Tällä viikolla Kurulla on ollut naishuolia. Joku naapurin nartuista on juoksussa, ja sen kyllä huomaa.. Tiistaina Kuru oli ensimmäistä kertaa ulvonut yksin ollessaan. Minähän hysteerisenä nauhoitan edelleen kaikki sen pidemmät yksinolot, ja tiistaina nauhalle oli tarttunut neljä minuuttia ulvontaa, vaikka koskaan aiemmin Kuru ei ole päästänyt pihaustakaan yksin ollessaan sen jälkeen kun oppi olemaan yksin. Selitys tähänkin löytyy ilmeisesti naiskoirista - Kuru oli tiistaiaamuna haistellut ja kuolannut pissoja oikein antaumuksella, kuola oli tippunut leuasta kun pikkujätkä uppoutui hajujen maailmaan. Tämä oli sitten ilmeisesti jäänyt päälle ja päivällä oli pitänyt ulvoskella naisten perään. Loppuviikko meni onneksi ihan hiljaa, kun aamulenkit tehtiin eri kautta, ettei niitä ihania hajuja ollut ihan koko ajan haisteltavana. Illoiksi kehitettiinkin vähän enemmän tekemistä, käytiin mm. juoksulenkillä taas. Hyvin Kuru on tajunnut homman nimen, mulla ei vaan edelleenkään kunto riitä ollenkaan.

Perjantaina käytiin taas vapaamuotoisissa tokotreeneissä, ja hinkuvinkumiseksihan se meni taas. En tajua, miksi Kuru on taantunut taas tuolle tasolle, ja sitten toisaalta se välillä tekee oikein hienosti hommia treeneissä. Kai se on sitä murkkuikää, mutta ihmetyttää silti. Olishan se vähän liian helppoa, jos tietäisi, mitä tuon koiran päässä liikkuu. Perjantain treenit siis menivät lähinnä muiden perään piipatessa, vähän Kuru jaksoi kuitenkin tehdä, malttoi jopa leikkiä. Ensi viikolla alkavat taas ohjatut tokotreenit, saa nähdä, mitä siitäkin tulee.

Lauantaina Kurulla olikin jännä päivä edessä. Meidät oli kutsuttu kaverien häihin, ja koska Kurun vakihoitopaikkaan Tiitu-emon luo ei voinut mammojen juoksujen takia mennä, Kuru sai hoitajan kotiin. Aamulla kävin Kurun kanssa lenkkeilemässä pari tuntia, yritin epätoivoisesti väsyttää vähän Kurua ennen kuin jätettiin se Stahpin omistaja Marjan hoitoon. Tietysti mä olin jälleen hysteerinen, kun mammanmussukka oli hoidossa, mutta tuntui se sentään helpommalta jättää hoitoon, kun se sai olla kotonaan. Eikä me tietysti hirveän pitkää aikaa siitä oltu erossa.. Hyvin Marjalla ja Kurulla oli mennyt, kiitoksia!

Tiina