Kuru on onnistunut viikon aikana yllättämään positiivisesti monta kertaa. Viime viikonloppu vietettiin taas Karjalohjalla mökillä, ja tällä kertaa sujui lähes ongelmitta. Ei Kuru vieläkään saanut olla pihassa 24/7 vapaana, mutta vahdittuna se oli ihan nätisti, ja tuli terassille koiraporttien taakse pyydettäessä, oli siis melkein korvallinen! Ja kun ei ollut koiraseuraa, se jopa malttoi välillä vähän käyttäytyä. Viikonloppuna se ehti nauttia irtolenkkeilystä ja rannassa läträämisestä. Lauantaina tosin koettiin vähän ikävä yllätys, kun käytiin uimassa ja Kurulla oli ilmeisesti tylsää. Se juoksi ympäri rantaa niin kuin normaalistikin, mutta lähti sitten yhtäkkiä ensin toisen puolen naapurin pihaa kohti (siellä on aidan takana se kääpiösnautseri). Kun Risto lähti hakemaan Kurua sieltä, se juoksi päättömänä takaisin rantaan. Seuraavaksi se sai hepulikierroksellaan päähänsä hypätä toisen naapurin aidan yli (kyllä!) pihaan moikkaamaan. Nopeasti se sieltäkin onneksi takaisin tuli, mutta kylläpä yllätti. Ensimmäinen rantanaapuri ei ole ihan rannassa kiinni, toinen on, mutta piha on tosiaan suojainen ja aidattu.. Tämän jälkeen Kuru kytkettiin heppoiseen rantapöytään kiinni, ja ylläri ylläri, se veti pöydän kumoon, kun tulin uimasta ja kehtasin laittaa sandaalit jalkaan ennen kuin menin tervehtimään sitä. Siitä onneksi selvittiin ilman sen pahempia traumoja. Muuten Kuru oli onneksi kiltisti, mutta kyllä taas vähän kiehutti..

Sunnuntaina tapahtuivat sitten ne ensimmäiset positiiviset yllätykset. Ensinnäkin sunnuntaina lähdettiin päivällä mustikkametsään kykkimään, ja Kuru sai hillua irti. Se oli ihan kiltisti koko ajan lähellä, eikä sille tullut mieleenkään kadota minnekään, vaikka me oltiin tylsiä ja kykittiin lähes paikoillamme pitkiä aikoja. Normaalisti tuolla metsälenkillä menisi ehkä 45 minuuttia, nyt yli kaksi tuntia, kun poimittiin niitä mustikoita. Kuru ei tuntunut tylsistyvän paikalla pyörimiseen, vaan oli ihan nätisti, vaikka muuta epäilin. Ja minkä ihmeellisintä, se tuli kutsuttaessa luokse ihan heti ja mielettömällä vauhdilla! En tosiaan tiedä, mistä nyt tuulee.

Toinen yllätys tapahtui iltapäivällä, kun käytiin viimeisellä irtolenkillä ennen kotiinlähtöä. Käveltiin tukkitien päähän, ja oltiin jo kääntymässä tien päästä takaisin, kun hakkuuaukealta lähtikin alle 50 metrin päästä kaksi peuraa juoksemaan. Kuru lähti tietysti perään - mutta vain pari loikkaa, ja haukkui peurat paikaltaan mäennyppylän taakse. Ennen kuin ehdin edes sanoa mitään, Kuru kääntyi jo oma-aloitteisesti takaisin ja tuli vauhdilla luokse. Sydän taisi jättää lyönnin tai pari välistä, kun näin ne peurat ja koira lähti.. Me oltiinkin katsottu just vähän aikaisemmin siinä tiellä, että aika tuoreita peuranjälkiä. No, olivat tosiaan tuoreita. Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että Kuru tosiaan teki noin hienosti! Ei lähtenyt mihinkään kauas, ja tuli vielä oma-aloitteisesti takaisin.

Eilen illalla kävelin vähän turhan ajatuksissani parkkipaikan viertä iltalenkillä, kun Kuru huomasi rusakon ja lähti perään. Remmi lipsahti kädestä, kun en huomannut koko tilannetta. Karjaisin vain epätoivoisesti perään "Kuru EI" ajatuksella, ettei se kuitenkaan tottele. En osaa kuvailla sitä hämmästyksen määrää, kun Kuru pysähtyi sen verran, että kerkesin juosta tallomaan hihnan päälle, ettei se päässyt uudestaan rusakon perään. Kutsuin Kurun luokse ja palkkasin, ja ihme kyllä sille kelpasi palkka. Vähän se oli kyllä täpinöissään vielä tämän episodin jälkeenkin. Iltalenkin päätteeksi nähtiin vielä puun alla pikkuinen siili, jota piti haukkua häntä pystyssä. Kehtasikin mokoma rapistella. Valitettavasti en voinut antaa Kurun haukkua kovin kauaa niin lähellä asuintaloja, joten siili jäi edelleen tosi epäilyttäväksi otukseksi - siihen kun ei sattuneesta syystä voi mennä läheltä tutustumaankaan.

