Kuru tapasi taas perjantaina naapurin Kailin. Tälläkin kertaa Kuru päätti availla ääntään jo valmiiksi heti nähdessään Kailin pihalla.. Ristokin kuuli sisään saakka, kun Kaili ilmestyi pihalle. Aika pian Kuru kuitenkin älysi taas, että hihnassa ei pääse moikkaamaan, eikä sillä kiskomisella ja ölinällä pääse yhtään eteenpäin. Kohtuullisen hienosti se käveli sitten riekkupaikalle saakka, vaikka yrittikin aina välillä, jos tällä kertaa pääsisi moikkaamaan. No, ei ainakaan yritystä puutu.

Nyt olikin pennuissa reilusti vauhtia, nähtiin kovia takaa-ajoleikkejä sen ärinä-murina-painin lisäksi. Selvän eron huomaa kyllä Kurun käytöksessä, kun se leikkii eri kavereiden kanssa. Aikuisten Viiman ja Myryn kanssa sille ei tulisi mieleenkään murista leikkiessään, mutta Kailin kanssa sitä uskaltaa tehdä turvallisesti. Ne ovat niin tasapuoliset leikkikaverit, että voivat rauhassa keskenään äristellä leikillään. Kaili erehtyi jossain vaiheessa etsimään kepin pusikosta, ja Kuru kävi vaan suvereenin röyhkeästi ryöstämässä kepin suoraan Kailin suusta. Kaili ei onneksi ole keppihullu niin kuin Kuru, mutta melkoinen ego tuolla meidän äijällä..

Lisäksi pentujen mielestä oli ihan äärettömän kivaa käydä merenrannassa läträämässä, sitä ne tekivätkin moneen otteeseen. Rannassa on sellainen puolen metrin kokonaan sula vyöhyke, sitten alkaa hyvin heikko jääsohjo. Ylläri ylläri, Kuru päätti tietysti lähteä sinne jäälle! Se juoksi ihan jään reunalle saakka, 15 metrin päähän rannasta, ja mua hirvitti. Ranta on tosin onneksi hyvin matala, mutta siitä huolimatta sain olla ihan sydän kurkussa. Tyyppi ei sitten edes tullut kutsusta, ja mikä kurjinta, se ei totellut edes pilliä. Sitä pilli-luoksetuloa on kuitenkin harjoiteltu ruokakupilla satoja kertoja. No, tuli se lopulta, kun huomasi mun lähteneen kauas karkuun odottelemaan. Tätä episodia lukuun ottamatta Kurulla oli ihan yllättävän hyvin korvat päässä, se tuli varmaan 80% kerroista kun kutsuin sitä nimeltä - sitä luoksetulosanaahan ei tuollaisissa tilanteissa viitsi edes yrittää käyttää. Ihmeellistä, mutta hyvä tietysti näin.

Kuru on nyt muutamana päivänä peräkkäin yllättänyt muutenkin hienolla käytöksellä. Se on ohittanut monta koiraa ihan hipihiljaa! Välillä ollaan päästy jopa kokonaan kontaktissa toisten koirien ohi, useimmiten se kuitenkin yrittää vielä sinkoilla muiden luo, mutta on kuitenkin hiljaa! Ja se on kaikista tärkeintä, eiköhän se sinkoilu sitten saada kuriin. Tosin sinkoilukin on vähentynyt reilusti, ja usein se muutaman pyynnön jälkeen muistaa ottaa kontaktinkin. Hyvä Kuru! Toivottavasti tämä hieno käytös jatkuu.

Tiina

Ainiin. Oli fantastinen helmikuinen sää, plusasteita jotain kolme ja vettä on tullut viikkokausia kuin esteristä. Lopputulos vesi- ja mutapainin jälkeen oli tällainen: