Laiska ja kiireinen emäntä ehtii tilittää vasta nyt mahtavan reissun:

Perjantaina lähdettiin siis kohti Oulua, edessä reilu 600 kilometriä. Me suunnattiin ensimmäisenä iltapäivällä Kirsulle, jotta teinikoira sai toteuttaa itseään ja riehua emonsa kanssa kaksi tuntia takapihalla. Voi Kirsu parkaa, ei taida olla siitä pihasta paljoa jäljellä Kurun vierailujen takia.. Koirat riekkuivat, ihmiset juorusivat ja ruokaakin saatiin, kiitoksia. Auto jäi Beana-mummon ja Kirsun perheenjäsenten vahdittavaksi tienvarteen, kun me suunnattiin Kirsun ja Tiitun kanssa Pakilan Teboilille, mistä oli lähtö klo 16 maissa. Sinne kokoontuivat myös Marja ja Stahpi, Katja ja Kuura sekä Taina ja Potti. Heti alkuun tuli mielenkiintoisia uutisia, kun saatiin tietää että meille tarkoitettu vuokra-auto oli kolaroitu ennen meidän vuoroa, ja tilalle saatiin sitten pienempi. Siihen kuitenkin ahtauduttiin, kuski-Janikan Joonas ja Marjan Stahpi häkkeihin takatilaan, Risto, minä ja Kuru sekä Katja ja Kuura takapenkille, Kirsu ja Tii, Taina ja Potti ja Marja keskipenkille. Etupenkillä matkusti boksissaan käsittämättömän suloinen Janikan kasvatti, luovutusikäinen Mikki, joka oli menossa Oulun lähelle. Mäntsälästä mukaan hyppäsivät Muska ja Vasmi, ja Jyväskylästä vielä Kiisi ja Nuka. Tiivis tunnelma siis oli, mutta sitäkin hauskempaa!

Perille saavuttiin muistaakseni yhden jälkeen yöllä, ehkä hieman väsyneinä. Varattuna oli kahden ja seitsemän hengen mökit, tuomarit Muska ja Janika seniiliosaston koirineen ;) (Vasmi ja Joonas) majoitettiin kahden hengen mökkiin, Katja ja Taina koirineen menivät isomman mökin takahuoneeseen, Kiisi ja Kirsu jäivät vuodesohvalle tupaan ja Marja, Risto ja minä kiipesimme parvelle Kurun kanssa yöksi. Kurua ei viitsinyt jättää tupaan ahdistelemaan kolme viikkoa aiemmin juoksunsa lopettanutta Nukaa, ja Stahpikin pääsi eteisestä ihmisten luokse tupaan yöksi. Parven kulkuaukko suljettiin Kuuran häkillä, ja Kuru nukkui siinä missä parhaalta tuntui.

Lauantaina herätys oli aivan liian aikaisin, unta taidettiin saada viisi tuntia. Jopa pukeminen tuntui olevan ylivoimainen ponnistus, vaikkei periaatteessa väsyneeltä tuntunutkaan, aivokapasiteetti oli vaan vajavainen.. Hyvin ehdittiin kuitenkin Katselmuspaikalle, omaan vip-parkkiin puun alle. ;) Kurun luokka eli junioriurokset oli heti aamusta. Kuru käyttäytyi todella upeasti Riston kanssa kehässä, olin aivan äärettömän ylpeä! En voinut olla kehumatta kaikille vieressä seisseille tutuille jatkuvalla syötöllä, kun Kuru jopa ravasi nätisti muiden koirien kanssa! Aivan uskomattoman hieno suoritus. Tällä voi leijua ainakin pari viikkoa. Ei Kuru jatkokehään enää päässyt, mutta sitä en odottanutkaan, joten olen tosi tyytyväinen. Arviokin osui Kurusta nappiin, juuri tuollainenhan se on (tosin rakenneasioistahan minä en ymmärrä hölkästäkään).

Tällaisen arvion lappalaiskoirakasvattaja ja -harrastaja Marja Koskinen siis antoi Kurusta:
"Vielä kovin "keskeneräinen". Kaunisturkkinen. Hyvin kulmautunut takaosa. Hieman niukka edestä. Takavarpaat kääntyvät hieman ulospäin. Sukupuolileima saisi olla vakuuttavampi sekä luusto vahvempi. Kaunis pää. Seistessä selkä usein hieman köyryssä, mutta liikkeessä hyvä selkälinja, tosin ahdas takaa."

Kummallisella tavalla iloisin olen siitä, että Kurun turkkia kehuttiin! :D Kerrankin, vaikkei sillä paljoa sitä karvaa olekaan. Tykkään kyllä, ettei sitä enempää tarvitsekaan olla. Tuolla pärjää hyvin, hyvä että muutkin tykkäävät. Ilman ruusuketta (heh, tästähän vitsailtiin, että ruusukkeetta ei kotiin pääse!) ei kuitenkaan tarvinnut lauantaina lähteä, sillä Kuru oli lauantain nuorisoluokkien eteläisin urososallistuja (=sillä on kahjoimmat omistajat). Kurusta siis tuli Etelän Tumma Ylkä, ja saatiin oikein hieno ruusuke. Kehän jälkeen käytiin myös valokuvattavana melkein ammattilaisen luona studiokuvissa, jotka taisivat onnistua. Lauantaina kehässä pistäytyi Kuura-sisko, jonka arvioi meidän kuskina ollut Janika. Pienet piirit, heh. ;) Junnunartuissa loppukehään eli viiden parhaan joukkoon pääsi yksi liehku, Liehkun Ailegas Bievla, muuten tutuille ei tullut menestystä.

