Viime torstaina Kurulla kävi taas hieroja, ja oikeastaan ihan samoja kuulumisia kuin aikaisemmillakin käynneillä: selkä on jumissa ja oikean takajalan takareisi kipeä. Tällä kertaa tosin vasen takajalka oli ehkä himpun parempi kuin aiemmin. Hieronnan jälkeen Kuru kuitenkin liikkui taas hyvin, eikä mennyt könkkääväksi kolmijalaksi ollenkaan missään vaiheessa. Musta tuntuu, että hieronnan hyvät vaikutukset alkavat nyt vähitellen näkyä.

Lauantaina lähdettiinkin illalla sitten taas Riston vanhemmille käymään ja siitä tulikin yökyläreissu, vaikka alunperin piti mennä vaan käymään ja korjaamaan konetta. Anoppilaan tuli helmikuun alussa hirmuisen söpö staffiurospentu Tikru, johon Kuru on hitaasti tutustellut. Ensimmäisen kerran Kuru tapasi Tikrun heti seuraavana päivänä Tikrun kotiutumisen jälkeen. Silloin Tikru oli vain sylissä koko ajan ja Kuru sai nuuhkutella sitä, mutta Tikrua pelotti sekin kovasti. Kurua vähän stressasi, kuola valui taas, kun se haisteli jännittävää pennunhajua. Seuraavalla viikolla tyypit pääsivät tapaamaan jo lattiatasolta ja Tikrun parin tunnin alkujännityksen jälkeen rupesivat jo leikkimäänkin. Kuru on hirveän kiltti pennulle, antaa sen repiä karvojaan miten vaan ja lähtee vaan karkuun. Kyllä ne kuitenkin ihan kilttejäkin leikkejä leikkivät. Niinpä myös lauantaina ja sunnuntaina Kuru sai vähän rallailla Tikrun kanssa, vaikka liukkaalla parketilla juoksentelua yritettiinkin rajoittaa. Rallailun jälkeen Kuru könkkäsi makuulta noustessaan pari askelta, mutta muuten ontumista ei ole onneksi enää näkynyt. Kuru sai myös muutamaan otteeseen juosta pienellä aidatulla takapihalla ja oli onnessaan.

Muutenkin Kurun liikuntaa on nyt eläinlääkärin ja hierojan suosituksesta lisätty. Heti hierojan käyntiä seuraavana päivänä käytiin ensimmäinen vähän pidempi lenkki, siis ehkä 10 minuuttia lisää normaaliin lenkin pituuteen. Tätä jatkettiin viikonloppuna, eikä siitä näkynyt ainakaan mitään haittaa olevan. Maanantaina Kuru pääsi ekaa kertaa vähän juoksemaan, mutta hillitysti ja hallitusti. Lainattiin nimittäin anoppilasta fleksi, jonka kanssa Kuru pääsi jäälle purkamaan virtaa. Irti sitä en uskalla vielä päästää, koska se juoksisi ihan varmasti itsensä hajalle tällaisen hihnalenkitysjakson jälkeen. Fleksissä sitä pystyy kuitenkin kontrolloimaan ja nyt parina iltana Kuru onkin saanut käydä sen vähän pidemmän lenkkinsä fleksin kanssa jäällä. Ensin lämmitellään vähän lihaksia kävelytiellä lyhyessä hihnassa ja sitten Kuru pääsee pikkuisen juoksemaan fleksin mitan verran jäälle. Ja se taitaa tykätä, eikä siitä ole tähän mennessä näkynyt mitään haittaakaan olevan. Lihasten kasvatusta siis jatketaan pikku hiljaa. Varasin myös ajan sinne eläinlääkärin suosittelemaan vesiterapiaan, ensimmäinen aika on perjantaina. Mennään ainakin katsomaan, minkälaista se on ja onko siitä mahdollisesti hyötyä Kurulle. Vesiterapeutti on tuolla käsittääkseni myös fysioterapeutti, joten tietoa varmaan ainakin riittää.

Tiina