkua. Jos Kurun jättää puuhailemaan kongin, piilotettujen namien, lelujen, purutikkujen ym. kanssa aidan taakse, se on tyytyväinen minuutin pari, niin kauan kuin jaksaa kongia pyöritellä tai nameja hakea. No, ollaan onneksi onnistuttu monta kertaa siinä, että on ehditty takaisin siinä minuutin, puolentoista paikkeilla, ennen kuin eräs alkaa vaatia toimintaa äänekkäästi. Mutta auta armias niitä kertoja, kun ei olla ehditty. Välillä aivan järkyttävää haukkumista, joka todellakin aivan varmasti kuuluu naapureillekin (elän siinä toivossa, että se "normaali" vinkuna ei kuulu muualle..). Sitten tietysti odotetaan, että se hiljenisi edes kahdeksi sekunniksi, mutta.. kyllä se tuntuu aika epätoivoiselta.

Oma vikahan se tietysti on, että epäonnistutaan kun vaaditaan liikoja. Ollaan pidetty liikaa kiirettä, kun Kuru joutuu kuitenkin jo huomenna olemaan ensimmäisen kerran noin tunnin yksin. Tänään harjoitellaan tiukasti lisää, ja toivottavasti niin, että takapakkeja eli haukkumista ja vinkumista ei tule. Vaikka olisikin sitten hyvin lyhyt aika aina kerrallaan. En kyllä tiedä, miten se ikinä tottuu ajatukseen, ettei pääse ulko-ovesta mukana silloin kun me puemme ulkovaatteet päälle. Emme sitäkään ole vielä ehtineet harjoitella kuin yhden onnettoman kerran, kun nuo aiemmat harjoitukset ovat olleet vaikeita. Emme siis edes päässeet ulko-ovesta ulos, vaan puimme ulkovaatteet päälle ja avasimme välioven. Silloin alkoi ennenkuulumattoman hurja haukku, ja jämähdimme täysin paikallemme. Haukusta ei meinannut tulla ollenkaan loppua, joten kehuimme jo sekunnin hiljaisuuden jälkeen.

No, onneksi kaikki ei ole ihan näin epätoivoista. Kuru on todellakin päättänyt olla muilta osin iso poika. Hihnassa se kävelee todella nätisti ikäisekseen, mitä nyt aina joskus pitää vähän jäädä rapsuttamaan kaulaa, kun siinä on se kutittava panta. Ja välillä tulee hillittömiä spurtteja, mutta sehän kuuluu vain asiaan.  Todella nopeasti se oppi myös sen, että vetämällä ei pääse mihinkään, ei vaikka kuinka kiskoisi ja haukkuisi närkästyneenä, nyt tuota ei enää ole tapahtunut pitkään aikaan. Pääosin se osaa olla kyllä niin käsittämättömän hienosti, etten voi uskoa silmiäni. Lisäksi se on päättänyt, että omalle pihalle ei enää kakita, joten kaikki kakat tulevat lähimetsikköön lenkillä. Muutenkin sisäsiisteys on minimaalisella opetuksella (tietenkin aina päästetään ulos, kun on herännyt, syönyt, leikkinyt, muuten vaan näyttää etsivän pissapaikkaa) todella hyvin hallussa. Melkein aina se muistaa, että ulos ne pissat pitää tehdä, välillä ei vaan parkkipaikan vahtaamiselta malta. Ja sisällä pissat osuvat aina paperille. Yöt ovat tulleet koko ajan rauhallisemmiksi. Viime yönäkin satoi ja tuuli hurjasti, niin että me ihmisetkin pysyimme hereillä, mutta päivän jännityksestä uuvahtanut pikku-Kuru ei korvaansa lotkauttanut. Yhdet pissat se teki aamuyöstä paperille ja painui oma-aloitteisesti takaisin nukkumaan. Toki se heräsi aamulla puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta suostui jopa leikkimään hiljaa narulelulla, kun sen sille ojensi järsittäväksi.

Kyllä se vaan on taitava pentu! Ja siitä kuuluu kiitos Kirsulle, on kyllä hyvä pohjatyö tehtynä.

Eiköhän tämä tästä. Helpottaa huomattavasti aina, kun saa vaan vuodattaa. ;)

Tiina