Keskiviikkona oli taas ohjatut tokotreenit Lauttasaaressa. Tällä kertaa harjoiteltiin luoksetuloa ja hyppyä. Olin jo varautunut siihen, että Kuru ei kuitenkaan toimi luoksetulossa, mutta jälleen se yllätti positiivisesti! Aluksi oltiin harvassa rivissä, ja jokainen vuorollaan kutsui koiran luokse, kun ohjaaja piti hihnan päästä kiinni. Me otettiin vähän etäisyyttä riviin varmuuden vuoksi, enkä juossut kovin kauas. Kuru kuitenkin tuli suoraan mun luokse ja leikki innoissaan. Turhaan epäilin, hieno pieni mies. Tätä harjoitusta tehtiin pari kertaa. Odotellessa me mentiin Kurun kanssa vähän kauemmaksi kentältä niin kuin ohjaaja viimeksi neuvoi, ehkä se auttoi Kurua keskittymään pidempään. Se nimittäin jaksoi suurimman osan ajasta tosiaan tehdä mun kanssa yhdessä hommia, jippii! Välissä tehtiin myös tuttuja kontakti/ohitustreenejä, joissa mentiin lomittain kahdessa rivissä ja kierreltiin toisten koirakoiden ympäri. Kuru oli ennätyksellisen hyvä näissäkin treeneissä. Ei se nyt ihan nappiin mennyt, mutta tosi hyvin meidän normaaliin tasoon nähden. Luoksetuloa treenattiin myös kahden koirarivin keskellä, Kuru tuli hienosti jälleen luokse, vaikka olikin selvästi kuumasta uupunut.

Väliajalla me myös kokeiltiin vähän kotona harjoiteltua perusasentoa, joka on aiemmin tuottanut ongelmia. Kuru tuli todella nätisti sivulle, ihan suoraan ja tarpeeksi lähelle! En tiedä, mitä tein itse eri tavalla, mutta joka tapauksessa hienosti meni. Myös tokohyppyä päästiin kokeilemaan, Kurulle ei tuottanut mitään vaikeuksia hypätä, ei pelottanut eikä epäilyttänyt, taisi olla jopa kivaa. Mielenkiinto alkoi tosin tässä vaiheessa olla jo muualla. Toisella kierroksella Kurua ei enää hyppääminen kiinnostanut, vaan maan haistelu oli mukavampaa. Hyppäsi se kuitenkin namin perässä yksin toiselle puolelle estettä, minkä jälkeen halusi vain haistella kenttää.. Lopuksi otettiin vielä pari luoksetuloa koirahäiriössä, ja viimeinen onnistui mainiosti. Hyvä juttu, treeneistä jäi taas positiivinen mieli, toivottavasti myös Kurulle. :)

Torstai-iltana treffattiin taas naapurin Kaili niemenkärjessä, pitkästä aikaa. Pikkuisen oli teinikoirilla vauhtia! Enpä muista, koska ne olisivat noin päättöminä viimeksi juosseet. Ainahan niillä on vauhtia, mutta nyt oli ihan ylimääräinen vaihde. Painiakin riitti. Lisäksi molemmat kävivät uimassa, Kaili on varsinainen vesipeto, mutta Kurukin kävi ainakin mahaa myöten vedessä kahlaamassa. Rannassa on pelkkä mutapohja, joten Kurusta tuli mustajalka. Kun ne sen jälkeen painivat mullassa, oli näky (ja haju..) vähintäänkin mielenkiintoinen. Kuru vietti treffien jälkeen suihkussa hetken jos toisenkin. Vaan taisi se olla iloinen kaverinsa näkemisestä.

Tiina

Mutaleikkien lopputulos. Voin melkein kuulla viheltelyn tätä kuvaa katsoessa.. "Mitään en oo tehnyt."


"Hähhähhää, onnistuin!"