Eilen oli taas jännittävä päivä Kurulle. Ensinnäkin päälle puettiin ä l l ö t t ä v ä t autovaljaat. Sitten Kuru nostettiin autoon, kiinnitettiin turvavöihin (jälleen kiljumisen arvoinen asia ;) ja sitten menoksi kohti lappalaiskoirien vapaamuotoisia tokotreenejä. Menomatka oli kieltämättä melkein puoliksi kiljumista, sillä Kuru ei tunnetusti tykkää ollenkaan siitä, että Hänen Tilaansa rajoitetaan. Kun ei saa liikkua vapaasti, niin protestoidaan huutamalla. Onneksi sain itse ajaa ja Risto kärsi takapenkillä ääntelijän raivosta. Aika paljon vaikutti varmaan sekin, että Kuru laitettiin autoon suunnilleen suoraan unilta - silloin se on yllätys yllätys pirteimmillään, eikä autossa paikallaan istuminen ole pennun mielestä mitenkään erityisen hauskaa, kun pitäisi päästä riekkumaan. Matka meni muuten kuitenkin tosi hyvin. Kohtuullisen rauhallisesti Kuru kuitenkin oli, vinkuminen korvasi rimpuilun, pahoinvointia ei ollut, eikä edes niitä kuolajojoja roikkunut suupielistä.

Perillä odottivatkin Viima, Myry ja Päivi. Kauheasti eivät Kuru ja isot pojat ehtineet leikkiä, kun paikalle tuli jo ensimmäisiä treenailijoita katselemaan paikkoja - ja me olimme nolosti kymmenen minuuttia myöhässä. Pitäisi oppia varaamaan vielä paljon enemmän aikaa pennun kanssa. Kurulta taisi koko automatka unohtua, sen verran innoissaan se oli isojen poikien kanssa juoksemisesta. Ja olihan siellä Kurun mielestä maailman ihanimmat puru- ja hiekkakasat! Niiden päälle oli kiva kiipeillä, varsinkin kun Myrykin innostui hommasta. Kun isoja ja taitavia koiria alkoi tulla paikalle enemmänkin, jäimme suosiolla kasojen väliin leikkimään ihan keskenämme. Taisimme kuitenkin tarjota jonkin verran häiriötä ohjaajille, sillä eihän tuota ällötystä voi olla moikkaamatta. Kuru ei vieläkään onneksi ole tajunnut ihmisten päälle hyppimistä, eikä tervehtimisharjoittelua ole edes aloitettu..

Ja sitten Kurun illan kohokohta: Kirsu kävi moikkaamassa meitä! Kurusta tuli yhtäkkiä hirvittävän innokas pyörivä littakorvainen propellihäntä, kun Kirsu tuli tervehtimään. Voi sitä jälleennäkemisen molemminpuolista iloa, ihanaa katseltavaa. :) Kuru oli kuulemma kasvanut, ja niin se onkin, minäkin näen sen, vaikka olenkin Kurun kanssa joka päivä. Lisäksi se oli sopivan hoikka, eli olemme jo viikon onnistuneet ruokkimaan sitä suunnilleen oikein. Aika saavutus, tämä on nimittäin jälleen yksi asia, jota stressaan, lapinkoirat on usein helppo lihottaa muodottomiksi. Ja sitten toisaalta pelkään, että pidämme sitä nälässä.

Kurulla taisi olla aika kiva ilta. Kun isot koirat treenasivat (vau mitä menoa!), Kuru kaivoi tunnelia Kiinaan. Kotona ei ole sellaisia kivoja pehmeitä hiekkakasoja, joten Kuru pääsi toteuttamaan kaivuripuoltaan oikein sydämensä kyllyydestä. Lisäksi se tykkäsi hurjasti ihmisistä, jotka sitä kävivät moikkaamassa ja isot koirat olivat myös äärettömän mielenkiintoisia. Kaikkia se ei varmasti edes huomannut, se ei tunnu tajuavan vielä kauheasti oman pienen piirinsä ulkopuolisia asioita, mutta hyvä niin. Nyt se malttoi kuitenkin pysyä omassa "leikkinurkkauksessaan" häiriköimättä muita. Ja ihme kyllä, se ei päästänyt pihaustakaan kun muut treenasivat, vaikka olin kuvitellut, että se vähintään vinkuisi tai huutaisi muiden koirien perään.

Kotiin päin mennessä automatka olikin jo paljon mukavampi. Kuru taisi ajatella, että tämä on jo nähty, ja malttoi olla ihan rauhallisesti. Väsymyskin ehkä hieman vaikutti. ;) Kotona se veti hyvin, hyvin rennosti sikeitä rankan päivän jälkeen. Ei välittänyt tuon taivaallista siitä, että oli yksin eteisessä portin takana, kunhan oli onnellinen siitä, että sai nukkua rauhassa pienen hajuraon päässä meistä. Ei haitannut, vaikka kävin suihkussa suljetun oven takana. Yöksi toki tuli makkariin nukkumaan. Aamuyöllä se kyllä heräsi tavallista aiemmin puuhaamaan omiaan, mutta aika aikaisinhan se olikin mennyt yöunille. Ja kiltisti se pureskeli vain omia lelujaan ja oli ihan hiljaa. Välillä sen piti kylkeä kääntäessä nostaa tassut sängynlaidalle ja kärkkyä, josko pääsisi mukaan. Ei päässyt, tänäkään yönä, vaikka niitä nappisilmiä onkin äärettömän vaikea vastustaa. Nojoo, siinä vaiheessa se kyllä taisi kärkkyä vain leikkikaveria, ei unipaikkaa.

Tiina

Kuru-Kaivuri:

Kirsun kanssa:

Kivikasassa:

Sahanpuruissa möyrintää: