Keskiviikkona oli ensimmäinen kerta isojen poikien oikeaa koulua. Päästiin siis mukaan Lauttasaaren koirakerhon jatkopenturyhmään. Paikalla olikin mieletön määrä koiria, koska kaikki kerhon treenit ovat yhtä aikaa samalla kentällä. Meidän ryhmässä taisi olla 11 koiraa, muita ryhmiä oli ainakin viisi. Melkoinen häiriö siis. Kuru kuitenkin suostui syömään jopa melko paljon namia. Ehkä siinä tapahtui se sama ilmiö kuin näyttelyissäkin, kun on tarpeeksi koiria, niitä kaikkia ei voi vahdata. Tällä treenikerralla ei paljoa tehty, kun selviteltiin käytännön asioita: kurssimaksuja, mitä kukin koira osaa, mitä ongelmia on jne. Ohjaaja ehdotti meille taas sitä vähän sivummalle menemistä (siinä tilassa ei olisi kyllä kymmentä metriä pidemmälle edes päässyt), mutta totesin ettei se auta tähän. Kuru kuitenkin ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana jaksoi keskittyä välillä ihan hienosti yhteiseen tekemiseen. Lähinnä harjoiteltiin katsekontaktia ja istumista. Kun namit eivät enää maistuneet, kepin voimalla vielä pystyttiin jotain tekemään. Selvästi huomasin sen, että eniten Kurua häiritsee se, että muut koirat liikkuvat. Kun ne pysyvät paikallaan, on helpompaa keskittyä muuhun. Joka tapauksessa, paremmat treenit kuin pitkään aikaan. Jospa se tästä!

Oli niistä treeneistä kotioloissakin selvästi hyötyä. Kuru ei siellä siis haukkunut muita koiria, muutaman kerran avasi ääntään, kun turhautui (ja piipitti sitäkin enemmä). Kun oltiin tulossa kotiin päin ja odoteltiin bussipysäkillä toista kyytiä, takaapäin pääsi yllättämään pieni villakoira pitkässä narussa. Se tuli metrin päähän Kurusta räksyttämään, ja Kuru katsoi vaan hölmönä päästämättä pihaustakaan! Vähän heilutti häntää ja katseli innokkaana, mutta ei vastannut räkytykseen. Jippii!

Torstaina Kuru meni hoitoon Kirsulaan, kun meillä oli jokavuotisen perinteen mukaista menoa (opiskelijabileet). Hyi meitä. Joka tapauksessa jälleennäkeminen oli koirilla iloinen, Kuru ei millään olisi malttanut odottaa leikkimään pääsyä, kun ensin käytiin pienellä hihnalenkillä. Vauhtia riitti jo meidänkin nähden, mutta kuulemma sama homma jatkui yötä lukuunottamatta koko ajan. Perjantaina aamupäivällä tuli hauska tekstiviesti, jossa Kirsu kertoi Kurun ensin riehuneen kaksi tuntia pihalla ja sitten olleen melkein kaksi tuntia hihnalenkillä mammojen kanssa - ja kotiin tultuaan tyyppi jatkoi vaan riekkumista! Niin tyypillistä Kurua. :D Hyvin se oli syönytkin hoidossa, mikä oli tosi helpotus, kun kotona on tosiaan nirsoillut niin paljon, että oli laihtunut turhan paljon. Kotiin päästyä Kuru nukkui taas koko illan ihan sikeästi, piti herättää varta vasten iltalenkille. Vielä tänään on ollut väsymystä havaittavissa. Hauskaa sillä siis oli selvästi ollut. Kiitos Kirsulle hyvästä hoidosta!

Tänään myös ilmoittauduttiin Liehkun tokopäivään, joka on 10.5. Siellä päästään harjoittelemaan arkitottelevaisuutta, kouluttajilla toivottavasti on hyviä vinkkejä ohituksiin ja muutenkin muiden koirien kohtaamiseen. Onneksi keskiviikkona näkyi jo joitakin merkkejä siitä, että toivoa on, joten tuolle tokopäivälle on paljon odotuksia. Ja olisihan se kiva saada jotain vinkkejä niiden tokoliikkeidenkin opetukseen, vaikka taitaa mennä tosi paljon aikaa siihen, että niitä voidaan oikeasti ruveta treenaamaan häiriössä. Mainiota, että Laura järjestää tällaisia, ei taitaisi muuten tulla mentyä ammattimaisten kouluttajien opetukseen. :)

Tiina