Perjantai-iltana kävi ikävästi: iltalenkillä tuli vastaan koira, jonka omistaja päästi sen suoraan Kurun iholle. Näin koiran jo kauempaa, ja Kurukin huomasi, joten lähdimme tien toiselle puolelle karkuun. Olin selkä toiseen koiraan päin ja keskityin Kurun namittamiseen, kun yhtäkkiä huomasin, että fleksin naru viuhuu ohi ja vieras koira onkin Kurussa kiinni. Haisteli vain, ei ollut aggressiivinen, mutta kuitenkin. Omistaja se varsinainen ääliö olikin, kun sanoin, ettei päästäisi koiraansa. Rupesi nillittämään, että miksei, ja mölisi vielä, että antaa nyt niiden haistella. Kun totesin aika tiukkaan sävyyn, että minä päätän, kuka mun koiraa tapaa ja missä (ja että meillä ei tavata muita koiria hihnassa), tajusi vihdoin lähteä. Huuteli sitten vielä perään, että koiraparka, koiraparka. Huutelin takaisin, että meillä on ihan muut koirakaverit. Otti päähän aivan järjettömästi, täällä 99% ohittaa tosi hienosti ja monet vielä väistävät, kun huomaavat, että meillä eivät ohitukset ole vielä ihan hallussa. Tuo sitten tunkee iholle, vaikka näkee ihan selvästi, että lähdetään karkuun ja juttelen Kurulle, että ohi, ohi! Voi olla taas ohittamisopettelussa hommaa, kun Kurulle suurin ongelma on siinä, että se haluaisi tavata kaikki. Nyt se sitten sai tavata, ja jälleen päästään opettelemaan alusta. Huoh.

Lauantaina Kurulla oli jälleen vuorossa pentukurssi. Tälläkin kertaa harjoiteltiin kontaktia ja ohittamista - tosi hyödyllisiä harjoituksia meille. Jonkin verran molemmat ovat jo hallussa (eli Kuru ainakin tietää mistä on kyse), mutta harjoitusta tarvitaan vielä rutosti. Harjoiteltiin myös "kiellettyä makupalaa", keskelle hallia laitettiin herkkupurkki ja jokainen kävi vuorollaan taluttamassa oman koiransa vierestä, kielsi kohdalla ja houkutteli namilla muualle. Tässä tosiaan huomasi, että meidän ahne joulupossu ei ole pehmeimmästä päästä, se ensimmäisen kerran kielto ei tosiaan vaikuttanut enää toisella kerralla, vaan ihan samalla tavalla yritettiin kupille. Tällä kertaa luoksetuloa harjoiteltiin kujassa: koirakot jaettiin kahteen ryhmään, toiset toiselle puolelle ja toiset toiselle. Väliin jäävän kujan toiseen päähän jätettiin koira ohjaajalle ja juostiin kohti hallin päätyä. Tällä kertaa Kuru jopa tuli mun perään - tosin vain mennäkseen hallin päässä kiinni olleen ohjaajan koiran luokse. Sieltä tosin tuli rähähdys jo kauempaa, joten Kuru tuli mun luokse. Ihmeitäkin tapahtuu..

Kurssin jälkeen lähdettiinkin vaihteeksi junalla kohti uutta leikkipaikkaa. Käytiin Viiman ja Myryn kotimaastoissa riekkumassa. Pojat päästivät pahimmat höyryt kentällä juostessaan ja sitten päästiin metsälenkille. Kuru pysyi ihan hienosti lähellä, ja juoksi poikien kanssa onnessaan. Todella kiva reissu, ja upeat lenkkimaastot. :) Poispäin päästiinkin autolla, joka saatiin joulun ajaksi lainaksi mun isältä. Käväistiin nopeasti kotona ja suunnattiin nokka kohti Puistolaa, minne mentiin Riston vanhempien luokse joulun ajaksi.

Sunnuntaina Kuru tapasi jälleen naapurin bokseripennun, mutta meni ihan höpöksi koko tapaaminen. Meidän hormonihirmulla ei ollut mikään muu mielessä kuin nylkyttäminen. Ja se pentu on 4,5 kk vanha.. Kun leikkimisestä ei näyttänyt tulevan sitten mitään, päätettiin viedä Kuru vaan sisälle jäähylle. Huoh. Ei se kauaa saanut pentuparkaa kiusata, nähtiin onneksi aika pian, ettei siitä leikkiä tule ollenkaan.

Tiina