Vuosi ehti vaihtumaan kirjoitusten välissä, mutta kuulumiset ovat edelleen suunnilleen samoja. Siis hysteeristä vahtaamista aina, kun Kuru nousee makuulta levon jälkeen. Vuodenvaihde meni suunnitelmien mukaan, Kuru oli hoidossa Kirsulassa. Soitin tiistaiaamuna Mevettiin, ja sieltä neuvoivat, että Kurun uskaltaa jo viedä hoitoon, vaikka jalka rasittuukin enemmän. Kuru oli kuitenkin ollut jo sen verran pitkään ontumatta. Ohjeeksi annettiin, että jos Kuru alkaa hoidossa ontua, niin eristetään muista koirista ja annetaan särkylääkettä. Hoidossa oli mennyt hyvin, Kuru ei ollut välittänyt tippaakaan raketeista ja oli rääkännyt mammoja tasapuolisesti. Tosin oli se tuhonnut yhden joulukuusenpallon (sattuneesta syystä joulukuusesta oli poistettu alhaalta koristeet, kun tultiin hakemaan Kurua) ja teurastanut useampia leluja. Ja levitellyt ja pureskellut lukemattomia halkoja ja tökkäillyt kuonollaan. Pikkuriiviö..

Kun me sitten uudenvuodenpäivänä mentiin hakemaan Kurua, se ei meinannut pysyä pöksyissään, vaikka sillä olikin ollut hirveän kivaa hoidossa. Malttoi se sitten jossain vaiheessa kuitenkin rauhoittua pidemmäksi aikaa nukkumaan meidän istuessa teetä juomassa, ja kun se sitten nousi ylös, nähtiin ensimmäisen kerran kuuteen päivään ontumista. Kotiin päästyä se nukkui pari tuntia sikeästi ja ylös noustessa ontui sitten selvästi useamman askeleen, ja mä olin tietysti hysteerinen. Jalka ei ollut kestänyt sitä lisääntynyttä rasitusta, vaikka Kuru oli ollut levossa pari viikkoa. (Kirsu ei saa syyttää tästä itseään, Kuru on varmasti ollut parhaassa mahdollisessa hoidossa, ei tässä kukaan ole ennustaja!) Soitin sitten Kurulle perjantaina sitten taas ajan eläinlääkärille, tällä kertaa sellaiselle, joka varmasti tietää jalka-asioista. Onneksi on vakuutus.. Aika on keskiviikkona, siihen saakka mun täytyy yrittää olla kuvittelematta kaikkia pahimpia vaihtoehtoja. Kuru on nyt saanut taas särkylääkettä ja on ollut levossa, eikä enää tänään ole mun nähden ontunut, en tosin ole ehtinyt kaikkia nousemisia vahtaamaankaan. Mun hermoja helpottaa kummasti myös se, että kasvattaja ja aika moni lapinkoiraharrastaja myös vakuutti, että venähdyksen parantuminen voi kestää paljon kauemminkin kuin sen pari viikkoa. Jospa jättäisin sen murehtimisen keskiviikkoon eläinlääkärin vastaanotolle.

Tiina