Maanantaina olikin jouluaatto. Kurulla oli jännät paikat, joka paikassa ruokia (ihme kyllä, se ei ekan illan jälkeen juuri nenäänsä pöydille tunkenut!) ja jänniä lahjasäkkejä. Jouluaterian aikana se sai syödä viimeisen poron kurkkutorven, naminam. Kun lahjoja ruvettiin jakamaan, se oli yllättävän kiltisti, ansaitsi kaksi omaa pakettiaan. Kovalla innolla se sitten avasi omat pakettinsa, repiminenhän on superhauskaa. Paketeista paljastui tennispalloja ja naudannahasta tehty "joulusukka", jossa oli naudannahkatikkareita. Kuru oli onnessaan, sen lapsuus kun on ollut niin onneton, kun sillä ei ole koskaan ollut omaa palloa. Kaikkia muita leluja kyllä, mutta ei palloa. Puruluutkin menivät hyvin kaupaksi. Taisi olla aika jännä päivä, kun Kuru oli niin kiltisti.

Muuten Kuru sitten riiviöikin joulun aikana enemmän kuin riittävästi. Kuusta se ei sentään tuhonnut, ei oikeastaan osoittanut kauheasti kiinnostusta sitä kohtaan. Mutta kaikkea muuta se sitten tekikin, söi kaksia tossuja, kassia, mattoja jne. Siellä tosin kurikaan ei ole yhtä tiukkaa, ja jos ei itse oltu paikalla komentamassa, niin taisi se kieltäminenkin olla vähän lepsumpaa. ;) Aika riiviöpentu. Mutta jotain hyvääkin, yöt se nukkui todella hyvin, ei mitään piippaamisia, ja päivälläkin se moneen kertaan malttoi rauhoittua päiväunille varsinkin, kun oltiin muutama päivä jo oltu kylässä. Taisi kotiutua sekin, kun unipaikaksi kelpasi lopulta jopa sohvanvierus, kun aiemmin oli pakko olla sen verran kauempana, että näki kaikki ihmiset, eikä ollut kuitenkaan liian lähellä.

Tapaninpäivänä ajeltiin Mustavuoreen tapaamaan Halla-lapinkoiratyttöä. Koirat juoksivat metsässä tukka putkella onnessaan - Kurulla oli kerrankin leikkikaveri, joka pysyi sen vauhdissa. Jännää oli huomata myös se, että Kuru pysyi tosi lähellä. Se ei uskaltanut lähteä yhtä kauas kuin Halla, jolle tuo metsä oli ihan tuttu paikka. Monesti se sitten katsoikin meitä vähän kauempaa, katsoi Hallan perään ja tuli sitten meidän luokse, kun totesi Hallan menevän liian kaukana. Liikkis pieni poika. Hienosti se myös tuli luokse, kun vastaan tuli ihminen, olen aika ylpeä! Tosi kiva lenkki, ja teki ihan hyvää kyllä meille ihmisillekin..

Torstaina Kuru tapasi Umbran pitkästä aikaa. Kuru kyllä tunnisti kaverinsa heti, kun kulman takaa tuli. Kuru ei millään malttanut kävellä riekkupaikkana olleelle pellolle, joten meidän piti kantaa (n. 14-kiloista!) rötkälettä aika pitkäkin matka. Onneksi meitä on kaksi... En kuitenkaan halunnut päästää Kurua riekkumaan hihnassa. Pellolla pennuissa sitten olikin melkoisesti vauhtia! Umbra ja Kuru ovat tosi tasaväkiset kaverit, ja leikkityylit taitavat sopia aika mainiosti yhteen. Nähtiin sekä hurjaa takaa-ajoa että painia. Torstai-iltana lähdettiin sitten kotiin Puistolasta. Oli muuten aika väsynyt pikkukoira illalla, vaikka se olikin nukkunut Puistolassa ihan reilustikin päiväunia.

Tänään ajettiin vielä Haltialaan tapaamaan Minttu-lapinkoiraa. Kuru ei taas meinannut malttaa kävellä nätisti pellolle asti, mutta jotenkin sinne sitten kumminkin päästiin. Aluksi leikki näytti ihan hyvältä ja tasaväkiseltä, mutta sitten pimahti hormonihirmun päässä. Kuru yritti jatkuvasti nylkyttää Minttua, joka näytti kyllä ihan reippaasti hampaita, murahteli ja komensi Kurua, joka ei tajunnut yhtään mitään. Minäkin kyllä komensin Kurua (ja musta lähtee myös aika paha ääni), mutta ei mitään vaikutusta. Huoh. Leikkivät ne sentään välillä, mutta voi Minttu-parkaa. Vähän lyhyeen jäi se lenkki sitten. Toivottavasti tämä on ohimenevää.. Kiitoksia Viiville ja Mintulle, toivottavasti seuraava kerta on vähän mukavampi!

Tiina

Pikkuenkeli joulukuusen vieressä, kun matot eivät vielä olleet rullalla formulan juoksureitillä:
1164719.jpg

Ensimmäinen joululahja:
1164724.jpg

Kurun ja Hallan vauhtia:
1164732.jpg

Kuru ja Umbra:
1164733.jpg

Kuru ja Minttu:
1164734.jpg