Mökille päästyä käytiin lauantaina lenkillä melkein koko porukalla, ja siitäkös Kuru innostui. Se veti kuin hinaaja ihanien koirien perässä. Se ei ole koskaan käyttäytynyt niin huonosti. Kun se tarpeeksi monta kertaa jätti ärähdykset ja kiellot huomioimatta, karjaisin sille oikein antaumuksella, että nyt loppu perkele. Niin antaumuksella, että kanssalenkkeilijät ensin hätkähtivät, ja sitten katsoivat vähän pitkään. Vaan oli siitä hyötyä, Kuru kuitenkin tokeni, ja jaksoi lenkin puoliväliin kävellä edes kohtuullisen siedettävästi. Ei sille ole kyllä koskaan aiemmin tarvinnut niin rumasti sanoa, mutta se on todellakin kovapäinen koira sille päälle sattuessaan. Paluumatkalla se yritti taas vetää älyttömästi, mutta ei sentään niin paljoa kuin aluksi. Eritysesti se olisi halunnut leikkimään Tiitun, Nukan ja Vasmin kanssa, kun ne pääsivät kaahaamaan rannalla irti, mutta en voinut päästää, mukana olivat hihnassa Stahpi ja Joonas, eikä Kuru olisi varmastikaan älynnyt pysyä poissa niiden luota. Lauantai-iltana käytiin saunomassakin, ja katseltiin hienoja Katselmuskuvia samalla kun Janika kertoi vähän rakenneasioista. Oli kyllä valaisevaa, ja osasi sitä sillä hetkellä katsoa niitä kuvia vähän eri silmällä kuin normaalisti. Kiitos Janikalle, oli mielenkiintoista!

Sunnuntaina olikin enemmän vipinää, paljon enemmän koiria sunnuntain luokissa ja meidänkin reissupoppoosta suurin osa kehissä. Kuru oli ensimmäisen tunnin verran vähän levoton, mutta rauhoittui sitten omaksi itsekseen. Muska tuomaroi veteraaniurokset, joista melkein kaikki olivat mullekin tuttuja. Kehässä oli myös Janikan Joonas ja Kurun upea isä Savu, joka loppujen lopuksi voitti luokkansa! Hieno Savu, sillä luokkavoittajia olivat valitsemassa kaikki tuomarit yhdessä. Tii, Kuura ja Kuru osallistuivat Kaunein häntä -kisaankin, mutta menestystä ei "yllättäen" tullut. Meidän porukan ainoa pärjännyt oli ihana Nuka, joka sijoittui hienosti kolmanneksi avo2-nartuissa, neljänneksi tuli Liehkun Ulda. Eikä hävinnyt huonoille, toiseksi sijoittunut Luna liikkui todella, todella upeasti! Veteraaninartuissa pärjäsi Liehkun Nahani viiden parhaan joukkoon, tarkempaa sijoitusta en muista.

Ihme kyllä, sunnuntain runsaasta osallistujamäärästä huolimatta päästiin lähtemään ajoissa, jo neljän aikaan ajelemaan etelään päin.  Matkustajia taisi jo väsyttää melkoisesti, juttua, itkua ja naurua kyllä riitti. Vasta ihan matkan loppupäässä alkoi nuokkuminen. Janika jaksoi ajaa koko matkan yksin edestakaisin, ihan uskomaton saavutus niillä unilla ja kahden päivän melkein täyspäiväisellä tuomaroinnilla! Kiisi ja Nuka jätettiin kyydistä Jyväskylässä, Muksa (;)) ja Vasmi Mäntsälässä ja loput Pakilan Teboililla. Perillä siellä oltiin ennen puoli yhtä, käveltiin Kirsun luo hakemaan auto ja kotiin päästiin yhden jälkeen ja puoli kahden jälkeen nukkumaan. Ja seuraavana aamuna reippaasti yhdeksäksi töihin! Kuruakin taisi vähän väsyttää, kun se heräsi vasta puoli kahdelta seuraavana päivän aamulenkille, kun tulin töistä.

Kiitos koko reissuporukalle ja erityisesti "matkanjohtajille" Muskalle ja Janikalle! "Julkiset keskustelut", poronnahkahousumies, Poppasjuttu ja muut jäivät lähtemättömästi mieleen! Mieletön reissu, ja lähtisin kyllä heti uudestaan. Kahjo mikä kahjo. Meitä nimittäin katsottiin välillä hieman pitkään huoltoasemilla ja Katselmuspaikalla, kun pienen näköisestä minibussista purkautuu yhdeksän ihmistä ja parhaimmillaan yhdeksän koiraa. Hyvin me mahduttiin, ja oli NIIN kivaa!

Tiina