Maanantailenkkeily Kirsun, Tiin ja Beanan kanssa on muodostunut jo tavaksi, niinpä tänäkin maanantaina käytiin riekkulenkillä. Tällä kertaa tosin vähän normaalia reilua kolmea tuntia lyhyemmällä, mutta silti mun jalat olivat jostain syystä illalla paljon "normaalia" maanantailenkin jälkeistä aikaa kipeämmät. Ehkä ihan hyvä, ettei urheiltu tällä kertaa sitä Paloheinän mäkeä.. Kuru oli tietysti onnessaan, kun tajusi, mihin taas tullaan - se jopa "karkasi" autosta (hyppäsi ennen luvan antamista, oli kyllä hihnassa, eikä yrittänytkään lähteä mihinkään), kun näki mammat. Lenkillä se saikin ihan hervottomat hepulit, mitä ei olekaan pitkään aikaan näkynyt. Se oli niin huvittava ja vaan niin läpeensä iloisen näköinen pieni koira, että me naurettiin Kirsun kanssa kippurassa. Tällä elää varmaan taas satavuotiaaksi. Tii ja Beana kyllä katsoivat vähän alta kulmain, että onpas kummallinen kakara, vaikka Tii on itsekin sellainen raketti. Kuru oli ihan yllättävän hyvin kuulolla, tuli jopa lintuparvea kyttäämästä, kun kutsuin. Jes! Kiitos taas Kirsulle hyvästä seurasta.

Tänään käytiin laitattamassa Kurulle rabiesrokotus. Jälleen mentiin samaan paikkaan kuin aina ennenkin, Lauttasaaren eläinlääkäriasemaan ollaan oltu kyllä tyytyväisiä. Kuru veti taas hihna suorana, kun tajusi, mihin oltiin menossa. Tai olisi vetänyt, jos olisin antanut. Odotustilassa se sitten liimasi nenän lattiaan ja nuuhki i-ha-ni-a tuoksuja. Siinä vaiheessa, kun huomasin että kuolaa valuu, nostin sen nenän ylös lattiasta ja komensin istumaan. Vastaanottohuoneessakin Kuru haisteli vaan antaumuksella lattiaa, mikä selittyikin, kun eläinlääkäri kertoi aiemman asiakkaan olleen juoksunarttu.. Kuru oli yllättävän nätisti pöydällä, ajatukset taisivat pyöriä vaan siinä nartunhajussa - se ei edes tervehtinyt eläinlääkäriä, mikä on ihan ennenkuulumatonta! Eläinlääkäri kysyikin, että onko tämä kiltti, eikä näyki, ja mun silmät olivat suunnilleen lautasina. No, eihän se eläinlääkäri tietysti voinut tietää (ei ollut hoitanut Kurua aiemmin), että Kuru on normaalisti sellainen liehittelijä. Selitinkin, että normaalitilassa se olisi jo kiivennyt syliin ja nuollut naaman, mutta naiset taitavat nyt häiritä. Kaikki tunnustelut ja hampaiden katsominen yms. menivät erinomaisesti, keuhkot ja sydän olivat kunnossa. Sitten Kuru sai rabiesrokotuksen niskaansa, harmi kyllä ei suostunut syömään, kun oli niin hajujen lumoissa. Rauhallisesti se kuitenkin otti, ei juuri huomannut koko hommaa. Nyt on rabiesrokotus kunnossa kahdeksi vuodeksi, kesällä hoidettiinkin neloisrokotus, joka on kolme vuotta voimassa.

Tiina