Jouluksi suunnattiin Riston vanhemmille. Kuru oli aikamoinen pikkuhirviö varsinkin tiistai-illan ja aattoaamun, kun oltiin oltu vasta vähän aikaa siellä. Kuru joutui aika monta kertaa jäähylle sikailtuaan, mutta alkoi sitten ehkä jossain kuudennen kerran kohdalla tajuta, että ei onnistu sikailu ja rupesi jopa tottelemaan kieltoja. Joulukuusen se onneksi jätti ihan rauhaan, ei nostanut koipea siihen niin kuin pelkäsin, ei kaatanut sitä eikä syönyt koristeita. Vähän sen piti käydä alhaalta tikkuja hakemassa purtavaksi, mutta se nyt oli melkein sallittuakin.

Luonnollisesti Kurun riiviöyden asteeseen vaikutti se, että edelleen oli lepomääräys päällä. Koska Kuru oli parina päivänä levon jälkeen ontunut vähäsen, päätettiin antaa taas parina päivänä särkylääkettä. Jouluaattona ja -päivänä vielä nähtiin pari onnahtavaa askelta levon jälkeen, mutta muistaakseni perjantai, lauantai ja sunnuntai menivät ilman ontumisia, ainakin kaksi viimeistä muistan varmasti. Ja melkoiseksi kyttäämiseksi se menikin, olin aina vahtaamassa, kun Kuru nousi makuulta... huoh. Hysteerinen minä. Ontumista näkyi lähinnä kun Kuru oli ensin käynyt minilenkillä tekemässä tarpeensa, mennyt nukkumaan pidemmäksi aikaa ja nousi taas ylös. Ja koska tällainen ontuminen on googlettelun perusteella eturistisiteen repeämän tyypillinen oire, mä olin tietysti ihan hysteerinen... no, nyt ei onneksi ole taas ontumista näkynyt, mutta pitää koputtaa puuta.

Kaksi viikkoa lepoa on varmaan kummasti auttanut siihen, mutta Kuru ei kyllä ole tykännyt. Mitkään aktivointilelut eivät enää oikein kiinnosta ja jouluna jäi ensimmäisen kerran marraskuun jälkeen ruokakin syömättä, namitkaan eivät oikein kiinnosta. Kuru haluaisi vaan juosta. Toivottavasti ontuminen nyt pysyykin poissa, vielä pitäydytään minilenkeissä ja levossa. Huomenna taidan soittaa eläinlääkäriin ja kysellä, saako Kuru mennä uudeksivuodeksi hoitoon Kirsulaan - siellä se riehuu kuitenkin, eikä se välttämättä ole hyväksi jalalle.

Tiina