Lauantaina oltiin Järvenpäässä Muskan järjestämässä tokopäivässä. Paikalla oli neljätoista koirakkoa, arkitokopainotteisessa ryhmässä puolet ja tavoitteellisempien ryhmässä puolet. Liehkujen lisäksi oli muutama muukin lapinkoira paikalla. Kurun sisaruksista Junnu ja Kuura olivat mukana, Kuru ja Junnu osallistuivat arkitottisryhmään ja Kuura pätevänä tyttönä tavoitteellisempien ryhmään. Muihtu-kaverikin oli tavoitteellisempien ryhmässä mukana. Kouluttajina toimivat Tending-kennelin Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri. Pekka koulutti meitä arkitottelevaisuudessa ja Riitta tavoitteellisempaa ryhmää.

Aluksi päästiin Kurun kanssa tekemään yhtä kontaktiharjoitusta, Junnu-veli harjoitteli myös vuorollaan samaa hyvin tuloksin. Käveltiin löysällä hihnalla muiden koirakoiden ohi, ja kun Kuru tapansa mukaan kiskaisi jonkun luo ja hihna kiristyi, sitä piti kieltää ja kutsua luokse. Jos (ja kun..) Kuru ei totellut, hihnasta piti muistuttaa vähän nykäisemällä (satuttamatta koiraa). Sen jälkeen kutsuin taas Kurua ja palkkasin, kun se totteli. Muutaman toiston jälkeen hihnasta ei tarvinnut nyppiä, uskomatonta! Tietysti treenitilanne on ihan erilainen kuin mikään arkielämän tilanne, ja tuo treenitilanne tuntui vielä erilaiselta kuin tavalliset treenit, mutta joka tapauksessa loistava lopputulos. Tätä harjoitusta sitten pitäisi jatkaa kotonakin ja muissakin treeneissä. Jospa se siitä sitten lähtisi.

Seuraavaksi harjoiteltiin ohittamista. Siinä kyllä näkyi selvästi, kuinka lavastettu tilanne vaikuttaa. Kuruhan on muutenkin treeneissä kohtuullisen hiljaa, ei sen tarvitse räyhätä, kun koiria on useampia ja tilanteessa ollaan pidempään kuin ohituksen ajan. Joka tapauksessa, ihan uskomaton lopputulos saatiin tässäkin harjoituksessa. Ajatuksena oli siis se, että kävellään löysällä hihnalla ohi toisesta koirasta, mentaliteetilla "onneksi minun koirallani ei ole mitään ongelmia ohittamisessa". Pekka käski ajatella niin, että tietenkin koira käyttäytyy kauniisti, se on perusoletus. Ensimmäisellä kerralla Kuru vähän nykäisi harjoitusvastustajan suuntaan, mutta ei läheskään normaalilla kiihkolla. Toisella kerralla Kuru ohitti täysin välinpitämättömästi toisen koiran! Täysin uskomatonta! Tietysti se oli epänormaali lavastettu tilanne, mutta joka tapauksessa mieletön saavutus. Kuru siis pystyy siihen halutessaan, vaikka en olekaan siitä aina ollut ihan varma.. Se on niin älyttömän paljon toisten koirien perään, että en olisi ikinä uskonut. Se kuitenkin toimi. Muska kommentoikin mun naaman nähdessään jotain sentyylistä, että ilme oli ihan näkemisen arvoinen. Olin kyllä todella tyytyväinen.

Iltapäivällä päästiin myös harjoittelemaan hyppyestettä, ensin ihan matalalla ja asteittain korotettiin Kurun säkäkorkeuteen, joka on tokohypyn korkeusvaatimus. Hienosti meni, Kuru on joskus puoli vuotta sitten pentukurssilla hypännyt, mutta ei mitään sen kummempaa harjoitusta. Taitaa se tykätä hyppimisestä niin kuin juoksemisestakin. Ei sitä ainakaan pelottanut. Saatiin myös treeniohjeita sivulletulon opettamiseen. Meidän yritykset kun ovat yleensä päätyneet enemmän tai vähemmän vinoon perusasentoon. Toivottavasti näillä ohjeilla päästään sitten suoraan lopputulokseen. Vinkkejä saatiin myös ihan tavalliseen kotielämään, ja selväksi tuli myös se, että saa sitä koiraa komentaa ihan kunnollakin, jos se sikailee, huonosta omastatunnosta huolimatta.

Kaiken kaikkiaan oli loistava päivä! Näillä opeilla mennään sitten eteenpäin. Oli todella hyödyllistä, ja nyt on ainakin tavoite selvillä. Niihin välinpitämättömiin ohituksiin jos päästäisiin edes viidessä vuodessa, niin hyvä! :D Joka tapauksessa Kuru pystyy siihen halutessaan. Nyt vain treenaamaan, se on enää ohjaajasta kiinni. Kontaktiharjoituskin tuntui pätevältä, ja perusasentoa pitäisi kiireesti ruveta opettamaan. Olen tosi tyytyväinen koko päivän antiin ja Kurun käytökseen. :) Kiitokset Muskalle tämän järjestämisestä!

Kuru pääsi myös vähän nujuamaan 5-kuisen Sinna-pennun kanssa. Kuru oli tosi kiltisti, ei yrittänytkään mitään nylkytysjuttuja. Siinä ne makasivat maassa ja kiskoivat toisiaan poskivilloista kaikessa sovussa somasti, moneen otteeseen. Meidän kiltti pieni poika, ymmärsi selvästi ottaa huomioon pienemmän leikkikaverin. On sillä siis aivotkin. Takaisin päin Kuru sai matkustaa poikkeuksellisesti etujalkatilassa, kun heitettiin Marja ja Stahpi vähän lähemmäksi kotiaan. Siihenkin se sopeutui hienosti, alkumatkan jälkeen kävi siihen jalkoihin nukkumaan. Se alkaa olla melkoisen vaivaton matkakumppani nykyään.

Tänään käytiin vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkylässä. Paikalla oli vain kaksi koirakkoa meidän lisäksi, Viivi ja Minttu sekä Anna ja Sunny. Kuru oli ihmeellisen hyvin mukana meiningeissä, tosin halusihan se hirveällä innolla tervehtiä Mintun. Harjoiteltiin niitä vähiä asioita, jotka Kuru osaa, eli istu-maahan-seiso-katso. Vähän tehtiin myös luoksetuloja hihnan päästä, ja ne onnistuivatkin yllättävän hyvin. Ehkä päivällä tehdyillä treeneillä oli myös vaikutusta, harjoiteltiin nimittäin lelun avulla ja Kuru innostui leikkimään hurjasti. Tehtiin myös paikkamakuu "yhdessä" Mintun ja Sunnyn kanssa, välimatkaa siis kymmenen metriä.. Pidin kuitenkin itse koko ajan hihnan päästä kiinni ja aika oli melkoisen lyhyt, mutta joka tapauksessa hyvä suoritus Kurulta. Siihen on tainnut palata jokin into, nyt se on jo monissa treeneissä jaksanut kivasti tehdä juttuja yhdessä mun kanssa. Vaikka olisi se tänäänkin kovalla innolla mennyt Mintun ja Sunnyn perään..

Tiina