Tiistaina käytiin pitkästä aikaa lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä. Tällä kertaa suunnattiin Viikkiin. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa, mutta siinäkin oli Kurulle ihan riittävästi häiriötä. Kuru teki kyllä hommia ihan yllättävän hyvin, se oli suorastaan ihmeellisen innostunut hommista. Vaikka se välillä jäi tuijottelemaan muita koiria, se pystyi tulemaan hihnan päästä takaisin mun luokse ihan vaan pyynnöstä. Ja mikä parasta, se meni ihan kiemuralle onnesta, kun kehuin ja rapsuttelin sitä! Namitkin kelpasivat hyvin. Harjoiteltiin niitä samoja juttuja kuin yleensäkin, perusasentoa, maahanmenoa, luoksetulon loppuasentoa. Otettiin myös pieni paikallamakuu (ilman muita koiria), sujui ihan hyvin. Olin tosi tyytyväinen Kurun tekemiseen, ja se pystyi olemaan treenien edetessä yhä lähempänä muita koiria. Jes!

Treenien jälkeen Kuru pääsi hetkeksi leikkimään Louhi-lapinporokoiranartun kanssa. Tyypeillä taisi olla kivaa, ainakin hervottomat juoksuleikit niillä oli. Kuru oli jopa ihan kiltisti, taisi se yrittää haistella hännänalusta turhan pitkään, mutta uskoi, kun Louhi komensi sitä. Kaikki menikin hyvin, kunnes Kuru lähti yhtäkkiä ravaamaan pellon toiseen laitaan, varmaan yli sadan metrin päähän. Ei lähtenyt minkään elukan perään, siellä ei mennyt toista koiraa tms. Kuru vain lähti. Ei kuunnellut huutoja, eikä meinannut kuunnella pilliäkään. Pysähtyi se sitten pellon laitaan kohtuullisen vilkasliikenteisen tien varteen, en tiedä oliko se mun karjaisun ansiota, vai oliko se vaan sen määränpää. Siellä se puuhasi hetken jotain ja lähti sitten pillillä n:ttä kertaa kutsuessani tulemaan luokse. Juoksi meidän ohi, kun juostiin sitä karkuun, eikä meinannut silloinkaan tulla luokse. Komensin sen sitten tiukempaan sävyyn lähelle ja palkkasin, ja se lähti taas parin metrin päähän. Siitä se ei suostunut tulemaan lähelle (näki, että olin vihainen, vaikka yritin kutsua ihan ystävällisellä sävyllä), joten käskin istumaan siitä ja maahan odottamaan. Sitä se sentään totteli ja otin sitten suosiolla Kurun kiinni. Täysin kummallista, Kuru ei ole koskaan tehnyt mitään tuollaista! En tajua, minkä takia se lähti. Taitaa olla liinakuurin paikka.

Keskiviikkona oli ohjattujen tokotreenien viimeinen kerta ja ohjelmassa oli "möllitoko". Arvostelu siis vieläkin lepsumpaa kuin oikeassa möllitokossa, eikä me suoritettu esimerkiksi vapaana seuraamista ollenkaan, muutkin liikkeet vain sillä omalla tasolla. Luoksepäästävyys sujui Kurulta erinomaisesti, se ei ole koskaan aikaisemmin pystynyt olemaan niin rauhassa kuin tällä kertaa. Se kyllä nousi seisomaan, mutta ei liikkunut siitä yhtään, en joutunut pitämään hihnalla. Loistava suoritus. Palkkaahan Kuru toki sai, mutta se oli ihan sallittua. Arvosanaksi tästä saatiin 10 kuten kaikki muutkin. Seuraavaksi tehtiin paikallamakuu, väliä toisiin koiriin oli se kolme metriä. Takana teki penturyhmä äänekkäitä luoksetuloharjoituksia, joten kaikilta meni ensimmäinen maahan-käsky pipariksi. Odoteltiin hetkinen ja kokeiltiin uudestaan, ja tällä kertaa sujui. Uskalsin päästää hihnanpäästä irti, ja kävelin reilun viiden metrin päähän. Kuru pysyi ihan loistavasti paikallaan, vaikka vasemmalla puolella ollut villakoira juoksi ohjaajansa perään heti, kun ohjaaja pysähtyi mun viereen. Tässä välissä kävin ihan varmuuden vuoksi palkkaamassa Kurun maahan. Toisella puolella ollut villakoira ei suostunut menemään ollenkaan maahan, ja takana tehtiin edelleen niitä äänekkäitä luoksetuloharjoituksia. Aikaa otettiin minuutti, ja Kuru pysyi paikalla koko ajan. Arvosanaksi saatiin tästäkin kymppi, vaikka kävinkin sen kerran varmistelemassa.

