Koska mokasimme kynsienleikkuussa lauantaiaamuna, piti homma aloittaa alusta ja superherkullisten namien avustuksella. Maanantaina keitimme ja kuivasimme maksaa kasvattajan ohjeen mukaan, ja erittäin hyvin näytti maistuvan. Hyvä etteivät sormet menneet mukana. Kuru kiittäisi, jos osaisi. :) Kynsienleikkuu sujui siis hyvin, ei tuo tainnut edes huomata, että kynsiä napsuteltiin, kun keskittyi vain syömään maksapaloja hillittömällä vauhdilla. On se kyllä reipas poika. Samoin kampaaminen meni hyvin namien voimalla. Taitaa olla aika vastustamatonta herkkua. Maanantaina meillä kävi myös koiravieras, Riston vanhempien Peltsi, mutta edelleen sen mielestä pentu oli aika ällöttävä. Lähinnä se makaili paikallaan, kun oli niin kuuma, ja antoi pennun rellestää muualla. Niin, ja käytiin myöhemmin myös niemenkärjessä kaikki kolme harjoittelemassa luoksetuloa maksapalojen voimalla. Mieletön näky, kun penneli pinkoo kohti korvat litassa täyttä vauhtia. Se on niin taitava!
Tiistainakin Kurulla oli jännä päivä, ja aika paljon energiaa. Kun tulin kotiin, käytiin ulkona vähän pidempään. Nähtiin yksi Riston inttikaveri koirineen, tosin Leo ei kauheasti Kurun kanssa leiki, senkin mielestä pennut ovat vähän ällöttäviä. Kuru kuitenkin juoksenteli, hyppi ja haastoi leikkiin. Pidin Kurua irti niemenkärjessä, jotta saisi pahimmat riekkuenergiansa tuhlattua. Vähän se näytti jo väsyneeltä, kun tulimme pois päin, mutta päätin käyttää Kurun vielä rantapätkällä katselemassa aaltoja. Siitähän tuo innostui, ja haeskeli onnessaan kelluvia kaislankappaleita vedestä - kaikki maailman kepithän ovat ihania ja kivoja. Aiemmin se on oikeastaan vain kastellut tassut niitä hakiessaan, mutta tuolloin se innostui kahlaamaan ihan kainaloita myöten mereen! Ja ai miten huvittavan näköinen se oli märkänä. Kotona käytin sen vielä suihkussa, kun tuo merivesi on niin älyttömän likaista, ja kohtuullisen nätisti sain sen vielä kuivattuakin. Ja sitten se pentu, jota olin luullut vähän väsyneeksi jo puoli tuntia aiemmin, veti hirveät hepulit ja rallasi takapihaa ympäri pitkän tovin. :D Kuinka väärin luulinkaan.
Keskiviikkoiltana, kun me molemmat ihmiset olimme kotona, Kuru olikin sitten varsinainen härrävärkki. Kun tulin kotiin töistä, käytin Kurun ihan normaalisti ulkona, leikittiin namienetsintää ja opeteltiin istumista, katsetta jne. Sisällä harjoiteltiin vielä harjaamista, kynsienleikkuuta, yksinoloa, lisää namienetsintää, istumista, kontaktia, Kuru kävi hepuloimassa takapihalla hillittömästi, pureskeli uusia puruluitaan jne. Siitä huolimatta se ei missään vaiheessa näyttänyt väsymyksen merkkejä, saati sitten rauhoittunut nukkumaan, vaikka normaalisti ottaakin aina välillä päiväunet. Omituista. Nukkumaan se kävi vasta iltalenkin jälkeen, kun valot sammuivat ja me ihmiset menimme sänkyyn. Ihmeellinen energiapakkaus.
Eilen Kuru oli osannut olla 1,5 tuntia yksin ihan hiljaa! Kolme yksittäistä haukkua kuului nauhalla, mutta muuten aivan hiljaista. Uskomatonta! Tämä oli kyllä varmaan joku yksittäinen vahinko, koska tänään aamulla se oli taas haukkunut yli 10 minuuttia.. mutta kuitenkin. Edes yksi yksinolo on mennyt nappiin. Jotain tekemistä asian kanssa saattoi olla sillä, että Risto oli riekuttanut Kurua riittävästi ennen lähtöään, ja rauhoittanut sen kunnolla paikalleen nukkumaan. Samaa tosin yritin tänä aamuna heräämällä kuudelta ja riekuttamalla Kurua tunnin (käytiin juoksemassa irti, uusissa paikoissa, etsittiin nameja, opeteltiin uusia juttuja) ja sitten rauhoittamalla, mutta ei riittänyt. Aamulla sillä kyllä onkin tietysti aina hillittömästi enemmän energiaa kuin muuten.
Eilen oli muutenkin jännä päivä: kun tulin töistä, lähdettiin taas harjoittelemaan busseilua. Tällä kertaa mentiin paikallisen ratsastustallin lähelle katselemaan hevosia. Kuru ei tainnut ihan kauheasti kuitenkaan niistä tajuta, vaikka istuikin kadun toiselle puolelle tuijottamaan. Mutta hevosia on kuitenkin näytetty, hyvä niin. Paluumatkakin mentiin kahdella eri bussilla, ja kaikkina kolmena kertana bussimatkat menivät hyvin, tosin eivät ne minuuttia-paria pidempään kestäneetkään. Kuru istui tällä kertaa koko ajan sylissä, ja oli ihan hipihiljaa eikä tuntunut ollenkaan levottomalta. Ainoa vika oli, että en tajunnut ottaa 40 minuutin reissulle vettä mukaan, vaikka ulkona oli hellettä. Kurulle tuli selvästi jano, vaikka se olikin juonut ennen lähtöä. Ensi kerralla muistan sitten tämänkin.
Ja joo. On muuten puolensa Teekkarikylässä asumisella - pentu näkee kummallisia juttuja ihan arkirutiineissaan. Vai mitä sanotte käsiään heiluttelevista ja taputtelevista aikuisista aasialaisista miehistä? Tai kännisistä teekkareista pelaamassa krikettiä lasten leikkipaikalla? Vähän on kyllä hankaluuksia houkutella Kurua niistä ohi, mutta.. ;) Oppia ikä kaikki. Nyt on vissiin vielä roolipelaajien Ropecon käynnissä tuossa lähellä, täytyykin käydä näyttämässä vähän tavallisesta poikkeavasti pukeutuneita ihmisiä Kurulle.
Tänään illalla päästään taas treffaamaan Viimaa ja Myryä. Toivottavasti treffipaikka on tarpeeksi hiljainen. Bussimatkakin kuuluu illan ohjelmaan, tuleepahan harjoiteltua samalla. Kivaa!
Tiina
Metsässä:
Uimassa:
Märkänä rannalla:
Kommentit