Jälleen kakkavaroitus:

Puuh. Edellisestä ripulista juuri päästiin, kakat olivat olleet normaaleja jo monta päivää, ja taas se iski.Ehdittiin antaa matolääkekin välissä, eikä vatsa siihen sanonut mitään. Lauantai-iltana lähdin vielä myöhään käyttämään Kurua pikaisella iltapissalla. Nostin sen takapihan aidan yli ja oltiin lähdössä kävelemään, kun jostain syöksyi jalkoihin B-rapussa asuva gööttipentu. Se kerkesi rähistä vähän Kurulle, kun mulla kesti tajuta, mitä tapahtui. Nostin kyllä Kurun heti syliin, kun tajusin, mutta tilanne oli tosi nopea. Gööttipennun omistaja tuli onneksi nopeasti noutamaan omansa, pentu oli tainnut karata, sillä omistaja oli parkkipaikalla huutelemassa, siellä ei varmaan kukaan huvikseen pentua pidä irti. Tämän jälkeen Kuru säntäsi vauhdilla yhdelle vakiokakkapaikalleen ja tekikin vesiripulit. :/ En sitten tiedä, voiko tuollainen säikähtäminen laukaista ripulin, mutta Kurun sydän kyllä hakkasi kovaa, kun se siinä sylissä oli turvassa. Ripuli jatkui vielä illalla ja yöllä, mutta aamulla kakka olikin jo "sinappia", ja toivottiin että tauti menisi yhtä pian ohi kuin viimeksikin.

Sunnuntaipäivä menikin mukavasti, Kurun vatsa ehti parantua jo sen verran että se teki normaalit kakat, mutta yöllä iski taas ripuli. Ehdin jo päivällä soittaa kasvattajalle ja ihmetellä uutta tautia ja varsinkin "ihmeparantumista". Maanantaiaamuna kakka oli taas jo kiinteämpää ja illalla Kuru teki normaalin kakan - kunnes taas ripuloi tiistaiaamuna. Siinä vaiheessa päätettiin lähteä lääkäriin, kun vaihtelu oli niin kummallista eikä riisidieetti Tehobaktin kanssa näyttänyt riittävän. Rokotuksetkin nyt sitten myöhästyivät tämän takia, keskiviikoksi meillä oli alunperin varattuna aika, mutta sairasta pentuahan ei voi rokottaa.

Eläinlääkäriin päästiin illalla, ja lääkäri lähinnä rauhoitteli meitä. Lääkäri tutki Kurun vatsan ja mittasi lämmön, ja totesi, että on se ainakin virkeä. ;) Kurun mielestä eläinlääkärillä oli siis tosi kivaa, kun siellä oli ihmisiä ja kaikkea! Kurua vaan kiukutti, kun tyhmät omistajat eivät päästäneet muiden eläinten luokse. Lääkärihän se vasta kiva olikin Kurun mielestä, kun tervehti ja rapsutti ja antoi vielä namiakin! (Canikur-tabletteja, jotka Kuru veti järjettömällä vauhdilla. :D) Lääkäri antoi Kurulle mukaan Canikur-kuurin ja ohjeen, että paastotetaan ensin 12 tuntia ja sitten pieniä riisiannoksia monta kertaa päivässä. Ihan hyvä, että tuli käytyä lääkärillä, ei tarvitse olla enää huolesta sykkyrällä. Me oltiin varmaankin annettu liian isoja annoksia sitä riisiä aiemmin, vaikkei nyt hirveän paljoa kerralla annettukaan. Vähän riiviö Kuru oli nukkumaanmenoaikaan, kun ei saanutkaan iltaruokaa, mutta rauhoittui sitten kuitenkin. Yöllä oli tullut jo kaksi pientä kiinteää kasaa, eli ripulia ei ainakaan tällä hetkellä ole. Jospa se tästä rauhoittuisi. Kyllä vaan pisti huolettamaan, kun pikkupennun vatsa ei lähtenytkään heti parantumaan..

Harmittavaan aikaan tuo ripuli osui myös sikäli, että oltiin sovittu tapaaminen sunnuntaiksi Kuura-siskon kanssa. Piti päästä vähän harjoittelemaan jäljestämisen alkeitakin, mutta sairaan pennun kanssa ei tietenkään lähdetty. Eikä tietenkään haluttu tartuttaa siskoakaan! Tämä alkuviikko on siis mennyt lähinnä huolehtiessa sairaasta pennusta. Jospa loppuviikosta päästäisiin jo treffaamaan muita koiria.

Niin! Melkein unohtui, että bussimatkat eläinlääkäriin ja sieltä kotiin menivät hienosti. Ei mitään kuolausta tällä kertaa, ja ihan hiljaa Kuru oli matkat molempiin suuntiin. Kuru matkustaa edelleen meidän sylissämme, koska minusta tuntuisi ikävältä pitää koko ajan hihnaa tiukalla kun Kurua kiinnostaisi tutkia koko bussi ja moikata kaikki matkustajat. Saa nähdä, miten se tottuu lattialla olemiseen.. Kyllä sitä on totutuksen vuoksi siinäkin pidetty, mutta helposti myös äänijänteet aukeavat silloin. Metrossa ja junassa se onneksi oli lattialla hiljaa ja rauhassa, joten toivoa ehkä on. ;)

Tiina