Alkuviikko meni Kurulta aika pitkälti nukkumiseen, viikon riekkumisista ja kahden päivän hoidosta toipumiseen tarvittiin paljon unta. Muutamalla pidemmälläkin lenkillä Kurun iloksi käytiin. Samalla saatiin harjoiteltua luoksetuloa, ja monta mahtavaa luoksetuloa Kuru tekikin! Uusilla nameilla (haisevaa kuivattua kalaa) saattoi tietysti olla jotain tekemistä asian kanssa. ;)

Lauantaina Kuru pääsi leikkimään pitkästä aikaa naapurin labradoritytön kanssa. Kuru rupesi jälleen riekkumaan heti Kailin nähdessään, eikä meinannut millään hiljetä. Matkalla riekkupaikalle Kuru ei tosin oikein tiennyt, olisiko vetänyt eteen- vai taaksepäin, kun takana oli ihana leikkikaveri ja edessäpäin se kiva riekkupaikka. :D Mielettömät juoksu- ja painileikit Kurulla ja Kaililla olikin, eikä Kuru edes yrittänyt nylkyttää. Siihen tosin saattoi vaikuttaa se, että Kaili antoi kyllä reippaasti hammasta heti kun Kurun nenä vietti liikaa aikaa hännän alla. Hyvä Kaili! Tunnin riekkusession jälkeen ihmisillä oli niin jäiset sormet, että oli pakko lähteä sisään. Kuru oli jostakin syystä taas aika sippi kotiin päästyään.

Tänään kävin ilman Kurua katselemassa lappalaisporukan hakutreenejä. Touhu näytti mukavalta ja porukka samoin, sinne me voitaisiin Kurunkin kanssa suunnata. Pitää vain saada kyyti tai auto lainaksi, ne metsät kun eivät ihan ovelta ala, ja koiran pitää odottaa vuoroaan jossakin. Täytyy pistää harkintaan myös häkin hankkiminen, ilman häkkiä en kyllä uskalla Kurua laina-autoon jättää..

Illalla käytiin kolmestaan lenkillä, kun oli satanut lunta! Ensin mentiin niemenkärkeen, missä Kuru sai riehua jonkin aikaa, ja lähdettiin siitä rantapolkua pitkin eteenpäin. Kuru sai olla koko matkan irti, käytiin "pellolla" riekkumassa ja käännyttiin sitten takaisin päin. Tosi hienosti Kuru tuli, kun sitä kutsuttiin, eikä kovin montaa kertaa antanut meille tilaisuutta mennä piiloon, vaikka se saattaakin hukkaantua tutuissa paikoissa.. Oltiin jo melkein kotona, kun Kuru sai jälleen kerran hirveän juoksuhepulin ja hups - sen edestä lähtikin rusakko juoksuun. Kuru ei kuullut mitään luoksetulokutsuja, mutta ei se kyllä tainnut sen rusakon perässä edes juosta. Pian se tulikin takaisin. Taisi vaan se juoksemisen ilo vallata, ei se näyttänyt sitä rusakkoa ajavan, onneksi. Kurulla taisi olla hauskaa, ja kotonakin se rauhoittui pienen riekkumisen jälkeen taas nukkumaan.

Tiina