Sitten viime merkinnän Kurun elämässä ei ole kummempia tapahtunut. Viime keskiviikkona käytiin jälleen vapaamuotoisissa tokotreeneissä, huonolla menestyksellä. Kurua ei kiinnostanut muu kuin piippailla muiden koirien perään, hyvin vähän se jaksoi keskittyä. Palkka sentään kelpasi välillä, ja lopuksi tehtiin ihan kelvollinen ryhmäpaikallamakuu, Kuru tosin kiinni ja minä hihnan päässä ja aikakin paljon lyhyempi kuin muilla. Mutta Kurun tasolle se oli ihan hyvä ja onnistunut paikkamakuu. Juuri muuta ei siltä kerralta voi onnistuneeksi sanoa. Asiaan tietysti saattoi vaikuttaa se, että viereisellä vinttikoiraradalla oli isohkot kisat käynnissä ja meidän tokotreeneihin käyttämälle kentälle ajoi vähän väliä joku parkkiin, kun vinttikoiraradan parkkis oli jo täynnä. Häiritsi sekin varmaan osaltaan, mutta kaikista eniten Kuru oli kiinnostunut muista koirista. Mukana oli Kurulle täysin uusia tyyppejä, joiden perään pitää tietysti piipata paljon enemmän.

Viikonloppuna oltiin taas mökillä, perjantaina mentiin ja sunnuntaina palattiin. Mökille kuljettiin Riston isän autolla, jossa Kuru on kuolaillut myös viime aikoina, vaikka omassa autossa matkustaa jo ihan sujuvasti. Suihkuttelin pitkästä aikaa DAPpia tähän autoon, ja matka menikin yllätys yllätys ihan mukavasti ilman turhia kuolaamisia. Perjantaina Kuru sai purkaa virtaansa irtolenkkeilyllä ja olikin illalla jo ihan nätisti. Lauantaina käytiin myös tukkitiellä irtolenkillä, mutta lenkki jäi lyhyeksi, kun törmättiin käärmeeseen. Kyseessä oli onneksi vain vaaraton rantakäärme, mutta iljetti silti riittävästi. Kuru ei onneksi sitä huomannut, vaan juoksi ohi tuhatta ja sataa. Otin sen sitten kiinni, ja käärmeen ohi toiseen suuntaan kuljettiin visusti remmissä. Siellä ei sitten enää viikonlopun aikana käytykään lenkillä.. Lauantaina tehtiin myös makkararuutu, tällä kertaa metsämaastoon, kun nurmikkoa ei mökin ympäristössä kauheasti ole tarjolla. Hienosti se nenä pysyi maassa ja ruudun sisäpuolella myös sammal/jäkäläpohjalla, ei valittamista. Nenätyö tuntuu tosiaan väsyttävän Kurua.

Sunnuntaiaamuna Kuru päätti taas, että naapurin puolella pitää myös käydä tsekkaamassa paikat. Yleensä sen on voinut mökillä päästää aamuisin alapihan aitalta, jossa me nukutaan, juoksemaan irti yläpihan terassille. Ei vaan tällä kertaa, sehän lähti suoraan naapurin pihaan, jossa haukkui vähän aikaa, ja juoksi sitten tuhatta ja sataa terassille, kun lähdin sitä tietä pitkin hakemaan. Sunnuntaina käytiin taas pari tuntia mustikkametsässä, ja Kuru käyttäytyi ihan hienosti aamun toilailun jälkeen. Tuli luokse kun kutsuttiin, pysyi lähellä ja otti ilon irti metsäilystä. Mustikat ovat mitä ilmeisimmin tällä hetkellä parhaiten kelpaava palkka..

Tänään käytiin taas turhan takia pyörähtämässä vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkartanolla. Mihinkään Kuru ei jaksanut keskittyä, piippaili vain muiden koirien perään. Taas oli paljon porukkaa, mutta ei mitään sellaista häiriötä kuin edellisellä kerralla. Kuru teki vielä vähemmän kuin aiemmin, ei jaksanut juuri keskittyä. Kun kolmannen kerran otin sen autosta, se jaksoi edes pikkuisen tehdä mun kanssa, ja siitä tietysti kehuinkin. Vaan kun edes niillä superleluilla leikkiminen ei kiinnosta, en tosiaan tiedä, mitä voisin tehdä. Kotona lenkillä tokoilu taas sujuu ihan kivasti, Kuru on innokas pikku herhiläinen, varsinkin jos se on nähnyt, että olen tehnyt sille makkararuudun ja pyydän jotain ennen kuin päästän sen ruutuun. Mistähän sen innon ja keskittymiskyvyn saisi taas kaivettua noissa häiriötreeneissäkin.. Keväällä se oli samanlainen, mutta touhu parani, nyt se on taas taantunut. Kai se on vaan murkkuikää. Toivottavasti ainakin ohimenevää.

Tiina