Suoritusvuorossa oltiin viidensinä, ja Kuru kerkisi siinä välissä kyllästyä. Suurimman osan ajasta se vietti nenä maassa tai keppejä järsien. Vähän yritin herätellä sitä ennen omaa vuoroa, mutta ei oikein sujunut, taisin aloittaa liian myöhään sen herättelyn sieltä hajujen maailmasta. Seuraaminen hihnassa sujui ihan hyvin, nami Kurulla oli koko ajan nenän edessä, koska Kuru ei edelleenkään osaa seurata muuten. Pysähtymiset menivät erinomaisesti, mutta käännös vasemmalle ja täyskäännökset olivat hankalia, näitä ei ole kotona harjoiteltu kuin tosi vähän. Vasemmalle kääntymisessä jouduin työntämään koiraa jalalla ja täyskäännöksessä se jätätti pikkuisen, mutta täyskäännös meni kuitenkin paremmin kuin vasemmalle kääntyminen.. Arvosanaksi saatiin tästä 8, osin siksi, että palkkasin Kurua välillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni ihan hyvin, Kuru ei tosin oikein tajunnut mistä oli kyse. Seuraaminen lähti vähän nihkeästi liikkeelle, vaikka mulla oli superkiva lelu houkuttimena. Tekihän se kuitenkin jotain ja meni maahan kohtuullisen ripeästi. Pysyi maassa sen aikaa, kun kävelin hihnan päähän ja takaisin, mikä on siis edistystä alkukurssiin verrattuna. Tästä saatiinkin arvosanaksi 8, koska edistystä on tosiaan tapahtunut. Luoksetuloa varmisteltiin liinalla. Kuru jäi hyvin odottamaan, mutta kun näin, että heti kehän reunan takana eli suoraan mun takana oli pari koiraa, olin varma, että tämä menee pipariksi. Kuru lähti hyvää vauhtia tulemaan, mutta pari metriä mun edessä kaarsi oikealle ja jäi haistelemaan maata. Siitä se ei meinannut millään herätä, ja jouduin käskemään sen ensin eteen istumaan uudestaan ja siitä sivulle. Matkalla edestä sivullekaan ei pärjätty yhdellä käskyllä, vaan Kuru jäi haaveilemaan niiden kehän reunalla olleiden koirien perään. Tästä saatiin 7. Ohjaaja totesi, että Kuru saattoi rauhoitellakin mua jäädessään haistelemaan, mikä voi hyvin pitää paikkaansa. Näki se varmasti mun naamasta sen "et varmasti mene tonne"-ilmeen. Toisaalta se vietti aikansa muutenkin mielellään nenä maassa.. ja kaipa se tottelisi vähän nöyremmin esimerkiksi sitä sivu-käskyä, jos sitä kiinnostaisi mun mielentilat.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni ihan nappiin (meidän tasolla). Seuraaminen oli ihan kohtalaista, ja Kuru pysähtyi kuin seinään. Se on selvästi viimeisen viikon sisään tajunnut tämän liikkeen idean. Se pysyi, vaikka kävelin pari askelta ohi ja takaisin. Ihan mieletön kehitys siitä kurssin alusta. Tästä saatiinkin arvosanaksi hieno 9 (ei kymppiä, koska palkkasin enkä kävellyt kauemmaksi). Viimeisenä suoritettiin hyppy. Kurun kanssa tehtiin niin, että vietiin taas superkiva lelu esteen taakse yhdessä ja mentiin sitten toiselle puolelle. Kuru bongasi esteen takana toisella puolella olleet koirat, ja olin ihan varma, että se ei tajua hypätä. Ei se mun sivulle-käskyjä kuullutkaan missään vaiheessa, joten kiinnitin edes sen huomion muhun heiluttelemalla kättä nenän edessä. Kun sanoin "hyppy", Kuru hyppäsikin heti mun (ja kouluttajan) yllätykseksi esteen yli ja lelun kimppuun. Jes! Pisteitä tästä saatiin 9 alun sekoilun takia. Yhteensä pisteitä saatiin siis 61/70 ja neljäs sija kuudesta osallistujasta. Kuru sai palkinnoksi vinkuvan pallon ja puruluun.

Hyvä mieli jäi viimeisestä kerrasta, vaikka Kuru ei kaikkea ihan parhaan kykynsä mukaan tehnytkään. Paljon parempaankin se on tuolla treeneissä pystynyt, mutta eihän "kokeessa" koskaan parhaita suorituksia tehdä. ;) Harmi vaan, että seuraava kurssi tuolla alkaa vasta joskus keväällä. Täytynee nyt yrittää etsiä joku muu treenipaikka talveksi. Taitaa vaan olla helpommin sanottu kuin tehty. Kuru kuitenkin tykkää selvästi tehdä töitä, ja tuo ohjaaja on ollut minusta tosi hyvä, mukava ja asiantunteva.

Tiina