Viime perjantaina, ennen mökkiviikonloppua käytiin Tiitu-mammaa, Beana-mummoa ja Kirsua tapaamassa pitkästä aikaa. Ensin koirat saivat riehua pahimmat virtansa Kirsulan takapihalla, ja sen jälkeen lähdettiin peltolenkille. Kurun luottoluokitus tosin oli sen verran heikko, että se joutui lenkkeilemään liinassa. Se ei tuntunut menoa haittaavan, mutta hellettä oli sen verran, etteivät edes "kakarat" eli Tiitu 5-vee ja oikeasti kakara poikansa Kuru viitsineet kauheasti riehua. Tosin nähtiin niitä hepulikohtauksiakin.. Joka tapauksessa, tosi kivaa oli, kiitos Kirsu! Mökkimatkalla oli autossa uninen koira..

Sitten viime kirjoituksen ollaan käyty myös pari kertaa lappalaisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä. Molemmilla kerroilla ollaan nähty myös Kurun hieno Savu-isä. Vähän käy kateeksi isin keskittymiskyky, mutta kai ne geenit ovat myös pojalle periytyneet. Pitää vaan kasvaa ensin vähän. ;) Kuru tekee kyllä pätkittäin ihan kivasti, mutta kuumuus ja uudet vieraat koirat häiritsevät selvästi. Kentällä ollaan lähinnä treenailtu näitä samoja kuin aiemminkin, istu-maahan-seiso-paikka-täällä. Ja tietysti harjoiteltu "kumpi käsi" -temppua, joka tuntuu olevan Kurun mielestä aina yhtä kiva. Kun oppisi opettamaan nuo tokotemput yhtä hauskoiksi! Toisella kertaa mukana olivat myös Viima ja Myry. Niistä oli kyllä selvästi eniten häiriötä Kurulle - Kurun häntä kun rupesi heilumaan jo kun se näki isojen poikien Päivi-omistajan. Treenaaminen oli siis vähintäänkin haasteellista, kun jompikumpi pojista oli myös ulkona autosta. Vaan kyllä Kuru silloinkin hienosti välillä oli mukana hommissa, kyllä se tästä.

Tämänviikkoisten treenien jälkeen mentiin Viiman ja Myryn sekä Pena-lapinkoiranartun kanssa Haltialaan riekkumaan. Pena tosiaan on nimestään huolimatta narttu, ja kaikki koirat tulivat nätisti toimeen keskenään. Hauskaa niillä näytti olevan, ja oli mielettömän kivaa katseltavaa, kun neljä koiraa kaahaa ympäri peltoa! Harmi vaan, että ensimmäisen viiden minuutin jälkeen meidän pikku-uroksen päähän ei mahtunut muuta kuin se ihan nainen. Koko ajan piti yrittää nylkyttää (ja Pena on leikattu, joten ei varmasti tuoksu yhtään hyvältä) ja loppukin aika meni Penan takapuolessa kiinni. Huoh. Onneksi koirat intoutuivat aina välillä juoksemaankin, ettei ollut ihan pelkkää ahdistelua. Ja Pena reippaana tyttönä sanoi tietysti rumasti ahdistelijalle, mutta sehän ei Kurulle riittänyt.. Jännää, kun Kuru kuitenkin aina selvästi alistuu Viimalle ja Myrylle, mutta tohotti silti Penan kimpussa kuin herhiläinen, vaikka isot pojat olivat paikalla. Saa nähdä, kauanko tuo touhu jatkuu. Toivottavasti se on vain väliaikaista - mammoja Kuru ei onneksi ole ahdistellut muuten kuin juoksujen jälkeen.

Viime päivinä myös ruoka on kelvannut hyvin. Laura-kasvattaja kehottikin viime viikolla puhelimessa sanomaan Kurulle, että sen pitää syödä - tuntuu toimivan. ;) No, todellisuudessa taitaa olla kyse siitä, että kun saa tarpeeksi liikuntaa, niin ruokakin maistuu. Se mikä on tarpeeksi, on tietenkin Kurun mielestä eri asia kuin mun mielestä. Tai siis, me ei valitettavasti voida tarjota irtolenkkejä aamusta iltaan kotioloissa.. Jospa se kuitenkin tästä.

Tiina